Ajatuksia ilmastopolitiikasta


Näin vuoden loppuun saattaa sopia vähän yleisluotoisempi mielipidekirjoitus ilmastopolitiikasta.

Ilmasto jos mikä on globaali asia, joten globaali ilmastopolitiikka on jotensakin perusteltua. Ilmastopolitiikan pohjaaminen ilmastotieteeseen on sekin kohtalaisen perusteltua. Mihin muuhun sen voisi pohjata? Jos tässä olisi kaikki, niin voisinkin viitata johonkin IPCC:n paperiin ja tämä artikkeli olisi valmis. Vaan eipä hätäillä.

Esiksikin on sanottavat, että mikään politiikka ei voine olla täydellistä, joten pelkkä virheiden osoittelu ei vielä takaa, että joku toinen politiikka olisi kokonaisuutena parempi. Toisekseen sanoisin, että täydellinen tiede tai tieteenala on sitä, ettei mitään enää tarvitse tutkia. Ilmastotiede ei ole täydellinen tieteenala, mutta se saattaa olla sen verran heikosti ennustekykyinen, että se tuottaa ilmastopolitiikkaan oman epävarmuutensa. Ilmastotieteen ennustekykyisyyden arvointia haittaa sekin, että käytetyt mallit vaihtuvat nopeampaan tahtiin kuin mitä on ilmastotieteellisesti merkittävä lyhin tarkastelujakso, siis 30 vuotta.

Eräs ongelma ilmastotieteen tulosten soveltamisessa on tutkimusyhteisön uhkapainotteinen asenne, joka väistämättä tuottaa uhkapainotteisia tuloksia ja edelleen uhkien torjuntaan painottuvaa ilmastopolitiikkaa. Kun toiminassa on aina mukana jonkinlainen määrä tietämättömyyttä, voi käydä niinkin, että hiilidioksidiuhan vuoksi suositaan dieselautoja, jotka sitten myöhemmin kielletään suurkaupungeissa terveysuhkiin vedoten (Linkki). Ilmastotieteeseen tämä tapaus liittyy siten, etten ole nähnyt ensimmäistkään ilmastotietelijää, joka olisi tullut edes jälkikäteen sanomaan, että tästä dieselöinnistä hän juuri varoitti. Tätä väärää politiikkaa on siis toteutettu ilmastotietelijöiden vähintäänkin hiljaisella suostumuksella, jossei kättentaputusten kera.

Tässä herää myös kysymys, että montako ihmistä ilmastonvakioijat tappoivatkaan edistäessään dieselautoja? Toisekseeen kyllä kait dieselautoilijat kokevat tulleensa petetyiksi. Ainakin Suomessa sähköautoilijoiden saamat verohelpotukset saattavat vielä muodostua vähän samantapaiseksi taloudelliseksi ansaksi, kun verokarhu kääntääkin kylkensä.

Kuvassa 1 on esitetty ilmastovyöhykkeet tämän vuosituhannen alun tilanteen mukaisesti. Suuressa kaavassa tropiikki on laajentunut (LinkkiPDF), josta sitten muut vyöhykkeet ovat siirtyneet vähän kaventuen napoja päin (Linkki). Tästä ilmastonmuutoksesta on ollut useille hyötyä ja joillekin haittaa. Erinomainen ilmastopolitiikka huomioisi erikseen hyötyjät ja haitoista kärsivät.

Eräs viime vuosikymmeninä tapahtuneen ilmastonmuutoksen useimmille hyödyllinen seikka on globaali  vihertyminen (Linkki). Uhkapainoitteinen tutkimus ja julkaisutoiminta jättävät tämän usein varjoonsa, koska onhan sentään löydettävissä aina joku paikka maapallolla, missä kuivuus on lisääntynyt.

Globaalin ilmastopolitiikan mittarit ovat mielestäni  joiltakin osin outoja. Suomessa on aina pyritty energiatehokkaaseen tuotantoon, mutta meidän pitää silti vähentää päästöjämme. Sitten on Kiotossakin sovittu, että ne, jotka eivät ehtineet saastuttaa aiemmin, saavat nyt saastuttaa tilanteen tasaamiseksi. Viittaan vapaan saastutuksen vyöhykkeeseen, jossa on mm. Kiina ja Intia. Varsinainen päämittari on tuotannon ja liikenteen hiilidioksidipäästöt, muttei ollenkaan (muun) kulutuksen päästöt. Seurauksena tästä on ollut hiilivuoto vapaan saastutuksen energiatehottomille vyöhykkeille (Linkki), mikä on aiheuttanut paljon suuremmat CO2-päästölisäykset, kuin mitä vaikkapa Suomessa saadaan aikaiseksi.

