Tarkennusta jääkausiajan vaihteluihin


Suomi on sillä ilmastovyöhykkeellä, missä jääkausilla on ollut paljonkin merkitystä niin eliöstöön kuin pinnan muotoihinkin (Linkki). Koska en ole itse mikään jääkausifani, niin minulta on jäänyt lähes huomiotta se, että pitempään jääkausiaikaan liittyy lämpimiä välikausia (Linkki), jotka erottavat nimetyt jääkauden toisistaan.

Jääkausiasiat tulivat silmilleni selatessani ScienceDailyn tarjontaa (Linkki). Kun vielä uutisoitu tutkimus oli näköjään suomalaisvoimin laadittu, niin pitihän siihen vähän syventyäkin. Ehdin jo tuskailla sitä, että suomi on niin vähäpätöinen kieli, ettei sitä käytetä edes Turun yliopistossa, kunes kekkasin yliopiston sivuilta kielenvaihtopainikkeen. Niinpä tuo SD:n Turun yliopiston lehdistötiedotteeseen perustuva uutinen onkin luettavissa suomeksi (Linkki). Mitä tässä sitten minun tarvitsee alkaa mitään suomentamaan tahi selittelemäänkään. Räsäsen, Aurin ja Ovaskaisen tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa netistä (Linkki).

Uusi tutkimus mm. siirtää lämpimälle Eem-kaudelle ajoitettuja kerrostumia varhaisemmille ajoille ja näkee viimeisen Veiksel-jääkauden aiemmin arvioitua kylmempänä.

Jos jotain jääkausitiedoista toisi nykyajan ilmastonmuutoskeskusteluun, niin ainakin sen, että nyt ei olla ylitetty lämpötiloissa tai meren korkeudessa mitään luonnollisia rajoja. Meren pinta on ollut sekä useita metrejä alempana että ylempänä ihan luonnostaan, samoin lämpötilakin vaihdellut useita asteita. Jäljelle jää vain muutosnopeuden hirvittely. Kukaan ei sentään hirvittele sitä, että arvio uuden jäääkauden alusta on siirtynyt kymmenillä tuhansilla vuosilla eteenpäin ja ehkä yksi pienoisjääkausi juuri näillä kellonlyömillä missattu.

Linkkejä aiheeseen

https://www.utu.fi/fi/ihmiset/matti-rasanen (Linkki) Maantieteen professori Räsäsen esitesivu yliopistolla

https://www.utu.fi/fi/yliopisto/varainhankinta (Linkki) Sivu, jolta päässee lahjoittamaan Turun yliopistolle

Advertisement

23 responses to “Tarkennusta jääkausiajan vaihteluihin

  1. Peesaanpa ämpeen aatoksia. Kun ei muislla spekulatiivisilla kauhistelilla oikein ollut eväitä, ne keksi tommosen muutoksen nopeusjutun. Hämmästelen, miksi se puree jopa täällä suurten vaihteluiden pohjolassakin?

    Tykkää

  2. Punkari täällä jokin aika sitten pelotteli, että ilmastonmuutos on niin nopea, että eliöt eivät ehdi sopeutua. Tuosta ämpeen linkittämästä Ilmatieteen laitoksen kuvaajasta laskin lämpenemis- ja kylmenemisnopeuksia. Vuotuinen kylmeneminen vuodesta 1984 vuoteen 1985 on ollut Kaisaniemessä -3,4C ja Sodankylässä -3,5C. Kolmivuotiskaudella 1938-1941 kylmeneminen on ollut Kaisaniemessä -4,8C ja Sodankylässä -5.4C.
    Lämpeneminen puolestaan on ollut kaksivuotiskaudella 1941-1943 sekä Kaisaniemessä että Sodankylässä +3,9C ja 1987-1989 Kaisaniemessä +3,8C ja Sodankylässä +3,7C. Yhden vuoden lämpeneminen 1942-1943 on Kaisaniemessä ollut +3,6C ja Sodankylässä +3,3C.
    Kun otetaan kymmenvuotiskausia niin 1920-1929 Kaisaniemen keskilämpötilojen keskiarvo on +4,8C ja Sodankylän -0,7C. Seuraavalla kymmenvuotiskaudella vastaavat ovat Kaisaniemi +6,0C ja Sodankylä +0,3C. Kymmenessä vuodessa siis Kaisaniemi lämpeni +1,2C ja Sodankylä +1,0C. Kun verrataan viimeisiin kymmenvuotiskausiin, niin 2000-2009 Kaisaniemen keskilämpötilojen keskiarvo on +6,5C ja Sodankylän +0,5C. Vuosina 2010-2019 vastaavat arvot ovat Kaisaniemi +6,8C ja Sodankylä +0,8C. Tässä viimeisessä vuosikymmenessä Kaisaniemi on lämmennyt +0,3C samoin kuin Sodankylä 0,3C, ts. lämpeneminen kolmekymmentäluvulla oli 3-4 kertaa nopeampaa kuin 2010-luvulla. Jos vielä otetaan 80 vuoden aikaväli (30-luku vs 2010-luku), niin tässä ajassa Kaisaniemen keskilämpö on noussut +0,8C ja Sodankylän +0,5C.
    Tietääkseni Kaisaniemen lämpötiloissa ei ole UHI-korjausta. Jos olisi, niin Kaisaniemen keskilämpö olisi laskenut viime vuosikymmeninä.
    Mikä tässä on hälyyttävää? Enpä usko yhdenkään eliön kärsivän nykyisestä ilmastonmuutoksesta, kun ei tuosta 30-luvun muutosestakaan ole raportoitu mitään negatiivista.

