Kuva 1. Teos, joka puhuu puolestaan.
Tämä taitaa olla Roskasaitin ensimmäinen kirja-arvostelu, joten antakaa anteeksi, jos ei ole rutiinia.
Arvosteltavana on siis Matti Virtanen: Ilmastopaniikki, Hoito-opas ( Docendo, 2019).
Ilmastopaniikin kirjoittaja on konkaritoimittaja, koulutustaustaltaan maantieteilijä. Hän on myös Skepsiksen perustajajäsen. Skeptisyys on miehellä veressä?
Toimittaja Matti Virtasen teos on kirjoitettu mukaansatempaavalla tavalla. Vastauksia kysymyksiin haetaan edeten haastattelujen kautta, jopa väite-vastaväite-ketjuinakin. Haastateltuina ovat suurinpiirtein kaikki, joilta ilmastoasioista kannattaa jotain kysyä, Jarl Ahlbeckista Fritz Vahrenholtiin aakkosten eri reunoilta mainittuina. Esimerkiksi merentutkija Boris Winterhalterista sain mielestäni kirjasta paljon laajemman kokonaiskuvan kuin hänen yksittäisiin kysymyksiin keskittyvästä blogistaan.
Ilmastoaihe tulee teoksessa käsiteltyä hyvin moniulotteisesti, eri tieteenaloista ilmastopolitiikan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ulottuen.
Pari lainausta Virtasen kynästä:
- ”…ilmastonmuutos näyttää olevan miesten kehittämä uhkakuva, joka on tarkoitettu naisten pelottelemiseksi.”
- ”Jos joku joskus kirjoittaa ilmastosodan historian, Hämerannan aineistoja ei pitäisi sivuuttaa.”
Noilla lainauksilla pyrin korostamaan, että kyse on myös informaatiosodasta. Vihollisleiritkin tulevat teoksesta ilmi. Myös tämän sodan viattomista kuolonuhreista löytyy teoksesta melkoisen karmivia esimerkkejä.
Monipuolinen ja monista eri näkökulmista asioita tarkasteleva Ilmastopaniikki-teos käy jokahenkilön ilmasto-oppaaksi, joka ehkäisee panikoitumista.
Kirjan julkistamistilaisuus Bottalla
Kuva 2. Kirjailija itse. Valitan kuvan taiteellisuutta.
Sain olla läsnä Matti Virtasen Ilmastopaniikki-kirjan julkistamistilaisuudessa tänään tiistaina 5.3.2019. Läsnäolevat olivat arviolta kaikki minua oppineempia ja tunnetumpia, joten mukana olo tuntui tosi hienolta. Tilaisuuden järjestäjänä oli teoksen kustantaja, Docendo (Linkki), jolle tuskin on liian suuri kiitos laittaa yksi linkki korvaukseksi maittavasta korvapuustikahvista.
Tilaisuus alkoi kustantajan lyhyellä johdannolla ja sitten laskettiin itse kirjailija mikrofoneineen irti. Hän kertoi mm. sen, että kirja on tyyliltään journalistinen ja haastatteluihin perustuva, minkä huomaisin teosta lukiessanikin. Mielenkiintoista oli kuulla sekin, että IPCC:n syksyllä 2018 ilmestynyt 1,5°C lämpenemisrajaan liittyvä raportti oli YK:n elimen tilaustyö: mitä vaadittaisiin, että lämpötilan kohoaminen saataisiin rajoitettua 1,5°C:een. Tämä oli ainakin minulta jäänyt syksyn ilmastopaniikissa huomaamatta. Sama tieto on toki myös kirjassa, vaan eipäs ollutkaan sieltä jäänyt niin tarkasti mieleeni. Ehkä myös merkki siitä, ettei teoksen tietotulvaa ole helppo sulattaa kertalukemisella.
Tilaisuudessa toimittaja Matti Virtanen esitteli myös ilmastopaniikkia lietsovan teoksen, mutta jätän sen tekijän mainitsematta. Teoksen nimeähän en edes muista. Tavallaan tuo panikointia edistäväksi tarkoitettu teos on yksi syy lisää lukea Virtasen Ilmastopaniikki, joka on tarkoitettukin hoito-oppaaksi.
Jospa tähän loppuun sopii vielä erityiskiitos Matti Virtaselle haalentaja-sanan lanseeraamisesta suurelle yleisölle. Anglismiallergiani helpottuu aina, kun näen hyvän suomennoksen, tässä siis lukewarmer-sanalle.
Lisää linkkejä aiheeseen
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ilmastopaniikki-kirjan-tekija-haluaa-savyja-ilmastokeskusteluun-odotan-taystyrmaysta/4fcb95da-4ff8-4961-a3f5-790e43d214b2 (Linkki) Joku ehtii aina ensin, nyt taisi olla Kauppalehti.
https://www.docendo.fi/ilmastopaniikki-kaypa-hoito-opas-matti-virtanen.html (Linkki) Verkkokirjakauppalinkki siltä varalta, ettei paikkakunnan kirjakaupasta löydy tätä välttämättömyysteosta.
