Steele murtaa myyttejä – verrataanpa napojakin


Kuva 1. Pohjoiskalotin lämpötilapoikkeaman mallinnuksia ja toteutuma (musta).

Kuva 1. Pohjoiskalotin lämpötilapoikkeaman mallinnuksia ja toteutuma (musta). Lähde: Jim Steele

Jim Steele on biologian opettaja(Linkki), joka on havainnut, etteivät ilmastonmuutosmallit huomioi luonnollisia syklejä riittävästi(Linkki). Hän on myös kirjoittamassa vierailijana artikkelisarjaa WUWT-blogiin(Linkki). Käsittelen tässä vain Steelen kirjoitussarjan toista osaa (Linkki) ja nappaan siitäkin vain pohjoisen napa-alueen lämpenemisen. Suosittelen lukemaan laadukkaat artikkelit kokonaisuudessaan.

Kuten kuvasta 1 näkyy, pohjoinen napa-alue on lämmennyt aiemminkin eikä ilmastomallinnus ole tätä pystynyt huomioimaan. Steelen uskottavalta kuulostava väite on, että kuvan 2 mukainen lämpötilaerojen tasaantuminen napojen ja päiväntasaajan välillä tapahtuu isolta osaltaan syklisesti vaihtelevien valtamerien lämpöjakaumien vaikutuksesta. Ero olisi 100° C luokaa ilman meriä, kun se nyt onkin n. 40° C ja juuri tuo merien syklisyys on jäänyt mallintamatta.

Steele selittää myös sen, että kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen on kytketty liiallisessa määrin arktisen alueen lämpenemiseen, on todellakin tapahtuneen lämpenemisen nähty vahvistavan CO2-hypoteesia.  Lämpötilan kohoamiseen juuri pohjoisessa on kuitenkin ollut muitakin syitä, nimenomaan merivirtojen tai merien lämpöjakaumien vaihtelu.

Mitä Steele ei mainitse, mutta ainakin itselleni oli Steelen esitystä tukeva seikka, on se, että Etelämanner on jopa jäähtynyt niiltä alueilta, mihin merien vaikutus ulottuu vähiten, kuten kuva 3 kertoo. Hiilidioksidi leviää varsin tasaisesti joka alueelle, joten pelkästään sen lämmitysvaikutuksesta sekä etelä- että pohjoisnapa olisivat lämmenneet enemmän tasatahtia.

Kun Steele on oikeassa, meille tulee vielä vilu ilmastotieteen samalla alkaessa säätämään CO2:n ilmastoherkkyyttä alati pienempiin arvoihin.

Kuva 2. Säteilytasapaino ja lämmön kulkeutuminen päiväntasaajan ja napojen välillä.

Kuva 2. Säteilytasapaino ja lämmön kulkeutuminen päiväntasaajan ja napojen välillä.

Kuva 3. Satelliitimittausten pintalämpökehitys Etelämantereella 1981...2007. Lähde: Wikipedia.

Kuva 3. Satelliitimittausten pintalämpökehitys Etelämantereella 1981…2007. Lähde: Wikipedia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s