    Tykkää

  3. Hyviä laskelmia, on vertaisarviointini tästä.
    En kyllälläkään ole vartaisarvioinut oikeasti käymällä dataa ja laskutapoja läpi.
    Enkä usko, montaakaan, liekö ainuttakaan ilmastomuutosalan tutkimusta on oikeasti vertaisarvioitu datan, laskutapojen ja tulosten analyysin suhteen. On riittänyt, että tulosta ja tapaa katsellessa on näppituntuma riittänyt. Ja ennenkaikkea sopinut halutun polititiikan prinsiippeihin.

    Ja kiitos esalil: Se on monelle juurikin vain tuo epämääräinen muutosnopeus, joka vieläkin yllättävän monia huolestuttaa. Ehkäpä päästit monet pelosta. Jatkakaamme muutos-nopeus-pelon tyrehdyttämistä.

    Tykkää

  4. Jokainen tieteellinen julkaisu, myös ilmastonmuutoksesta vertaisarvioidaan (itsekin toimin vertaisarvioijana). Monilla skeptisillä sivustoilla tosin esiintyy käsityksiä mitkä perustuvat julkaisuihin jotka eivät ole tieteellisiä eivätkä vertaisarvioituja.
    Eliökunnassa 0,1 C -asteen monivuotinen ja laaja-alainen keskilämpötilan muutos on merkittävä – se tuhoaa tiettyjä lajeja ja edistää toisia – voimakkaampana se aiheuttaa mittavia ekosysteemien muutoksia. Paleontologiassa voidaan tutkia lämpötilan muutosta tällä tarkkuudella mikrofossiilistosta. Kyse ei ole säästä vaan ilmastosta. Helpointa ilmastion rekontruointi on meri- ja järvisedimenteistä. PAGES 2K -tutkimushanke kokosi tällaista aineistoa viimeisen 2000 v ajalta ja tulokset ovat olleet erittäin merkittäviä.
    Ihmisen aiheuttama lämpeneminen on n. 100-kertaa nopeampaa kuin luonnossa tavatut muutokset. Eri eliölajit ja ekosysteemit reagoivat muutoksiin hyvin eri tavoilla. Esim. puustolla kestää tuhansia vuosia saavuttaa ilmaston mahdollistava levinneisyys. Eliöyksilöistä ei ole kyse vaan tärkeintä on ekosysteemien reagointi ilmastonmuutokseen. Mitään yksinkertaista vastausta ei voida antaa siihen mitä eliökunnassa tapahtuu milläkin lämpötilan muutosmäärällä. Tiedetään vain, että nykyinen muutos on erittäin haitallinen eliöstölle.

    Tykkää

  5. Tanskanen: Datan käsittely ja laskutapa olivat äärettömän yksinkertaisia. Liikutin hiirtä Ilmatieteen laitoksen julkaiseman käyrästön päällä, Hiiren liikuttaminen aiheutti joka kalenterivuoden kohdalla laatikon ilmaantumisen kuvaajaan. Laatikko ilmoitti Kaisaniemen ja Sodankylän vuotuisen keskilämpötilan. Näistä katsoin jäähtymiset ja lämpenemiset ja laskin vuosikymmenten keskiarvot keskilämpötilalle. Jos tässä mielipidekirjoituksessani olisi ollut materials ja methods osa, niin enpä usko, että tältä osin olisin joutunut refereitten hampaisiin. Johtopäätökseni tuloksista olivat niin suoraviivaisia, ettei niissäkään pitäisi olla vertaisarvioijilla moittimista.