Jos päästöt olisi laskettu kulutuksesta, energiatehokkaan teollisuuden tuotannon siirtyminen Suomesta halvemmille alueille olisi hidastunut. Tehtaat olisi täällä pääosin ajattu loppuun ja tuotanto siirretty vasta sitten. Toisaalta kulutusperustainen päästömittaus hillitsisi ilmastoa pilaavaa maahanmuuttoa päiväntasaajalta napapiirille. Tai ainakin maahanmuuton ilmastovaikutusarviointi olisi tehty.

Oikeudenmukainen ilmastopolitiikaa huomioisi niin ilmastonmuutoksen hyötyjät kuin haitoista kärsivätkin täsmällisehköllä mittarilla, eikä yhdenkoon hiilikenkää yritettäisi laittaa jokaiseen jalkaan. Tämän politiikan aikaansaaminen olisi tietenkin haastava tehtävä, mutta minulle riittäisi jo pelkästään oikeudenmukaisuus, vaikkei ilmastopolitiikka muutoin olisikaan optimaalista. Kaikkihan kärsisivät epäoptimaalisuudesta samassa suhteessa.

Hyvin ideaalisessa tilanteessa vähäpäästöiset energiaratkaisut olisivat niin kansantaloudellisesti kuin liiketaloudellisestikin lähellä optimia. Tällöin runsaspäästöisen tuotannon keinoilla ei saavutettaisi mitään isompaa etua. Nyt näin ei taida olla, vaan Trump pyrkii ajamaan Amerikan ensin muista ohi vapauttamalla kaikki energialähteet käyttöön. Pelkäänpä, että hän myös onnistuu energiapolitiikassa ainakin lyhyellä aikavälillä. Se jää sitten historia selvitettäväksi, miten muutoin olisi pitänyt asioita hoitaa. Todennäköiseltä vaikuttaa, että ilmastonvakiointitoimissa on pidetty uhkapainotteisesti turhaa kiirettä, kuvitellun viimeisen toimintapäivän ollessa aina lähellä seuravaa ilmastokokousta.

Edelleen on mahdollista, että ilmasto tulevaisuudessa on nykyistä kylmempi (Linkki). Jos viilenemiseen eivät riitä sykliset vaihtelut maapallon merissä ja auringossa, siihen varmasti riittää epälineaariset ilmiöt, kuten tulivuoren purkaukset. Tästä syytä on hieman huonoa ilmastopolitiikaa käyttää kaikki resurssit ilmaston vakiointiin. Järkevämpää olisi perustaa kansallisesti hallittuja ilmastorahastoja, joista voitaisiin myöhemmin kustantaa vaikka ilmaston lämmittämistä, jos se olisikin tarpeen. Erilliset kansalliset rahastot olisivat siksi parempia kuin yksi YK:n rahasto, ettei pieni piiri gebardihattuja pääsisi tyhjentämään koko kassaa.

Emme elä täydellisessä maailmassa, mutta todennäköisesti Suomessa menemme kohti monelle parempaa ilmastoa harjoitetusta ilmastopolitiikasta huolimatta. Kuten tiedetään, kylmä tappaa, nyt myös syöpään (Linkki). Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta 2018.

 

Mainokset

5 responses to “Ajatuksia ilmastopolitiikasta

  1. Kiitos erinomaisesta pohdiskelusta. Ja menneistä katsauksistasi. Mielestäni on ollut parasta, että tuot esimerkein esiin, että tiede ei ole vahvistanut vaarallisen, siis vaarallisen ihmistekoisen ilmastomuutoksen olemassaoloa. Ilmastonmuutoshan on meillä ollut aina ja tulee olemaan kanssamme.

    Vaikka minua potuttaa se, että et ikäänkuin halua, osaa, uskalla useinkaan sanoa selkeää mielipidettäsi, se onkin kenties paras vahvuutesi nykyajan keskusteluun. Minä esim. pidän vain hyvänä että hiilidioksidipitoisuus kasvaa ihmistoiminnan ansiosta. Se elävöittää luontoa jasiten myös ihmiskuntaakin.

    Hyvää tulevaa vuotta!

    PS: Ja oikeesti, enhän minäkään luule tuntevani varmaa vastausta juuri yhteenkään kysymykseen. Paitsi ehkä että 1+1=2, ehdolla että niin on tietämysjärjestelmässämme lähtökohtaisesti määritelty.

