Edellinen kirjoitukseni oli IPCC:n uudesta ilmastoraportista vain yhteen ja poikkeukselliselta vaikuttavaan kohtaan puuttuva. Nyt yritän tarkastella asiaa enemmän perusteista lähtien. Kun kyseinen teos sisältää yli 3000 sivua, ei tässäkään silti kaikki asiat tule huomioiduksi, vaan ainoastaan globaali väestönkasvu (Linkki).
Milteipä pääsääntö kansainvälisissä (alue)poliittisissa kiistoissa on se, että A aloittaa historian pisteesta a, jolloin B saadaan alkuperäiseksi syylliseksi ja B tietenkin jostakin toisesta ajankohdasta b, josta aloittaen A näyttää syylliseltä. Konkreettisena esimerkkinä olkoon Azerbaidzanin ja Armenian kiista. Ilmastohätätilassa syyllisyys alkaa C:stä, mutta ei sitä kasvattavasta väestönkasvusta. Ilmastonmuutoksen historia ”alkaa” jostain vuodesta 1780. Silloin ihmisiä oli n. kymmenesosa nykyisestä, siis selvästi alle miljardin. Jos ihmisiä nyt olisi sama lukumäärä, tuskin ilmastonmuutoksesta puhuttaessa ihmisiä edes syyllistettäisiin, saati pyrittäisiin lopettamaan ilmastonmuutosta. Väestökasvun mahdollistajana on merkittävässä osassa ollut fossiilinen energia.
Koko AR6-dokumentti sisältää mainintoja väestönkasvusta, mutta näitä mainintoja ei ole yhtään kertaa päättäjille suunnatussa SPM-osiossa. Mielestäni tarkoittaa sitä, ettei väestönkasvua nähdä ilmastoon vaikuttavaksi tekijäksi, saati minkään alkusyyksi.
Kuvassa 1 näkyy erilaisia mahdollisia globaalin väestön kehitysnäkymiä. Euroopan kantaväestön kehitystä voinee ennustaa tuolla alimman kuvaajan profiililla, mutta jos muu maailma jatkaa vaikkapa medium-käyrää vastaavasti, niin maahanmuuton seurauksena Euroopassakaan ei asukasmäärä vähene. Tässä teknologian vaiheessa muuttoliike päiväntasaajalta pohjoiseen on ilmastoa pilaavaa. Vaan eipä näy poliitikot Suomessakaan siitä välittävän tai vaativan ilmastovaikutusarvioita maahanmuutolle.
Vähän tai olemattomasti koneellistuneessa maatalousvaltaisessa ympäristössä väestönkasvu voidaan nähdä työvoimaresurssien lisäyksenä. Jos vielä sosiaalihuolto on vähäistä, perillisten runsaus on vanhuuden vara. Sukupolvien ajan jatkunut samansuuntainen ajattelu ei hetkessä muutu, vaikka olosuhteet muuttuisivat. En ainakaan minä ole kuullut yhdestäkään Suomeen päiväntasaajan Afrikasta muuttaneesta, joka sanoisi, että ”täytyypä ottaa esimerkkiä suomalaisista pienperheistä ja rajoittaa oma lapsiluku kahteen tai kolmeen”.
Intia ei kerro tukevansa lapsiluvun rajoittamispyrkimyksiä, vaan ennemmin se haluaa muiden maiden leikkaavan hiilipäästöjään (Linkki). Intian kivihiilentuotanto on reilusti kymmenkertaistunut vuodesta 1950 lähtien, mutta se ei vieläkään tyydytä kotimaan markkinoita kokonaan (Linkki). Asukasmäärää kasvattamalla Intia pystyy kaiken lisäksi pitämään hiilipäästöt asukasta kohti pienempinä. Tätänykyä Intian kivihiilen kulutus on ”vain” vähän yli USA:n kulutuksen n. 10% osuudella maailman kulutuksesta. Jos Intia pääsee lähemmäksi Kiinan kulutusmääriä seuraavien vuosikymmenien aikana, se yksin pystyy estämään CO2-päästöjen vähennykset. Onhan Kiinan osuus kivihiilen globaalista kulutuksesta nyt n. 50%. Kiina on luvannut lopettaa CO2-päästöjensä kasvattamisen vuoteen 2030 mennessä. Vaan Intia ei ole moista luvannut. Maa haluaa selvästikin tehdä teollisen vallankumouksen kivihiileenkin nojaten.
