Roskatutkimus Etelä-Koreasta


Phys.orgista sattui silmiini mikromuoviuutinen (Linkki). Eteläkorealaiset tutkijat professori Seung-Kyu Kimin johdolla olivat tutkineet mikromuovin esiintymistä neljässä erityyppisessä korealaisessa maanviljelysmaassa. Erilaisista maaperistä löytyi erilaisia määriä ja erityyppisten mikromuovien vallitsevia kertymiä.

Viitatun tutkieman tiivistelmä löytyy netistä (Linkki). Julkaisijana on Journal of Hazardous Materials -niminen tiedelehti.

Tämäkin tutkimus vahvistaa käsitystäni, että mikromuovien haitat ovat lähes olemattomia. Miksikö näin? Siksi, etten törmää missään artikkeleissa luonnossa yleisten mikromuovien tutkittuhin haittoihin, vaan tutkimuksiin tyyliin mikromuoveja siellä, mikromuoveja täällä, mikromuoveja ihan joka paikassa. On toki hyvä, että haitalliseksi epäiltyjen aineksien esiintymisiäkin selvitetään, mutta jos koskaan ei selvitetä niitä oikeita mitattavia haittoja, niin alkaahan tämä jo haisemaan. Jos nyt ei ole ihan samaa luokkaa kuin mittailla divetyoksidin esiintymistä ympäristökatastrofialueilta, niin ainakin epäilykset heräävät, että tästä saa helposti tutkielman julkaistua, kunhan ei vain paljasta, ettei haittaa paljoa olekaan.

Kimin ja kumppaneiden tutkielman uutusarvo on käsittääkseni siinä, että he ovat ensimmisten joukossa tutkineet viljelyskäytössä olevan maaperän mikromuoveja. Jokin arvo tutkielmalla tietenkin on, mutta kun julkaisualustan nimi on ”Vaarallisten materiaalien aikakausilehti”, niin kyllä se mikromuovin vaarallisuus maaperälle olisi pitänyt olla paremmin esillä.

Ettei nyt menisi ihan itkeskelyksi koko artikkelini, niin lisään tähän kuvan erilaisten, ilmeisestikin kellumiskykyisten, jäteaineksien hajoamisnopeuksista meriolosuhteissa. Ei siis maaperässä, vaan meressä, jossa ainakin valon vaikutus on kelluvaan materiaaliin suurempi kuin myllättävässä maaperässä vuosikausien tarkastelujänteellä. Maaperässä on runsaammin mikrobeja, joten esimerkiksi vaippojen hajoaminen saattaisi olla maaperässä nopeampaa kuin avomerellä.

Kuva 1. Kelluvien jäte-esineiden hajoamisaika-arvoita merellisessä ympäristössä. Tekijäviite:By Our World In Data – https://ourworldindata.org/grapher/decomposition-rates-marine-debris, CC BY 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=86934899

Kuvasta 1 näkyy, että nopeiden hajoavat muoviesineet, kuten tupakantumpit ja ostoskassit, ovatkin ihmeellisesti niitä, joista ympäristötietoinen väki on ollut eniten huolissaan. Näkyyhän siitä sekin, että jos pakkausmateriaali on UV-valossa hajoavaa, niin se hajoaa n. tuhakertaa nopeammin kuin kestävämpi muovi. Ehkä huomiota voi kiinnittää myös muovipuolloon, joka kestää meressä lähes 500 vuotta. Suomessa ne ovat pääosin pantillisia. Onko kukaan kuullut minkään maan ottaneen Suomesta esimerkkiä tässä asiassa? Jos ei, niin voiko uskoa, että Suomen esimerkki ilmastoasioissa otettaisiin onkeen jossakin?

Advertisement

One response to “Roskatutkimus Etelä-Koreasta

  1. Tuore tutkimushanke vahvistaa käsitystäni:
    https://phys.org/news/2021-02-environmental-scientists-cite-impact-microplastics.html
    ”…note that the effects of ingesting microplastics on the human body are unknown.”
    Eli mitään haittoja ei ole tiedossa, jos ihminen on niellyt mikromuovia. Tämä ei tarkoita, etteikö jotain haittaa voisi olla, mutta ainakin tuo tietämättömyys viittaa vahvasti siihen, ettei nopeita ja vakavia seurauksia ole havaittu. Jos isohkolla joukolla olisi outo vaiva, niin kyllä sitä silloin paljastuisi mikromuovi syylliseksi, jos näin olisi käynyt.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.