    Liked by 1 henkilö

  2. Niinikään kiitos tästä blogista ja näistä vuosista. Hyvää uutta vuotta!
    Fred Singer, mm NIPCC:n perustaja on sanonut ilmastonmuutoksesta:
    ”Tässä ollaan hoitamassa miljoonan dollarin ongelmaa miljardeilla dollareilla”.
    Eli riskien asettaminen tärkeys- ja haitallisuusjärjestykseen on ensiarvoisen tärkeää, kun käytössä on vain rajallinen määrä rahaa ja muita assetteja. Tuhlaamalla mittavat varat (vrt Saksan Energiewende) olemattomaan ongelmaan saadaan aikaan vain tuhoa ja tappiota. Mitä muuta Saksa olisi saanut aikaan EW:n satsauksillaan on toistaiseksi medialle ”liian kuuma” kysymys.

    Liked by 1 henkilö

  3. Uuden vuoden kunniaksi voisit pohdiskella, onko Kip Hansenin esille tuoma toimituksen linja, ’editorial narrative’, miten se sitten kääntyykään, aiheuttanut sen, että toimituksissa harjoitetaan uhkapainotteista kirjoittamista. Juuri tänään valtion verovaroilla pyörivä Yleisradio kertoi meille, kuinka ’tutkija pelkää’ lumileikkien loppuvan ilmastonmuutokseen.

    Ilmeisesti Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos on johtanut minusta aivan ennennäkemättömään aivokuolemaan toimittajien piirissä. Esimerkkejä ihmeellisestä uutisoinnista ei tarvitse juuri hakea, koska aivan kaikki energiapolitiikkaa, luontoa, säätä ja katastrofeja käsittelevät uutiset on muokattu ihmisperäisen, kasvihuonekaasuihin perustuvan, vaarallisen ilmaston lämpenemisen tueksi.

    Positiivisia uutisia saa etsiä suurennuslasilla. Niitä ei ilmastoon liittyen ole. Jääkarhut hukkuvat, Venetsia uppoaa, Trump tappaa lapsenlapset, kuivuus tuhoaa sadon, miljoonat pakenevat kuumuuden aiheuttamaa sotaa, hurrikaanit moukaroivat, öljy loppuu, korallit kuolevat, suklaa loppuu, eikä humalaakaan saa kuin ennen.

    Media rullaa silmillemme päivästä toiseen loppumattomia uhkakuvia, joiden totuuteen uskovat marssivat sukset jalassa pitkin Helsingin Kaisaniemenkatua. Pätemään oppineet ihmiset ruttaavat sosiaalisessa mediassa milloin kenetkin ’vääräuskoisen’. Järjen ääntä ei kuunnella, vaikka se tulisi suoraan raamatusta, IPCC AR5 WG:stä.

    Aktivistien ydinjoukko levittää jo useamman vuosikymmenen jatkunutta tarinaa, jossa sankarilliset oikeudenmukaisuuden puolustajat kohtaavat öljy-yhtiöiden isot markkinointibudjetit.

    Hiilidioksidin päästöt puolestaan jatkavat kasvuaan, koska suurin osa valehtelemis- ja teeskentelypeliin lähteneistä realistipoliitikoista ymmärtää, ettei hiilelle ole oikeaa vaihtoehtoa. Eikä tilanne näytä pahalta, vaikka painostusjärjestöt saavat valtavasti mediatilaa.

    Kun krapula iskee, ja pakkohan sen on tulla, mahtaa olla noloa olla tämän sukupolven edustaja.

    Liked by 1 henkilö

    • Tuli mieleen analogia. Voi sitä kekkosenjälkeistä aikaa kun lehdissä ihmeteltiin miten oltiin rähmällään itään. Juu, ei ’oltiin’, vaan ’olivat’.

      Toimituksen linja iski ja poisti kekkosvastaisen ja kaiken yleisen edun vastaisen myös. Jäljelle jäi lähinnä se, pitäisikö itään kumartaa Sorsan vai Karjalaisen tyyliin. Kansa ei ryssään ikinä uskonut, mutta lehdistö suomettui aivan täysin.

      Toimituksen linja päti ja piti. Moni nuori ei tiennyt, että lehdet olivat täynnä höpöjuttuja, jos vanhemmat eivät osanneet varoittaa.

      Liked by 1 henkilö

  4. Kiitoksia taas hyvästä kirjoituksesta ja analyysistä. Hyvää uuttavuotta ja toivottavasti jatkat samaan tyyliin.
    Lopuksi kuitenkin pieni korjaus asiaan, mitä et ajatellut ihan loppuun asti.

    Ilmasto, jos mikä ei todellakaan ole globaali käsite. Globaalia ilmastoa ei ole olemassa. Ilmasto on paikallinen tai korkeintaan alueellinen käsite, mikä kyllä unohtuu hyvin usein ilmastokeskusteluissa.

    Huippusuorituksia ovat esim. päästöt ilmastoon ja ilmaston likaaminen. Ilmakehä tai alailmakehä ja ilmasto menevät usein tyylikkäästi sekaisin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.