    Punkari: itsekin olen vertaisarvioinut kymmeniä luonnontieteen ja lääketieteen alan kansainvälisiä käsikirjoituksia. Olen saanut läpi satakunta omaa käsikirjoitusta.Vertaisarvioijana luen ensimmäiseksi materials ja methods osan. Jos metodit on väärin tehty, niin ei ole mitään syytä lukea koko käsikirjoitusta, sillä silloin tuloksetkin ovat vääriä ja tietenkin niistä vedetyt johtopäätökset. Lehtien editorit ovat yleensä hyväksyneet mielipiteeni ja hylänneet käskirjoituksen.
    Kirjoitat: ” Ihmisen aiheuttama lämpeneminen on n. 100-kertaa nopeampaa kuin luonnossa tavatut muutokset”.
    Tämä väite ei kestä vertaisarviointia. IPCC sanoo, että ilmasto on lämmennyt teollisena aikana 1,5C, eli noin 1C/100v. IPCC:kään ei ymmärtääkseni väitä, että tämä on kaikki ihmisen aiheuttamaa. Niinkuin edellä esittämäni laskelma osoitti kolmekymmentäluvulla lämpeneminen Kaisaniemessä oli 4 ketaa nopeampaa kuin 2010-luvulla, joka yleisesti ajatellaan ihmisen aiheuttaman lämpenemisen vuosikymmeneksi. Luotettavaa mittausdataahan ei 1800-luvun puoltaväliä aikaisemmalta ajalta juurikaan ole. Proxyjä toki on useitakin, mutta niiden resoluutio ei riitä puoltamaan väitettäsi. Sehän edellyttäisi 0,01C lämpenemistä 100 vuodessa. Ei edes tämä nykymittareilla kerätty data pysty moiseen tarkkuuteen.
    Pari muuta esittämääsi väitettä: Eliökunnassa 0,1 C -asteen monivuotinen ja laaja-alainen keskilämpötilan muutos on merkittävä – se tuhoaa tiettyjä lajeja ja edistää toisia”
    ” puustolla kestää tuhansia vuosia saavuttaa ilmaston mahdollistava levinneisyys.”
    Voisitko antaa muutamia esimerkkejä eliölajeista, jotka ovat tuhoutuneet 0,1C:n keskilämpötilan muutoksesta? Metsämaallikkona minulle on syntynyt käsitys, että puut eivät tarvitse tuhansia vuosia levinneisyyden muutoksiin. Ehkä voit tätäkin valaista tieteellisillä viittauksilla.

    Liked by 1 henkilö

  6. IPCC eli alan tiedeyhteisö kertoo, että teollisen ajan mitattu lämpeneminen ei ole koko totuus vaan jos huomioidaan Milankovichin aleneva sykli ja auringon aktiivisuuden lasku, on ihmisen aiheuttama lämpeneminen suurempaa kuin mitattu. Lisäksi on huomioitava, että mantereilla lämpiäminen on ollut lähes kaksinkertainen merialueisiin verrattuna. Näin mantereiden ekosysteemit ovat olleet kovilla.

    Suomessa lämpiäminen on ollut yli 3 C/100 y (Luoteis-Venäjällä 5 C). Holoseenikaudella luonnolliset muutokset ovat tapahtuneet n. 0,03 C/100 yr eli sadasosan.

    Lämpötilan mittaus on ollut mittareilla hyvinkin tarkkaa jo 1800-luvun lopulla joskin tulokset vaativat tutkimuksiin perustuvan kalibroinnin. Vanhat mittaukset ovat esim. n. 0,5 C lämpimämpiä kuin nykyisillä hyvin eristetyillä mittakoteloilla tehdyt. Näin raakadataa ei pidä käyttää.

    Varhaisemmilta ajoilta on aivan yhtä tarkkaa joskin ei systemaattista tietoa vesisedimenteistä. Tarkkuustutkimuksissa mitataan kairaus kokonaisuudessaan ohuina näytteinä jolloin päästään vaikka vuositarkkuuteen. Lämpötilan indikaattoreita on lukematon määrä ja näin tulos on tällaisissa tutkimuksissa mittaritarkka. Pääosa sedimenttitutkimuksista on epätarkempaa mutta kun niitä on tuhansia, saadaan hyvä kuva ilmastosta.

    Em. tutkimusmenetelmä perustuu siihen, että sedimentologiassa nähdään indikaattorilajien kannanvaihteluita mitkä ovat herkkiä ilmastolle. Periaatteessa voidaan päästä vähintäin 0,1 C tarkkuuteen jos vain halutaan. Harvoin tarkkuudella saavutetaan mitään merkittävää.

    Puiden leviäminen on hidasta. Kuusen leviäminen ilmastoltaan sopivalle alueelle Suomessa vei 6000 vuotta. Holoseeniin lämpökaudella 4000-8000 v sitten mänty kasvoi kaukana nykyisen puurajan pohjoispuolella eikä ole vielä merkkiäkään siitä, että samoihin lämpötiloihin johtanut ilmastonmuutos olisi siirtämässä puurajaa merkittävästi pohjoisemmaksi. Biostratigrafiassa lämpötilan indikaattoreina käytetään aivan eri kasveja (ja pieneliöstöä).

