NTZ-sivustolta löytyi kiinnostava juttu (Linkki). Ranskalainen tutkija Richet on saanut tietoteoreettiseksi tulokseksi, ettei Vostok-aseman jääkairausnäytteistä löydy todistetta sille, että menneisyyden ilmakehässä olisi CO2-pitoisuuden kasvu ollut vaikuttamassa ilmakehän lämpötilan kohoamisen. Richetin tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa netissä (LinkkiPDF). Jos vaikkei pitäisikään NTZ-sivustoa luotettavuuden huippuna, eikä tuotkielman julkaisualustaakaan tieteen kärkijulkaisuna, niin tutkielman vertaisarvioijana on mainittu mm. Richard Lindzen, jota pidän sen takeena, että tutkielma täyttää tieteen kriteerit. Ja näyttäähän Pascal Richetkin olevan geotieteiden tutkija (Linkki), jonka eräänä kiinnostuksen kohteena on tieteenfilosofia.
Jääkairausnätteiden lämpötila-arviot perustuvat happi- ja vetyisotooppien esiintymissuhteisiin näytteissä. Kun samassa jäänäytteessä on myös CO2- ja CH4-pitoisuudet määritettävissä, niin aikajärjestys on melkoisella varmuudella todettavissa.
Jos yritän tiivistää Richetin esityksen, niin se perustuu tietoteoreettiseen tarkasteluun Vostok-jäänäytteistä ja siihen, että näiden on aikoinaan väitetty osoittavan hiilidioksidipitoisuuden olevan ilmakehän lämpötilaa säätävän tekijän. Tästä on sitten edelleen seurannut ilmastotieteen paradigma: hiilidioksidi on määräävä tekijä. Richet esittää, että tämä paradigma on perusteeton, koska jäänäytteissä lämpötilan kohoaminen aina edeltää hiilidioksidin kohoamista.
Ehkä pienenä sivuseikkana esille tulee myös se, ettei Richet näe ilmastomallien täyttävän popperilaista testattavuutta, falsifikaatiokriteeriä. Tähän takerrun lähinnä siksi, että olen ollut tämän testattavuuden osalta sitä mieltä, että se on vaikeaa. Ennustehan on pääsääntöisesti niin pitkälle tulevaisuuteen, ettei kukaan aikalaisepäilijöistä enää ole hengissä, kun mahdollinen väärinennustus todentuu. Sikseen toisekseeen ilmastomalleja päivitetään tiheästi. Kolmas tekijä on sitten vielä se Teksasin tarkka-ampuja, joka piirtää haulikolla seinään ammutun yhden haulin jäljen ympärille maalitaulun ja osoittaa, miten tarkkaan osuttiin.
Jos Richetin tutkilema otettaisiin ilmastotieteessä tosissaan, niin siitähän seuraisi vaikka mitä. Paradigman kaatuminen on aina iso juttu. Vaan kyllä minä ennemmin uskon hiljaisiin hautajaisiinkin. Parasta olisi toki asiallinen kritiikki ja mahdollisten korjausten tekeminen.
Roskasaitti 
En ole ammattipiireissä kuullut väitettä, että hiilidioksidipitoisuus olisi ollut ilmakehän lämpötilaa säätävä tekijä kvartäärikaudella – se oli osana sitä. Maapallon varhaisemmassa historiassa CO2 olikin tärkeä tekijä. Minä ymmärsin tuon Richetin tutkielman aivan toisella tavalla ja lisäisin siihen jotakin:
Tutkielmassa pohdittiin Maan rataelementtien epäkeskoisuuden (Milankovichin syklien) vaikutusta lämpötilohin ja ilmakehän CO2-pitoisuuteen. Rataelementit (ns. astronomiset tekijät) vaikuttavat suoraan auringon säteilymäärään ja lämpötilaan. CO2 taas on useamman asian summa – eliökunnan määrä, geologisen CO2:n sitoutuminen vs. vapautuminen, meriveden luovuttaman CO2:n määrä, jne. Richet oli sitä mieltä, että jääkausien mittakaavassa auringon säteilymäärä on ensisijainen muuttuja – kuten tietenkin onkin. Toinen suuri tekijä lämpötilan muutoksille on mannerjäätiköiden megadynamiikka. CO2 taas reagoi lämpenemiseen, jäätiköiden ja sedimenttien sulamiseen ja eliökunnan lisääntymiseen, yms. ja se on lämpötilan sekundäärimuuttuja.
Lämpötila ja CO2 ovat luonnonolosuhteissa yhteismuuttujia mitkä vaihtelevat varsin samalla tavalla eri syistä. CO2:n määrä ei aiheuta kvartäärikauden lämpötilan suurmuutoksia mutta on niihin kytketty. Jäätiköiden ja maaperän sulaminen sai aikaan suuren piikin CO2:n vapautumiseen sedimenteistä ja merestä ja lisäsi lämpiämistä; joskin tarkkaa lukuarvoa sille on vaikea mallintaa. Yleensä jäätiköitymisten rytmissä CO2-pitoisuus vaihteli 180 – 280 ppm välillä. Tästä 100 ppm noususta valtaosa aiheutui em. sulamisesta. Lämpötilan nousua tämä lisäsi n. 1 – 2 C-astetta kun astronomiset tekijät lisäsivät sitä n. 4 – 6 C.
Teollisen ajan CO2-päästöt taas ovat olleet keinotekoinen suuri lisäys (135 ppm; tänään pitoisuus on 415 ppm) kasvihuonekaasuihin ja ne vaikuttavat lämpötilaan sitä nostavasti. Aivan kuten on geofysiikassa osoitettu.
Lämpötilan tulevaisuuden mallinnuksista esitetään usein outoja väitteitä.
Mallien pohjana on lämpötilan astronomiset ja geofysikaaliset tekijät ja niiden päälle on arvioitu ihmistoiminnan vaikutukset. On approximoitu tulevaisuuden kasvihuonekaasujen yms. päästöjen määrä, eliökunnan muutokset, väestönkasvun ja maankäytön vaikutus, poliittisten toimien vaikutus, jne. Pientä kiistelyä on käyty siitä, mikä on ilmakehän CO2-pitoisuuden ja lämpötilan muutoksen suhde. Mitään merkittäviä ongelmia ei mallinnuksessa ole – jo vuosikymmeniä ne ovat toimineet hyvin. On tietenkin selvää, että esim. ympäristöpolitiikan onnistuminen on täysin epävarmaa globaalisti.
TykkääTykkää
Otsikon 5.2 The threat of circular reasoning alta löytyy mm. tämä:
Regarding their Vostok analyses, Petit et al. (1999) statedthat “results from various climate simulations make it rea-sonable to assume that greenhouse gases have, at a globalscale, contributed significantly (possibly about half, that is2–3◦C) to the globally averaged glacial–interglacial temper-ature change.” That this statement is clearly contradicted bythe present analysis in turn invalidates those climate simula-tions from which it derived.
TykkääTykkää