Räjähtelevät lepakot ja tuulimyllyt


Kuva 1. Kohde voi kokea paljon suuremman äänenvoimakkuuden kuin yksittäisestä melunlähteestä etäisyyden perusteella voisi olettaa.

Kuva 1. Kohde voi kokea paljon suuremman äänenvoimakkuuden kuin yksittäisestä melunlähteestä etäisyyden perusteella voisi olettaa.

Meidän Perussuomalaisten mediavastaavanakin toimiva työmies Matti Putkonen ainakin ennusti oikein (Linkki), että pilkkaa ja vastustusta seuraa, kun hän puhui räjähtelevistä lepakoista tuulivoimaloiden infraäänihaittojen yhteydessä. Koska en ole lääkäri, lepakkotuntija enkä infraäänispesialisti, niin joudun pidättäytymään yleisemmällä luonnontieteellisellä tasolla tässä kysymyksessä.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista, että Wikipedian englanninkielisessä infraääniartikkelissa mainitaan koejärjestelystä (Linkki), jossa korviin kuulumaton infraääni aiheuttaa osassa yleisöä sellaisia hermosto-oireita, jotka ainakin näin maallikosta muistuttavat pitkälti tuulivoimayliherkkien kokemia ongelmia. Sama artikkeli tietää kertoa myös muutamasta tieteellisestä artikkelista, joissa tuulivoimalatyöntekijöillä on havaittu meluhaittoja mm. yöunien häiriintymisenä.

Lepakkojen kuolemat tuulivoimaloissa tapahtuvat osin törmäyksistä johtuen. Tämä kuolintapa jättänee usein raadon lähelle voimalaa. Tämä tosin ei liity mitenkään infraääniin tai barotraumaan (Linkki), joka on toinen tuulivoimaloiden aiheuttama kuolintapa lepakoille. Ilmiönä barotrauma ei vaadi kuin paine-eron, ei nopeaa paineen vaihtelua, mutta kun lepakko sentään itsekin lentää kymmenien kilometrien tuntinopeudella, sen kokema paineenvaihtelu on ainakin taajuudeltaan infraääniluokkaa. Jos paineenvaihtelu tapahtuisi merkittävästi hitaammin kuin lepakon hengitysrytmi, vauriota ei ehkä syntyisikään. Putkosen väite infraäänen lepakkoja räjäyttävästä vaikutuksesta ei siten vaikutakaan aivan tuulesta temmatulta. Tämä kuolintapa johtanee myös siihen, että osa lepakoista pystyy lentämään pesäänsä kuolemaan, joten raatojen laskenta tuulivoimalan ympäriltä antanee alimitoitetun arvion. Kuten jo aiemminkin ole huomioinut, luonnonsuojelijoina esiintyviä ihmisiä ei lepakoiden tuulivoimalakuolemat juuri kiinnosta. Tämä huomio saa vahvistusta nyt lukemistani nettilehtiartikkeleista. Niissä pääasiana on näyttänyt olevan joidenkin Putkosen väittämien kiistäminen.

Herää ainakin seuraava maallikon kysymys: Miten voidaan mittaukset rajoittua vain korvin kuultaviin infraääniin, jos aiempi kokeellinen tutkimus osoittaa kuulumattomien infraäänien hermostovaikutukset? Toisena kysymyksenä sitten se, että missäs on varovaisuusperiaatteen huutelijat nyt?

Kuva 1 pyrkii selittämään sitä seikkaa, ettei ääni tai melu aina vaimenekaan etäisyyden neliöön. Tuo lakihan on voimassa vain yhdelle pistemäiselle lähteelle kerrallaan. Jos äänilähde on viivamainen tai seinämän kaltainen, vaimentuminen onkin paljon vähäisempää tai alkumatkaltaan olematonta. Lisäksi maasto voi muodostaa kaikuvahvistimen. Tuulisella säällä sentään ilmakerrostumien epätavanomainen äänenheijastus lienee mahdottomuus.

