Donna roimii virheilijöitä

Vähän vajaa vuosi sitten kirjoitin artikkelin lehdistön ilmastoaiheisesta valeuutisoinnista (Linkki), joka pohjautui toimittajien väärinkäsitysten lisäksi Resplandyn ja kumppaneiden julkaisemaan perättömään tiedeartikkeliin Naturessa (Linkki). Kuten linkistä selviää, Nature on vetänyt perättömäksi todistetun artikkelin pois, mutta onneksi tiivistelmä on jäljellä.

Toimittaja Donna Laframboise on hyvin perehtynyt IPCC:hen ja myös sen epäilyttäviin käytäntöihin (Linkki). Nyt hän roimii blogissaan IPCC:tä tuon perättömän tutkielman käyttämisestä kiertotien kautta (Linkki). Ensiksi samat tutkijat kirjoittavat ”mielipideartikkelin” Scienceen tukeutuen perättömäänkin tutkielmaan ja sitten viittaavat tähän mielipiteeseensä IPCC:n raportissa, jonka laatijoina osa heistä on.

Koko tämä tapaus vaatisi psykologin tekemään selvitystä siitä, miten ilmastomielipiteen muodostuvat eri ihmisryhmille, kuten juuri ympäristötutkijoille ja ilmastopolitiikan harjoittajille. Itse en ole salaliittoteoreetikko. Salaliittoja toki on olemassa, mutta jätän salaliiton mielelläni ilmastopolitiikassakin viimeiseksi mahdolliseksi selitykseksi. Uskon enemminkin, että uhkapainotteisuus ja kuviteltu merkityksellisyys luovat vinoutta.

Mistä tässä kaikessa on kyse? Itse epäilen kyseessä olevan puuttuvan lämmön (missing heat) aiheuttamasta mielipahasta. Toki tieteilijät ovat todistelleet, ettei mitään hukattua lämpöä ole eikä tarvita, mutta kun sitten Resplandy ja kumppanit löysivät merestä huomattavasti lisää lämpenemistä, niin sitähän ei ääneen epäilty noiden samojen vakuuttelijoiden suulla. Siinä saattaa olla niin, että jos hukattua lämpöä ei löydy merestä, eikä mistään muualtakaan, niin ilmastotieteen pakotevaikutukset varsinkin CO2:n osalta saattavat ajan kanssa kyseenalaistua.  Eli tutkijoiden alitajunnoissa on puuttuvan lämmön kokoinen aukko, jonka täyttymystä haetaan herkemmin kuin vaikkapa havaintoja maapallon vihertymisestä CO2-lisäyksen vaikutuksesta. Kyse ei ole mielestäni salaliitosta, vaan mm. IPCC:n tehtävänasetuksen ja yleisen uhkapainotteisuuden luomasta vinoudesta.

Tiede on jälleen osoitettu virheelliseksi. Naturen toiminta artikkelin poisvetämisessä on ollut hidasta, mutta lopulta se kuitenkin on tapahtunut. Tämä taas antaa toivoa sille uskomukselle, että tiede olisi itseään korjaavaa. Jotkut ovat kuulemma hylänneet Raamatun yhden löydetyn virheen jälkeen. Näin ankaraa kriteeriä en toivo kenenkään käyttävän erehtyvään tieteeseen. Jos jotain kritiikkiä voi heittää tämän tapauksen perustalta, niin ehkä vertaisarvioinnissa olisi kehittämistä? Tässähän ”tieteen ulkopuolinen” taho osoitti virheen, ohi julkaisutoiminnan yms.

Ilmastoväittelyyn tällä tapauksella voi myös olla silmiäavaavaa merkitystä. Ilmastotieteeseen uskovat keskustelijat ovat usein sokeasti uskovia, koska heiltä puuttuu mm. luonnontieteellinen sivistys. Tällöin tukeudutaan ”luotettaviin lähteisiin”, ilman että pystytään arvioimaan niiden tarjoaman tiedon kattavaa merkitystä ja mahdollisia virheitä. Eipä sillä, kyllä vastakkaisenkin mielipiteen kannattaja voi olla sokeasti epäilevä.

Ilmastopolitiikan kannalta merkitystä on sillä, että myös varovaisena tunnettu IPCC voi jakaa harhaista tietoa, joskaan ei mitenkään roppakaupalla. Voisi ehkä ajatella, että vain useamman tutkimuksen pitemmän ajan puitteissa vahvistamia ilmastoväittämiä tulisi käyttää ilmastopolitiikan pohjana. Eikä siis rynnätä nyt heti jäähdyttämään meriä yhden tutkimuksen vaikutuksesta, kun meret eivät sitten olekaan yllättäen kiihdyttäneet lämpenemistään 60 prosentilla. Muutoinkin ilmastopaniikille kunnianhimoisesti periksi antava ilmastopolitiikka tulisi ottaa aina uudelleen tarkasteluun. Puutteellisen ja osin virheellisen tiedon varassa paniikissa tehdyt päätökset eivät aina ole viisaimpia. Ilmastonvakiointitoimien tasapuolisuus on sitten aina haasteellista, koska heikoimmassa asemassa olevat kärsivät niiden haitoista herkästi eniten, kun hyödyt menevät toisaanne, erityisesti Kiinaan.

Linkkejä aiheeseen

https://judithcurry.com/2019/09/25/resplandy-et-al-part-5-final-outcome/ (Linkki) Resplandyn tutkielman alasampujan, Nic Lewisin,  loppusanat tapauksesta. Artikkelissa on linkkejä koko sarjaan.

https://www.washingtonpost.com/energy-environment/2018/10/31/startling-new-research-finds-large-buildup-heat-oceans-suggesting-faster-rate-global-warming/ (Linkki) Harhainen artikkeli harhaisen tutkielman pohjalta. Keskusteluosuus on runsas ja antanee vihjeitä keskustelutyyleistä.

https://report.ipcc.ch/srocc/pdf/SROCC_FinalDraft_Chapter5.pdf (LinkkiPDF) Donnankin viittaama IPCC-raportin viides luku. Selailin läpi ja varmistin, että Donnan viittaukset olivat oikeat. Meriveden pH:sta puhutaan, muttei kerrottane sen olevan emäksisellä puolella. Ei ongelma tutkijoille, vaan politiikot uskovat herkästi meren olevan syövyttävän hapan, vaikka sadevesi on paljon happamampaa. Dokumentissa on mm. lainaamiskielto.

https://judithcurry.com/2014/01/20/the-case-of-the-missing-heat/ (Linkki) Osoitus siitä, että puuttuvasta lämmöstä on puhuttu ja vuosia sitten ja sitä on metsästettykin.