Jos virallisen Atlantin hurrikaanikauden alku on 1.6. ja päättymispäivä 30.11., niin kalenterin mukaan puoliväli olisi elo-syyskuun vaihteessa, mutta kun hurrikaanit ja trooppiset myrskyt eivät katso kalenteria, niin tituleeraan puoliväliksi tuota kuvassa 1 näkyvää esiintymishuippukohtaa. Näillä main joka tapauksessa voisi olettaa kauden myrskyistä puolet olevan vielä tulossa.
Jotain outoa tässä nyt kuitenkin on. Se, että ennusteet näyttävät menevän pieleen kuvan 2 mukaan, ei ole outoa, mutta kun La Niña on vaikuttamassa, pitäisi hurrikaaneja (tai tarkemmin kaikkia sykloneja) enemminkin olla yli keskiarvon Atlantilla, kuten kuvasta 3 voisi päätellä.
Kaipa se sitten pitää ajatella, että tyypillinen ei tapahdu sentään aina. Ja onhan tässä vielä sekin mahdollisuus, että hurrikaanit esiintyvät tänä vuonna loppukaudelle keskittyneemmin kuin mitä kuva 1 antaisi ymmärtää.
Globaalistikin tilanne näyttää vaisuhkolta, kuten kuva 4 kertoo. ”Heiveröisiä” sykloneja on päästy nimeämään Intian merellä enemmän kuin ajankohdan keskiarvo on. Muuten miltei kaikki on alle keskiarvon pohjoisella pallonpuoliskolla. Eteläisellä puoliskolla on keskiarvon ylitystä, mutta tässä vaiheessa sikäläistä kautta esiintymiäkin on vähäisesti. Kehitys meneekin IPCC:n hyvin piilotetun ennusteen mukaisesti: ilmastonmuutos vähentää sään ääri-ilmiöistä ainakin sykloneja.
Tässä blogissa palataan Atlantin hurrikaaneihin joulukuussa, jHs.
Roskasaitti 