Jos itselläni olisi rajattomasti resursseja käytettävissä asian tutkimiseen, eräänä kalliihkona koejärjestelynä olisi käyttää sellaista asuntoautoa, jossa matkustajat eivät näkisi tai muutoinkaan saisi tietää, missä mennään. He vain kirjaisivat, milloin tuntuu ja milloin taas ei. Taannoin maansäteilymiehiä kuskattiin autoissa ja heidän varpunsa heilumista seurattiin. Ei osunut vesijohtojen kohdille ainakaan satunnaista useammin. Tästä siis em. idea. Toki heti alkuunsa olisi varmistettava, että siinä asunnon lähiliepeillä tuntuu pahalta myös asuntoautossa, jos asunnossakin. Ettei asuntoauto siis muodostaisi suodatinta, joka ehkäisee vaikutusten havaitsemisen.

Tämänhetkinen paras käsitykseni on, että tuulivoimaloiden infraäänille herkistyneitä ei ole koko populaatiossa kuin enintään osa. Muutoinhan esimerkiksi Saksassa kokonaiset kyläkunnat olisivat tyhjentyneet. Toisaalta osa ihmisistä on kuurojakin, eikä se silti tarkoita, etteikö meluhaittoja esiintyisi. Asia on joka tapauksessa huolellisten ja riippumattomien tutkimusten arvoinen.

Linkkejä

http://santavuori.blogspot.fi/2016/10/googlata-vai-ei-siinapa-vasta-pulma.html (Linkki) Yksi blogiartikkeli aiheesta ja uutisoinnista.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100622420626_uu.shtml (Linkki) Epidemiologin haastattelu.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1475723832437 (Linkki) Lepakkotutkijan haastattelu.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tutkija-ampuu-alas-perussuomalaisten-vaitteet-infraaanen-terveyshaitoista/ (Linkki) Melututkijan haastattelu.

http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224004-semantiikkaa-ja-poliittista-vaittelya-tuulivoimasta (Linkki) Toinen blogiartikkeli aiheesta.

4 responses to “Räjähtelevät lepakot ja tuulimyllyt

  1. Näitä oireita on havaittu vasta viimeaikoina, kun on ruvettu pystyttämään yli 3 MW:n myllyjä. Saksassa suurin osa on 1MW:n tai vielä pienempiä.

    Asuntoautomenetelmä ei ehkä ole paras mahdollinen, koska asuntojen resonanssit jäävät ottamatta huomioon. Eniten esillä ollut ”ilmastopakolaistapaus” liittyy perheeseen, joka asui massiivihirsitalossa. Voisin hyvin kuvitella, että tällainen rakennus resonoi muutaman Hz:n taajuudella.

    Tavallinen villaeristeinen talo taas ei resonoi oikein millään taajuudella.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos valaisevasta kommentistasi. Olihan tuossa asuntoautoehdotuksessani sentään huomioitu sekin, että jos siellä ei sitten tunnukaan, niin …
      Hirsien resonanssi on varsin uskottava seikka, jonka saanee jollain mittarilla esillekin.

      Tykkää

  2. Olen rakentelemassa imfraäänimikrofonia. Jo tässä vaiheessa kaikki kolahdukset talossa näkyvät hyvin sen ulostulossa. Tämänkin jos junttaa seinään tiukasti kiinni, resonassit näkyvät taatusti.

    Tykkää

  3. Yle oli jo 2013 uutisoinut saman asian. Totta Putkonen puhui:
    https://yle.fi/uutiset/3-6993036

    ” Thomas Lilley

    – Ne saattavat iskeytyä lapoihin tai niille saattaa koitua barotrauma. Se aiheuttaa lepakon kuolemisen. Tuulivoimalan pyörivien lapojen lähellä on niin korkeat paineenvaihtelut, että se tuhoaa lepakon keuhkojen verisuonet ja aiheuttaa lepakon kuoleman. Lepakon ei tarvitse aina osua niihin lapoihin. Riittää se, että se lentää lapojen läheltä, kertoo Lilley.”

    Tykkää

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.