Lovejoyn isku – vastaus 2

Kuva 1.

Jatkan professori Shaun Lovejoyn tyrmäysyrityksen käsittelyä ja kiitän ensimmäiseen osaan tulleista kommenteista. Pyrin huomioimaan ne tässä tai seuraavassa osiossa. Haluan huomauttaa tässä vaiheessa, ettei minulla ollut mitään kumoavaa vastausta tiedossani aloittaessani tämän sarjan kirjoittamista. Lovejoyn väitteet tuntuivat melko päteviltä. Yksi ajatus oli ohittaa hänet vaieten, mutta silloinhan raukkamaisuuteni olisi tullut ainakin itseni tietoisuuteen. Päteville vastaväitteille täytyy antaa tilaa, jotta voi tarvittaessa korjata omaa käsitystäänkin.

Kuvassa 1 näkyy vanhempaa ajajaksoa, joille hiilidioksidimääritys on tehty jääkairauksilla. Vasemmalla jakso 1850…1899, jossa on kulmakerroin n. 3,3, jo merkittävästi suurempi kuin myöhempien vuosien vastaava lukema, joka voisi tarkoittaa hiilidioksidin kaksinkertaistumisen aiheuttamaa lämpötilanousua. Tai Lovejoy tulkitsi sen näin, vaikka hän sitten vertasi sitä IPCC:n ilmoittamaan  tasapainolukemaan eikä hetkelliseen herkkyyteen (TCR). Tässä kuvaajassa selitysaste on myös jo kehnompi.

Kuvan 1 oikean puoliskon perusta on esitetty myös SS-sivustolla (Linkki). Kyse on jääkauden sulamisjaksosta ja kuvaajaani olen käyttänyt vain graafin vasemman laidan asteikkoja, joista siis saa lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden. Koska ajallisesti tämä muutos kattaa noin 10 000 vuotta, tässä olisikin mahdollista verrata kulmakerrointa IPCC:n tasapainotilaiseen ilmastoherkkyyteen, mutta saatu arvo 7,1 onkin kaksinkertainen. Nyt tulee esille se, että kyse on korrelaatiosta, eikä kausaalisuudesta. Auringon säteilymäärän muutos on aiheuttanut lämpötilan muutoksen, joka kohottanut hiilidioksidipitoisuuttakin. Riippuen sitten siitä hiilidioksidin ilmastoherkkyydestä, positiivista palautekytkentää on esiintynyt. Kuvaajani ei pysty erottelemaan näitä kahta vaikutusta.

Vastaavalla tavalla esitetty  meriveden hiilidioksidiosapaine kaksinkertaistuu 15 °C lämpötilannousulla. Tämä arvo taas viittaisi siihen suuntaan, ettei pelkästään merivedestä sen lämpenemisessä vapautuva hiilidioksidi ehkä riittäisi selittämään kaikkea ilmakehän hiilidioksidin kasvua jääkaudenkaan loppuaikana.

Ensimmäisen osan kommenteissa mainittiin satelliittimittaukset. Vuosien 1979…2014 UAH-arvot antoivat kulmakertoimen 2,1 ja selitysasteen 0,55. Itsekin petyin tähän tulokseen. Olisin olettanut, että oikaisujen puute näissä arvoissa olisi antanut olennaisesti poikkeavan arvon verrattuna oikaistuihin maanpinnalta mitattuihin arvoihin nähden.  RSS-arvoista sain kulmakertoimeksi 1,8. Pienempi lukema, mutta …

Tässä vaiheessa voinemme todeta, että ilmakehän logaritmiselle hiilidioksidipitoisuudelle ja lämpötilalle löytynee hyvän selitysasteen korrelaatio myös luonnollisissa muutostilanteissa. Tämä ei vielä riitä kumoamaan Lovejoyn esitystä, mutta ehkä jo vähän jättää ovea raolleen luonnollisillekin selityksille.

Linkkejä

http://data.giss.nasa.gov/modelforce/ghgases/Fig1A.ext.txt (Linkki) Käytettyä hiildioksidiaineistoa

http://www.livescience.com/44950-global-warming-natural-fluctuation.html (Linkki)

http://wattsupwiththat.com/2014/04/13/earth-to-lovejoy-0-9-c-in-a-century-is-not-huge/(Linkki) Moncktonin vastine aiemmin julkaistuun Lovejoyn tutkielmaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastoherkkyys (Linkki) Ilmastoherkkyysartikkeli.

http://hidethedecline.eu/pages/posts/co2-effect-of-temperature-on-the-equilibrium-pressure-of-the-co2-over-the-seawater-167.php (Linkki) Kylläisen hiilidioksidin osapaineen lämpötilariippuvuus merivedessä.

http://data.remss.com/msu/graphics/TLT/time_series/RSS_TS_channel_TLT_Global_Land_And_Sea_v03_3.txt (Linkki) Satelliittimitattuja lämpötilapoikkeama-arvoja.