Tämä juttuni on ehkä enemmänkin keskustelutyyleistä kuin WUWT-sivustolla käydyn keskustelun sisällöstä, Pollockin rajasta. Joka tapauksessa Douglas Pollock on esittänyt, että tuulisähkön osuudella tuotannosta olisi raja, joka on sama kuin tuulivoimaloiden keskimääräinen kapasiteettikerroin. Kapasiteettikerroin taas on se osuus, jonka tuulivoimalat oikeasti tuottavat nimelliskapasiteetistaan.
Vaikka Douglas Pollock onkin keskustelun synnyttäjä, häneltä en löytänyt mitään tuulivoiman tuotantorajaan liittyvää tekstiä netistä, vaan ainoastaan videon. Videoallergisena taas ajattelen, että videot ovat kirjoitustaidottomien propagandaa lukutaidottomille, enkä edes linkitä sellaiseen. Niinpä keskustelun avaus siirtyy Christopher Moncktonille (Linkki). Hänen esityksensä on kaavamaisen matemaattinen, ehkä voisi sanoa algebrallinen, eikä se sisällä yhtään esimerkkiä tai numeerista laskentaa. Tätä keskustelutyyliä voisi ajatella pyrkimykseen esittää, että 2*2=4, jolle vastaväitteen esittämiseen kykenee vain Kari Suomalaisen tapainen nero (Linkki). Itselleni tuottaa tuollainen kaavamainen esitys ilman numeerisia esimerkkejä monesti ymmärtämisvaikeuksia.
Seuraavaksi siirryn tämän keskustelun seuraamisessa muutaman puheenvuoron yli Willis Eschenbachin esitykseen (Linkki), jossa esimerkein kerrotaan, ettei se raja nyt ainakaan siinä voi olla, missä Pollock ja Monckton sen väittävät olevan. Eschenbachin esitys on selkeä ja perustuu kuvallisiin elementteihin.
Moncktonin loppupuheenvuoro käsittelee etupäässä kustannuksia ja sisältää sentään yhden kuvaajankin (Linkki).
Sotkeennun aiheeseen sitten yhdellä pelkistetyllä kuvaajallani:
Kuvassa 1 olen vaaka-akselille luokitellut 4 erilaista tuuliolosuhdetta ja pystyakselille olen laittanut sähkötuotannon tarpeen. Siniset tolpat esittävät tilannetta, jossa tuulivoimalakapasiteetti on 50% tarpeesta, punainen 100% tarpeesta ja keltainen 200% tarpeesta. Kun on myrsky tai ihan tyyni, tuotantoa ei ole millään kapasiteettimäärällä. Optimituulella tuotanto vastaa kapasiteettia, paitsi ylikapasiteetti on leikattu pois. Kun tuuli on teholtaan 50% optimista (”Leppeä”), ylikapasiteetista on hyötyä, muutoin jäädään alle tarpeen. Mainittu kapasiteettikerroin taas muodostuu tuuliolojen todellisista vaihteluista, eikä sitä voi tarkemmin tuosta kuvaajasta päätellä. Jos tuuliolot olisivat aina ja jatkuvasti optimaaliset, kapasiteettikerroin olisi 1, mutta todellisuudessa se on usein jossain 0,2 ja 0,4 välillä, merituulivoimaloissa korkeampikin.
Mitäs tästä jää käteen? Ainakin se, että keskustelutyylilläkin on merkitystä. Ja sitten se, ettei pelkällä tuuli- ja aurinkoenergialla oikein voida pitää sähköntuotantoa kattavasti yllä, joskin tuotantoraja tuskin on kapasiteettikertoimen kohdalla. Vähän pitemmälle pääteltynä voinee sanoa, että kun energian varastointi sähkönä akkuihin on turhan kallista, tuulivoima vaatii tuotantovaihteluidensa vuoksi varavoimakapasiteettia, itse asiassa 100% kapasiteetistaan. Jossain Norjassa runsas vesivoimakapasiteetti käynee varavoimaksi, muttei Suomessa niinkään.
Lisään vielä sen, että mielestäni oikeudenmukaista olisikin, että tuulivoimayritykset laitettaisiin tuottamaan oma varavoimansa, jolloin ne eivät olisi suotta heiluttelemassa kilpailijoidensa tuotantoa. Ehkä myös sähköverkon lisärakentaminen tuulivoiman tarpeisiin tulisi maksattaa tuulisähköyhtiöillä eikä esim. ydinsähkön käyttäjillä.
Linkkejä aiheeseen
https://wattsupwiththat.com/2023/01/14/sealing-the-coffin-of-renewable-energy-may-take-a-few-more-nails/ (Linkki) Keskustelua
https://wattsupwiththat.com/2023/01/16/why-climate-skepticism-has-not-yet-succeeded/ (Linkki) Keskustelua
https://www.fingridlehti.fi/pysayttaako-myrsky-tuulivoimalan/ (Linkki) Vähän valehtelua siitä, etteikö talvityynellä tuulivoimalat seisoisi ja tietoa, että ne pysäytetään myrskyssä.
https://css.umich.edu/publications/factsheets/energy/wind-energy-factsheet (Linkki) Mm. kapasiteettikertoimista USA:sta.
Roskasaitti 