Merellisistä lämpöaalloista uutta mallinnusta


Merelliset lämpöaallot (MHW) ovat itseltäni jääneet tutkailematta. Syyksi voin jälkiviisaasti esittää sitä, että kyse on paikallisesta ilmiöstä. Termi on englanniksi marine heatwave (Linkki), mutta en edes ollut varma, mikä se olisi suomeksi. Nimittäin netistä löytyi tästä aiheesta yllättävän monia konekäännettyjä sivuja jonkinlaisella suomella, mutta meren lämpöaalto tai merilämpöaalto eivät ehkä kuitenkaan ole Suomessa käytettyjä termejä. Annoinkin kokeneen vihreiden kansanedustajan, Satu Hassin, ratkaista terminologian (Linkki). Jos merellinen lämpöaalto kelpaa hänelle, niin täytyyhän sen sitten kelvata minullekin.

Pääsenkin vain hitaasti itse uuteen tutkimusartikkeliin, kun pitää vielä kehua yhtä verkkosivua (Linkki), jossa minusta tämä MHW-asia on selkeimmin esitetty. Merellinen lämpöaalto on siis paikallinen meren pinnan lämpeneminen vähintäänkin 5 vuorokauden ajaksi yli normaalin vaihtelun. El Niño voi olla yhtenä syynä merellisen lämpöaallon syntyyn. Vaikuttaviksi tekijöiksi luetaan myös merivirrat, tuulet ja lämpövirta ilmakehästä mereen. Lämpöaaltopäiviä on kullakin merialueella tyypillisesti pari-kolmekymmentä vuodessa.

Science Daily -uutissivusto kertoo uudesta merellisten lämpöaaltojen mallinustutkimuksesta (Linkki), jonka mukaan lämpöaaltojen intensiteetti kasvaa tulevaisuudessa läntisten rajavirtojen liepeillä. Koko Hayashidan ja kumppaneiden tutkielma on luettavissa verkossa (Linkki). Erityinen uutuus tässä on tarkempi resoluutio, joka nyt mahdollisti jopa niinkin pienten kuin 100 km pyörteiden mallinnuksen.

Merellinen lämpöaalto toimii herkästi myös sen yläpuolisen ilmakehän lämmittimenä (Linkki). Ne ovat siten selkeitä merkkejä lämpövirrasta merestä ilmakehään. Vaan nyt en mistään löytänyt tietoa siitä, missä suhteessa meren pinta lämpiää ilmakehän lämpövarastosta ja missä suhteessa ilmakehän läpitulleesta auringonsäteilystä. Keskimäärinhän trooppisen alueen lämmin merivesi on ”linssinä” kylmempien ja syvempien merivesien päällä. Se voisi lämmetä lisää myös pilvisyysmuutoksen seurauksena, jolloin enemmän auringonsäteilyä osuisi meriveteen.

Kuvassa 1 näkyy kaavamainen esitys talvimonsuunista, joka samalla antaa kuvan lämmön siirrosta (myös latenttina lämpönä) merestä ilmakehään. Jos tässä tilanteessa merellinen lämpöaalto osuu kohdille, niin lämmönsiirto merestä ilmakehään tehostuu entisestään.

Olennainen kysymys siis olisi, missä määrin meriveden pintalämpötila on kohonnut ilmakehän CO2-pitoisuuden kohoamisen ja ilman lämpenemisen johdosta ja missä määrin muista syistä. Korrelaatiota on, mutta kausaalisuus ratkaisee. Mitä suurempi osuus meriveden lämpenemisestä on muista syistä johtuvaa, sitä vähäisempi vaikutus on hiilineutraalisuuteen tähtäävillä ilmastonvakiontitoimilla. Valitan, etten tähän löytänyt eksakteja lukemia, mutta viittaan professori Kauppisen lausuntoihin (Linkki).

 

Linkkejä aiheeseen

https://www.integratedecosystemassessment.noaa.gov/regions/california-current/cc-projects-blobtracker (Linkki) Eräs sivusto Kalifornian merellisistä lämpöaalloista. Niiden lisääntyminen vuosien saatossa näkyy.

http://www.marineheatwaves.org/ (Linkki) Merellisistä lämpöaalloista laajasti.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006376470.html (Linkki) Lintukuolemia on pistetty merellisen lämpöaallon piikkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.