Asiaa auringosta ja yhdestä pilkusta


Otetaanpa alkuun yksi pilkku-uutinen: Auringossa näkyy nimittäin pilkku juuri nyt (Linkki), kuten myös kuva 1 kertoo. Tämä pieni pilkku katkaisi tämän vuosituhannen toistaiseksi pisimmän pilkuttomuusjakson 33 vuorokauteen. Jatkan pilkkujen ja pilkuttomuuksien seurantaa Auringossa jonkin aikaa, joten tuo nyt ylimpänä oleva aurinkokuvalinkki säilyy toistaiseksi, jos ehkä sijoitetaan vähän alemmaksi linkkilistalla.

Matti Virtasen tuoreessa Ilmastopaniikki-kirjasta muuten löytyy tieto myös ehkä oikeasta ihmiskunnan havaitsemasta auringopilkuttomuuden ennätysjaksosta. Se osui Maunderin minimiin ja kesti 60 vuotta. Ei vaan ollut tätä tietoa käyttämässäni ”ennätysrekisterissä”, Silsossa (Linkki). Eikä siellä kyllä näkynyt vielä tätä uutta noteeraustakaan.

Varsinaisena asiana piti olla auringonsäteilyn vaihtelu, mutta siitäpä ei olekaan, ainakaan ilmaiseksi, tarjolla vuosikymmenien aineistosarjaa maanpinnalta mitattuna ja koskien nimenomaan pinnan saamaa auringonsäteilyä, joka tunnetaan lyhenteellä GHI (Linkki). Kuvassa 2 on milteipä parasta, mitä löysin, eli maailmanpankin tarjoama aurinkoenergian potentiaalikartta. Suomi on toki harmaalla vyöhykkeellä, ettei täällä oikein kannata aurinkovoimaloita viritelläkään. Paitsi tietenkin, jos sille saa jotain ilmastonvakiointitukea. Joka tapauksessa vaakasuuntaan leveyspiiriä pitkin edeten voi huomata, ettei aurinko paista kaikille samaa vertaa, vaikka avaruudesta mitattava säteily olisi täsmälleen sama. Että astronomiasta riippumatonta maantieteellistä vaihtelua on varsin runsaasti. Esimerkiksi Skotlanti vaikuttaa surkealta paikalta perustaa aurinkovoimalaa. Kartta ei kerro, mutta ehkä jopa yhtä surkealta kuin Suomi.

Kuva 2. Lähde: https://globalsolaratlas.info/ Oikeuksien haltijan pyytämä lause: Solar resource data obtained from the Global Solar Atlas, owned by the World Bank Group and provided by Solargis.

Muuta syytähän tuohon leveyspiiriä pitkin tapahtuvaan vaihteluun en keksi kuin päiväpilvisyyden maantieteellisen vaihtelun. Suomen talvessa vaikuttaa sitten Saharaan verrattuna maapallon akselin katevuus niin, että päivä paljoa paista täällä, mutta se on toinen juttu.

Kuvasta 2 voi myös loogisesti päätellä, että jos olisi jokin ilmastotekijä, joka muuttaisi pysyvähkösti pilvisyyttä yhteen suuntaan vähintään mantereen tai meren kokoisella alueella, tämä olisi globaaliin lämpötilaan vaikuttava ilmastotekijä. Tätähän Jyrki Kauppinen jahtaa. Sinänsä kvantitatiivisen ilmastotarkastelun kannalta ikävä puute tuossa Maailmanpankin kartassa, ettei meriä ole ollenkaan huomioitu. Eivät nekään ole pilvisyydeltään tasaisia.

Niin että jäljelle jää ”vain” TSI, kuvan 3 mukaisesti.

Kuvan 3 aineistossa on aukkoja, joten kaikki kuukaudet eivät ole yhtä edustavia ja on siellä varmaan muutamia tyhjiä kuukausiakin, joissa viiva on vedetty mitattujen kuukausien välille. Tämän kuvaajan eräs kannustin oli WUWT-artikkeli (Linkki), jossa TSI-kuvaaja päättyi syvään loppusyöksyyn. Se ei kuitenkaan ollut tämän vuoden puolella, vaan vuoden 2017 loppupuolella, mitä kuitenkin WUWT:n käyttämässä skaalassa oli vaikea havaita. Käyttämäni aineisto ulottuu miltei helmikuun 2019 loppuun, eikä siinä näy mitään erityistä syöksyä, vaikkei auringonpilkkuja ollutkaan. Onhan TSI toki jonkinverran alamaissa, reilun watin alle huipun, muttei kuitenkaan ennätysalhaalla.

Toki pitemmän ajan tarkastelu antaa TSI:lle jotain yhtenevyyttä havaittuun ilmastonmuutokseen (Linkki). En mene tähän paljon syvemmälle, koska ratkaiseva  tieto puuttuu, eli tuo kaipaamani GHI-aikasarja. Ensiveikkauksenahan TSI:n vaikutuksen voisi olettaa olevan välitön, koska se säteilyhän lämmittää. Kuten kuvasta 3 näkyy, TSI on ollut alamäessä vuodesta 2015, mutta ei globaali pintalämpötila ole tuota noudattanut. Sitten toisessa vaiheessa pitää ottaa huomioon, että maapallohan onkin oikeastaan pinnaltaan vesipallo, joten myös viiveet olisivat mahdollisia.

Nyt näyttäisi melko selvältä, ettei ”lyhyt”, kuukauden pituinen, pilkuttomuusjakso näy globaalissa kuukausilämpötilassa, ainakaan merkittävästi alentavana. Tähän huomioin jo tiedossani olevat signaalit helmikuun globaalista lämpötilasta, vaikkei gistemp ole vielä valmis. Sensijaan nykyisellä tietämättömyyteni tasolla voin vielä pitää mahdollisena, että auringon pitemmät syklit ja pitempikestoinen passiivisuus voivat olla vaikuttamassa myös globaaliin pintalämpötilaan maapallolla. Tai varmasti vaikuttavat, mutta voivatko olla suurempia tekijöitä kuin ihmistekoinen vaikutus, sehän se tässä ilmastojutussa on melko olennainen kysymys.

 

Mainokset

3 responses to “Asiaa auringosta ja yhdestä pilkusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.