Epäselvää uutisointia Etelämantereen jäähyllyistä

Kuva 1. Jäähylly ja ympäristö prosesseineen. Kuvalähde: Wikipedia/Hannes Grobe. Käyttöoikeus: Creative Commons CC-BY-SA-2.5

Sattuipa silmiini otsikko: ”Jää Etelämantereen ympärillä ohentunut 20 prosenttia” (Linkki). Ajatukseni oli, että merijään paksuutta olisi mitattu. Nyt kun hain tätä STT:n uutista netistä, niin MTV:n uutiskuvituksessakin näkyi vain merijäätä (Linkki), joten saamani mielikuva oli ”oikea”.

Mitä em. uutisen leipätekstistäkään ei löytynyt, on sana jäähylly (Linkki), vaikka jäähyllyjä uutisen taustalla oleva tutkimus nimenomaan koski. STT:stä löytyi valitettava luonnontieteellisen sivistyksen aukko?  Kuvaan 1 olen lisännyt tekstin ja nuolen osoittamaan meren luotoa tai saarta, joka toimii jäähyllyn virtauksen jarruna. Ja tämä jarrutusvaikutus sitten säteilee varsinaiseen mantereiseen mannerjäätikköönkin.  Edelleen uutisessa mainittu sulaminen saattaa vähentää jarrutuksen tehoa kohottamalla jäähyllyn alapintaa tai vaikkapa siten, että jäätikön poikiminen tapahtuu jo ennen luotoa, jolloin jarrutusvaikutus häviää siltä kohtaa.

Science Dailyn uutisointi samasta aiheesta kertoo (Linkki), ettei havaittu ilmiö nosta merenpintaa kuin ehkä seurannaisvaikutustensa kautta. Viittaan edellä esitettyyn jarruun. Toisekseen tämän Paolon ja kumppaneiden tutkimuksen tiivistelmäkin kertoo (Linkki), että havaittu jäähyllyn massan vähenemisen kiihtyminen on todettu vain n. 20 vuoden jaksolta, eikä tutkimus näyttäisi tuottaneen tietoa luontaisten vaihtelujen jakoista eikä laajuuksista. Onhan ilmastotieteen vähimmäisajanjakso 30 vuotta ja geologisissa prosesseissa sekin on vielä vain silmänräpäys.

Merkitsin kuvaan 1 myös lumisateen, koska varsin tuore saksalaistutkimus ennustaa sen lisääntyvän Etelämantereella (Linkki). Paolon ja kumppaneiden tutkimus sisältää lyhyeltä tarkasteluajaltaan lumisateidenkin vaikutuksen, mutta saksalaisten ennuste on, että lumisateiden suora merenpinnan alennusvaikutus olisi 3 cm sadassa vuodessa. Tätä kvantitatiivista arviotaan saksalaistutkijat sitten pyrkivät vesittämään kvalitatiivisilla arvioillaan jäätikön virtauksen kiihtymisestä. Nuo kaksi arviota eivät ole oikein yhteismitallisia, vaikka jäätiköiden korkeuden kasvu varmaan paikoitellen lisää virtausnopeuttakin.

Kun tässäkin tapauksessa tutkijoiden huoli tarkoittaa samalla huolta omien rahoituskanavien aukipitämistä, huoleen ei voi suhtautua juuri sen vakavammin kuin tupakkayhtiöiden varoilla tehtyjen tutkimusten paljastamiin huolettomuuksiin. Jäätiköihin vaikuttaa monensuuhtaisia tekijöitä, jotkut niistä ovat muutosta hidastavia. Pitemmän ajan ennusteet voivat mennä pieleen siksikin, että luonnollisen rytmisen vaihtelun nousuvaihe ekstrapoloidaan liian pitkälle tai nähdään jatkuvana kiihtymisenä.

Pahimman varalle olisi toki hyvä vähän varautua, mutta Suomenkaan valtionkassaa ei kannata antaa ilmastopelottelijoiden käsiin. Onhan nyt jo merkkejä siitäkin, että tehdyt ilmastonvakiointitoimet ovat vaikuttaneet päinvastoin kuin on ennustettu. Vakiointi onkin kiihdyttänyt hiilidioksidipäästöjä.

Linkkejä

http://ucsdnews.ucsd.edu/pressrelease/antarctic_ice_shelves_rapidly_thinning (Linkki) Kalifornian yliopiston lehdistötiedote. Sisätää selventävän kuvan.