Roskasaitti 
Kuvaan yksi liittyy sen verran hauska historia, että kerron sen tässä lyhyesti: Yritin skannata kirjan kansikuvaa, mutta ehkä skannerini on jo elinkaarensa loppuosassa, kuvasta tuli aina joko vähän juovikas tai ruudukas. Niinpä otin valokuvan Sony-pokkarillani kirjasta skannerin lasin päällä kansiluukku vaaleana taustana.
TykkääLiked by 1 henkilö
Iltalehti uutisoi kirjasta tänään:
https://www.iltalehti.fi/talous/a/a7868e47-4549-421e-997d-54335fb78578
Kuten Uusi Suomikin:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media
Uudesta Suomesta puheenollen, julkaisiin ylläolevan artikkelin vähäisin muutoksin Uuden Suomen Vapaavuorossa:
http://rjaaskel.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/270854-ilmastopaniikin-hoito-oppaasta
Siellä on syntynyt skeptistä keskusteluakin.
TykkääTykkää
Aika rumasti Lauri Gröhn kirjoittaa. Alan vähitellen uskoa että harmaan sävyjä on mahdotonta tuoda keskusteluun, kun kun välittömästi leimataan vakava puhe teollisuuden lobbaukseksi ja skeptisyys rajoittuu siihen, onko RCP 8.5 riittävän pessimistinen business as usual -skenaarioksi tai miten saataisiin ilmastoherkkyyden ala-arvoa nostettua.
Jos en paremmin tietäisi, sanoisin että Gröhn vakavasti hurahtanut ja uskoo vakaasti drive-by ad hominemin voimaan. Vihapuheen kaltaisia sanavalintoja kun valuu sormilta solkenaan.
Minähän en siis tiedä paremmin.
Gröhnin pahin juuttuma on skeptisyyden väärintulkinta. Mainstream-tieteen piirissä on niin iso hajonta, että skeptisyydeksi riittää ilmastomallien ajaminen toisiaan vasten, jolloin voi todeta että niistä ei yksikään ole varsinaisesti oikeassa ja vähintään puolet niistä on merkittävästi pielessä.
TykkääTykkää
Olettaisin Nimi Erkin viittaavaan keskusteluun US:n Vapaavuorossa. Itse aikoinani kommentoin johonkin, että Gröhnillä saattaisi olla ACDC-syndrooma, siis että muiden aivot käyttävät vaihtovirtaa, mutta Gröhnillä tasavirtaa. Hän bannasi minut tuon jälkeen omasta blogistaan, veikkaan, että tuon ”nettidiagnoosin” takia.
Esimerkiksi Gröhn ei nyt ole kyennyt myöntämään, että Matti Virtanenkin on skeptikko tai edes että on joskus ollut skeptikko, vaan denialistiksi leimataan.
Ehkäpä tiede on Gröhnille uskonnon korvike, jolloin opinkappaleista ja uskontunnustuksista ei voi luopua.
TykkääTykkää
Jatkan omaa pohdiskeluani perusasioista
blogissani https://karvola.wordpress.com/2019/02/25/sateilytase-ja-energiavirrat/
Kirjoittamani Virtasen kirjan esittely on Vastavalkeassa. Havaitsin Matin kirjassa mustan aukon. Hän ei ole löytänyt tutkijoita, jotka pitävät ”kasvihuoneilmiötä”
ja sen johdannaisia käsitteitä epätieteenä. Ehkä kirjan toisessa painoksessa?
TykkääLiked by 1 henkilö
Eäh.
Maa on kyllä varmasti jonkinlaisessa tasapainossa, mutta toki osa energiasta viipyy enemmän kun osa heijastuu jo yläilmakehästä pois.
Tasapaino on muotoa lyhyttä aaltoa sisään, enemmän pitkää aaltoa ulos.
On helppo ajatua hakoteille. Tasapaino heittelee eniten varmaankin faasimuutoksissa, mutta globaalisti ei niilläkään mitään pitkän ajan trendiä ole.
TykkääTykkää
Vastasin jo sinne Kari Arvolan blogiinkin, mutta sitten mietin vielä vähän lisää asiaa, niin onhan kivihiili ja nykyaikana turve sellaisia energiavarastoja, joiden vuoksi siis ulosmenevää energiaa ei tarvita ihan yhtäpaljon kuin sisääntulevaa. Auringonenergia on varastoitunut hiilen (=hiiliyhdisteiden) ja hapen väliseksi kemialliseksi potentiaaliksi. Mutta ei tämä taida vuoden mittaan vielä isoa eroa tehdä säteilytaseisiin.
TykkääTykkää
Tämä on linkitettävä:
http://pjarvinen.blogspot.com/2019/04/ilmastopaniikki-ja-sen-hoito-opas.html
Petteri Järvisen kiihkoton ja hyvin perehtynyt kirja-arvostelu.
TykkääTykkää