Väestönkasvu on tietenkin aika arka aihe. Siinä helpostikin tulee esille se, että ”muut” saavat vähentää lapsimääräänsä. Eipä siinä taida auttaa Suomen tai Kiinankaan näyttämä esimerkkikään. Elintason nosto on monilla maailman kolkilla vähentänyt syntyvyyttä. Vaan kun tässä on se asia, että se elintason nousu on saavutettu energian tuotantoa lisäten ja usein kivihiilellä. Mitenkäpä sitä voisi kieltää Intialta tai Afrikaltakaan, jonne Kiina taitaa myydä omia voimaloitaan (Linkki)?
Niin että olisiko IPCC loputakin poliittisesti viisas, kun ei puutu väestönkasvuun? Kun siihen ei voi puuttua. Samalla toki lähes kaikki ilmastotavoitteet muuttuvat epärealistisiksi, mutta jos sitä ei kerrota kenellekään, niin paljon ehditään vielä puuhastella.
Roskasaitti 
Niinpä. Kun varsinaiseen alkusyyhyn ei voida puuttua, mitä oireiden paikkaaminen auttaa? Suomen CO2-päästöjen täydellinen poistaminenkaan ei näy kuin desimaaleissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Koko ilmastonmuutos puhe on ollut tähän asti turhaa ja tylsää jaarittelua koska kukaan ei halua mainita ääneen sanallakaan prosessiin liittyviä tärkeitä faktoja, eivät tiedeyhteisöt, eivät poliitikot eivätkä yksittäiset aktivistit.
Suomessa koko keskustelu on juuttunut turpeeseen ja liikenteeseen jotka eivät isossa kuvassa ratkaise yhtään mitään ja sanottakoon sekin että sähköautot ovat Elon Muskin tapa tehdä rahaa ilmastokriisillä, eivät mitään muuta.
Ratkaiseva probleema ilmastonmuutokseen vaikuttaessa on koko teollisen ajan läntinen elämänmuoto joka on niin valtava ettei siitä kyetä luopumaan. Jokaisen meidän olemassa olo kiihdyttää ympäristötuhoja ja ilmastonmuutosta. Emme kuitenkaan halua muuta, koska mitään muuta meillä ei ole koskaan ollut emmekä mitään muuta tunne. Jokainen meille aivan tavallisille mitättömyyksille itsestäänselvä ja elämänlaatua edustava asia edellyttää markkinataloutta, tuotantoa ja kulutusta, ne taas alistavat ympäristön luonnonvarojen riistolle, fossiilisten raaka-aineiden kulutukselle ja ilmaston kuormittamiselle.
Yksilöt jotka julistavat tekevänsä muutoksia suuremman hyvän eteen, tekevät sitä näennäisesti. Edes Pentti Linkola ei välttänyt kompromisseja.
Hulluksi leimattu Linkola esitti kuitenkin todenperäisiä vaihtoehtoja sille kuinka elinolot ihmisille olisi säilytettävissä planeetallamme. Maapallon väestöstä 2/3 nirri veks, teollinen tuotannon ja kulutuksen kierre kokonaan seis. Paluu askeesiin. Niin, kyllä, nämä ovat epäinhmillisiä ja julmia ratkaisuita eikä edes pikku Greta siellä omassa kuplassaan halua kuulla sellaisista puhuttavankaan. Hän kun haluaa kuitenkin pitää kiinni Apple laitteistaan ja harrastaa yhtä saastuttavinta lajia, eli hevosratsastusta.
Minä en henkilökohtaisesti halua kehitysmaiden kansojen massamurhaamista, tai nykyisenkaltaisen hyvinvointijärjestelmän lakkauttamista. En kuitenkaan myöskään halua lukea ja kuunnella joka ikinen päivä sitä samaa lässytystä ja horinaa jostain astetavotteista.
Jokin muutos parempaan suuntaan olisi edes elämäntapamme kohtuullistaminen. 1960- ja 70-luku olivat Suomessa voimakasta elintason nousua ja nykyaikamme alkuvuosikymmeniä. Mutta ihmiset elivät paljon vähemmällä kuin nyt. Noina aikoina duunarit polkivat kesät talvet pyörällä töihin, lihaa syötiin viikonloppuisin ja lomamatkoja tehtiin pääasiassa kotimaassa linja-autolla ja junalla. Suomalaiset olivat hoikkia ja pystyviä. 2000-luvun ylipöhöttyneessä yltäkylläisyydessä ihmisistä on tullut velttoja ja heikkoja plösöjä. Typeryys, lapsellisuus ja lyhytnäköinen ahneus ovat vallaneet ihmismielet.
TykkääTykkää