Kirjoittelin tämän marraskuun 8. päivänä ensimmäisen koosteartikkelin WUWT-sivuston COP26-ilmastokokoukseen liittyvistä artikkeleista. Siihen tuli löytämäni jutut alkaen vanhimmista ja jatkuen ehkä lähelle puoliväliä. Kun kokonaisuus tuntui tulevan liian pitkäksi, niin katkaisin sen silloin kesken. Nyt aion jatkaa, mutta käänteisessä järjestyksessä. Siis tuorein aiheeseen liittyvä juttu on ylimpänä tässä listassani. Lyhyet kommentit kunkin jutun sisältöön pyrin lisäämään linkin lisäksi, ettei tästä tulisi ihan pelkkää linkkilistaa.
Porataan Meksikonlahden öljystä
WUWT-sivuston vakiokirjoittaja David Middleton kirjoittaa Meksikonlahden öljynporausalueiden huutokaupasta (Linkki). Middletonin artikkelin pääpaino on kritiikki aiheesta uutisoinutta mediaa kohtaan. Meksikonlahden öljynporaus nyt kumminkin vaikuttaisi jatkuvan, sitä tässä ei näytä kukaan kiistävän, korkeintaan poraavan siitä, että näin kävi heti COP26-kokouksen päätyttyä. Sekin jää nähtäväksi, mihin se tuotettu hiilidioksidi kaupataan tai upotetaan, vai laitetaanko ihan ilmaiseksi jakoon.
Maan aleneminen ja eroosio ei olekaan sama asia kuin meren pinnan nousu
Suosikkikirjoittajani Jim Steele kirjoittaa (tai esittää videolla), miten meren pinnan kohoamisesta myös tarkoituksellisesti valehdellaan (Linkki). Steelehän ansaitsisi ihan oman artikkeli tämänkin juttunsa selostamiseen, mutta mennään nyt tälleen tiiviisti. Koska olen videoallerginen, niin olen iloinen tekstimuotoisesta selostuksesta videon pohjalta (Linkki), jonka Jim Steele tarjoaa. Otsikkoon yritinkin jo tiivistää olennaisimman, mutta Steele näyttää huomioineen absoluuttisen merenpinnan muutoksen, jossa mittauspisteen laskeva liike vähennetään meren kohoamislukemasta. Niinpä Kaliforniakaan ei ole jäämässä nousevan meren alle, vaan vajoamassa rannikoltaan. Steele myös nimeään COP26-kokoukseen liittyviä meren kohamisella pelottelijoita.
COP26 ei vienyt ilmastososialismiin
Francis Mentoniin artikkeli on yhteenveto COP26:n merkityksestä (Linkki). Kirjoittaja maalaa kaksi ilmastopoliittista polkua: 1) kirjoittajan sosialismiksi nimittämä ilmastopolitiikka, jossa sitovat sopimukset pakottavat lopettamaan fossiiliset polttoaineet muutamissa vuosikymmenissä ja 2) hyvien hiilineutraalisuuspuheiden tie, johon ei liity ehdottomia sitoumuksia. Kun Kiina ja Intia eivät ole sitoutuneet rajoituksiin, niin Mentonin arviona ensimmäinen vaihtoehto ei toteudu.
Nöyryyttävä tappio
Paul Homewood kirjoittaa (Linkki), että COP26 päättyi nöyryyttävä tappioon YK:n hiilikielteiselle ilmastopolitiikalle. Kirjoittajan mielestä olennainen asia oli yhden sanan muutos päätösasiakirjassa: vaiheittainen poisto (phase-out) vaihtui vaiheittaiseen vähentämiseen (phase-down). Kehittyvät maat, kuten Intia, tarvitsevat fossiilista hiiltä elintason kohottamiseen.
COP26-kokouksessa esitetyt väärät kuvat ja tiedot
Kirjoittaja Vijay Jayaraj tuo artikkelissaan esille COP26-kokoukseen liittyneet vääristellyt kuvat ja tiedot (Linkki). Näitä ovat Tuvalun ministereiden seisominen vedessä, kun tosiasiassa saarten maapinta-ala on kasvanut, pulskasti voivien jääkarhujen esittäminen yhden kuolemansairaan yksilön kautta ja Bill Gatesin ilmeisen perättömät väitteet ilmastonmuutoksen maataloutta uhkaavista vaikutuksista.
Tuulivoimaloiden materiaalitarve vie köyhyyteen
Ilmeisesti Fred F. Muellerin kirjoittamassa artikkelissa arvioidaan (Linkki), että COP26 oli tie köyhyyteen jo yksinomaan tuulivoimaloiden aiheuttaman 120 miljardin tonnin valmistusmateriaalitarpeen takia, laskettuna vuoteen 2050 asti. Jos tuolle materiaalille heitetään keskihinnaksi tonnille 100 euroa, niin silloin tarvittava rahamäärä olisi 12 000 miljardia euroa, eli 12 biljoonaa. USA:ssa puhuttaisiin 12 triljoonasta. Iso summa rahaa. Toisaalta tuulivoimaloiden keskikäyttöikä ei liene yli 20 vuotta, niin että ehkä sama summa tarvittaisiin sitten taas uudestaan vuoteen 2070 mennessä?
Yhteenvetoa
Ihan kaikkia COP26-artikkeleita ei tähän kahden koosteartikkelin sarjaani WUWT-sivustolta päässyt, mutta eiköhän noista saane jonkinlaisen yleiskuvan.
Mitä itse olen ajatellut ilmastonvakiointitouhusta, niin juurisyinä voisi pitää ihmiskunnan väestölisäystä ja samaan aikaan pyrkimystä korkeampaan elintasoon. Näitä juurisyitä ei vaan yleensä mainita. Toistaiseksi vielä ei ole tullut pula maapallon pinta-alasta, mutta sekin resurssipula olisi vastassa, jos väestönkasvu jatkuisi nykyisillä prosenteilla. Pinta-alapula olisi varmaankin ensin vastassa alkutuotannossa pelloilla, mutta eipä aikaakaan, kun myös aurinkopaneelien vaatima pinta-ala voisi tulla ongelmana esille, jos alkutuotanto siirtyisi aurinkoenergialla teollisesti toteutetuksi. Ydinenergian runsas käyttö ainakin estäisi energiaan liittyvän pinta-alapulan.
Vaan eihän juurisyitä tarvitse mainita, kun kunnianhimokkaasti pyritään olemaan mallioppilaita Suomessakin.
Roskasaitti 