Kuva 1. Biosfäärin tuottavuus alueittain. Lähde: Wikipedia / http://oceancolor.gsfc.nasa.gov/SeaWiFS/BACKGROUND/Gallery/index.html
Törmäsin taas hauskaan tiedejuttuun samotessani netissä. Matthew S. Savoca ja Gabrielle A. Nevitt ovat tutkineet putkisieraimisia ulappalintuja (Procellariiformes), jotka käyttävät hajuaistiaan krillien saalistuksessa(Linkki). Haju ei kuitenkaan tule krilleistä, vaan niiden syömästä kasviplanktonista, josta vapautuu dimetyylisulfidia eliöiden kuollessa. Kuva 1 kertoo, että keijuston toiminta on varsin vilkasta eteläisellä merialueella, missä krillitkin elävät. Kuvassa 2 taas on viitatun tutkimuksen aihepiiri kaavamaisesti esitettynä.
Merien kasviplankton elää raudanpuutteessa, koska raudan yhdisteet eivät ole kovin liukoisia meriveteen. Ulappalintujen saalistamissa krilleissä on rautaa, joka kulkeutuu pääosin lintujen ulosteissa takaisin mereen kasviplanktonin hyödyksi. Näin krillijuhlien tuoksu hyödyttää kaikkia osallistujia.
Ilmastoon tämä juttu liittyy ensiksikin siten, että dimetyylisulfidi hapettuu rikkihapoksi, joka on pilviä muodostava aines. Ja toisekseen tutkimuksen tekijät viittaavat ScienceDailyn uutisraportissa, että linnunuloste on jätetty pois ilmastomalleista(Linkki). Tulisikohan ne sillä kuntoon?
Krilli saattaa olla biomassaltaan massiivisin eläinlaji maapallolla. Tämä tekee mahdolliseksi, että sillä, tai sen kannan vaihteluilla, olisi jotain vaikutusta ilmastoonkin. Krillin troolaus oli yksi harvoista Neuvostoliiton erityisosaamisalueista. Pyyntimäärät romahtivat Neuvostoliiton romahtaessa. Olisikohan tämäkin sitten vaikuttamassa lintujen lailla ilmastonmuutokseen?
Kuva 2. Krillijuhlat dimetyylisulfidin kera. Lähde: Allison Pruce / http://www.pnas.org/content/111/11/4157.full
Roskasaitti 