Ilmastonvakioinnissa on monia haasteita. Valtioiden pitäisi toimia yhdessä, mutta kun maat ovat niin erilaisia. Isoista EU-maista Ranska on päässyt sähköenergian tuotannossaan varsin vähän hiilipäästöjä aiheuttavaan järjestelyyn ydinvoimaloillaan. Ehkäpä Saksassa on ajateltu, ettei nyt vain jouduttaisi Ranskan tielle ja on toimittu ihan päinvastoin. Teen noin viikon ajalta WUWT-sivuston Saksaa käsitelleistä artikkeleista jonkinlaisen koosteen.
Saksa palaa kivihiileen
Eric Worrall kirjoittaa (19.6.2022) Saksan varakanslerin ja energiaministeri Habeck olevan käynnistämässä Saksan jo suljettujakin kivihiilivoimaloita (Linkki). Tilanteeseen on ajauduttu Venäjän kaasuun turvautumisen ja sitten asetettujen pakoitteiden kautta. Jälkiviisaasti voi toki sanoa, ettei Venäjään olisi pitänyt alun alkaenkaan luottaa, mutta kyllä siinä on ollut kaunis ajatus. Worrallinkin linkittämästä Wikipedian henkilöesittelystä (Linkki) tulee esille, että Habeck on ydinvoimalakielteinen. Niinpä Saksan ydinvoimaloiden uudelleen käynnistykset eivät tulisi kuuloonkaan. Voi toki olla, ettei se enää olisi teknisesti mahdollistakaan. Sellaisen väitteen näin jossain, mutta en ole tarkistanut asiaa.
Worrallin lähteeksi antama DW-artikkeli (29.3.2022) kertoo senkin (Linkki), miksei Saksa voi käyttää nesteytettyä maakaasua (LNG): Saksassa ei ole LNG:n vastaanottojärjestelmiä.
Nyt ei WUWT:n kommenteista tarttunut muuta silmään kuin väite myös ydinvoiman käytön jatkumisesta. Samaan aihetta käsittelevä CNBC:n artikkeli (20.6.2022) antanee lisää tietoa Saksan kivihiilitilanteesta (Linkki).
Laitan vielä linkin vähän tuoreempaan (25.6.2022) Climate Depot -artikkeliin tämän saman otsikon alle (Linkki). Kyse siis uudelleenjulkaisusta WUWT-sivuostolla. Artikkelin kuvituksessa näkyy mm. energian hintojen kipuaminen.
Saksan talous vaarassa
Worrall onkin sitten kirjoitanut toissapäivänä Saksan vihreän energian kriisistä (Linkki), tässä sitten talous pääosassa. Otsikon Lehman viitanneen veljesten sijoitusyhtiöön (Linkki). Se firmahan meni konkurssiin, että jos Saksaa vaivaa joku Lehman-tauti, niin onhan se sitten vakavaa.
Tilanteeseen on Saksassakin jouduttu varsin yllättävän tapahtuman kautta. Eipä ole osannut juuri kukaan laskea, että Venäjä hyökkää Ukrainaan isosti, vaikka vuodesta 2014 siellä Itä-Ukrainassa on asemasodan kaltainen tilanne kytenytkin. Tässä voisi nähdä Saksan osalta kahden idealismin törmäyksenkin: vihreä energia on idealistista ja sitten on idealistista pyrkiä auttamaan Ukrainaa, joka on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Jälkimmäisestä ei ole minulla mitään moitteita Saksalle. Onhan siinä voinut olla vielä kolmattakin idealismia, että ”ostetaan Venäjältä kaasua, niin kyllä se siitä sitten tulee muutenkin meidän kanssa samoille linjoille.” Olipa miten vain, niin nyt ainakin näkyy, ettei Venäjä ole tullut, eikä aiokaan tulla.
Venäjän hyökkäys Ukrainassa on kestänyt jo pitempään kuin talvisota 1939-40. Venäjän voinee sanoa edennee Itä-Ukrainassa ja Krimiä lähinnä olevalla rannikolla. Läntisen median uutisointi on ollut Ukrainan kannalta toiveikasta, tässä tuore esimerkki (Linkki). Eikä se minulta olisi pois, jos Ukraina saisi omat alueensa haltuunsa, mutta sellaista vaihtoehto en osaa nähdä, että Saksa selviäisi ensi talvesta venäläisen kaasun varassa. En, vaikka Putin päättäisi siirtyä pilkkionkijaksi ja jättää Venäjän valtion ohjakset toisille.
Roskasaitti 