    Tykkää

  7. Mikäli vuosikeskilämpötilojen pitkäaikainen 0,01-0,03 asteen muutos on luonnolle liian nopeata niin se ei kestä päivääkään sillä päivittäisessä vaihtelussa 20 astetta on hyvin tavallista, siis tuo 300-1000 kertainen vaihtelu tappaisi koko luonnon jo ennen ensimmäistä iltaa.

    Tykkää

  8. Lämpötilojen muutoksista:
    Anomaliat Kilpisjärvellä:
    Holoseenioptimi 7000 vuotta sitten: tammikuu +4,3C heinäkuu +1,8C koko vuosi +2,1
    Minolainen lämpökausi 4000 vuotta sitten: tammikuu +2C heinäkuu +1C koko vuosi +1C
    Roomalainen lämpökausi 2000 vuotta sitten: tammikuu +1,7C heinäkuu +0,6C koko vuosi +0,8C
    Keskiajan lämpökausi 1000 vuotta sitten: tammikuu +0,9C heinäkuu +0,1C koko vuosi +0,3C
    Moderni lämpökausi nyt: tammikuu 0C heinäkuu 0C koko vuosi 0C
    Jäähtyminen on holoseenissa ollut lämpökausista laskettuna melko lineaarista, tammikuu —0,6C/1000v; heinäkuu 0,25C/1000v ja koko vuosi 0,3C/1000v. Missä näkyy kertomasi ihmisen hidastava vaikutus jäähtymiseen? Kilpisjärvi on mantereella. Miten ekosysteemit ovat kestäneet moisen jäähtymisen?
    Kirjoitat: ”Suomessa lämpiäminen on ollut yli 3 C/100 y (Luoteis-Venäjällä 5 C.”. Ympäristö.fi kertoo Suomen keskilämmön nousun olevan 1C/100v, ei 3C/100v.
    Sitten sanot häveliäästi : Holoseenikaudella luonnolliset muutokset ovat tapahtuneet n. 0,03 C/100 yr eli sadasosan”. Et sanonut kylmeneminen, joka on julkaistu fakta. Miten voit verrata kertoimella kuinka paljon lämpeneminen on suurempaa kuin jäähtyminen paitsi tietenkin vertaamalla itseisarvoja, joilla ei tietenkään tässä yhteydessä ole mitään relevanssia?
    Lämpötilapoikkeamakäyrästä näkyy, että vaikka 8000 vuoden trendi on kylmenevä, niin aika ajoin tapahtuu lämpenemistä, niinkuin esimerkiksi tällä hetkellä. Silmämääräisesti yhtä nopeaa lämpenemistä on tapahtunut 8000 ja 4000 vuotta sitten.
    ”Vanhat mittaukset ovat esim. n. 0,5 C lämpimämpiä kuin nykyisillä hyvin eristetyillä”
    . Olen nähnyt myös toisenlaisia tuloksia, joissa nykyiset elektroniset mittarit näyttävät puoli astetta enemmän kuin vanhantyyppiset mittarit. Taitaa riippua sanomasta, minkä tutkija haluaa antaa.
    Kiinnostaisi tietää, mikä sedimenteissä antaa lämpötilaresoluutioksi 0,1C. Mitä olen näitä sedimenttitutkimuksia vilkaissut, niin useimmiten niissä tutkitaan piilevien ja muiden yksisoluisten määriä. Kun näihin vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin lämpötila, niin tuntuu uskomattomalta tuo ilmoittamasi tarkkuus.
    ”Holoseeniin lämpökaudella 4000-8000 v sitten mänty kasvoi kaukana nykyisen puurajan pohjoispuolella eikä ole vielä merkkiäkään siitä, että samoihin lämpötiloihin johtanut ilmastonmuutos olisi siirtämässä puurajaa merkittävästi pohjoisemmaksi.”
    Niin, mikä ongelma on nykyisessä lämpenemisessä? Sekö vain, että se on mielestäsi ihmisen aiheuttamaa? Valitat muutoksen nopeudesta, vaikka sellaista on ennekin koettu. Ja jospa se olisi sitten se nopeus, mikä saattaisi siirtää puurajan sille tasolle, mihin se ilmaston mukaan kuuluisi.

    Tykkää

  9. Tässä keskustelussa puhutaan lämpömuutoksista ja seurauksista. Joku jopa sanoo, että piikuriikkinen lämmön hivutus muuttaisi paljon. No kaipa niin, jos sellainen tarpeeksi kauan jatkuu. Ja onhan ollutkin valtavasti hiljaisen hivutuksen aikoja.
    Kautta aikain käydään bio- ja yhteiskuntatieteen aloilla väittelyä ’revoluutio kontra evoluutio’. Ja eikö pieni hivutusmuutos olekin pitkään jatkuessaan oikeasti suuri?
    Muistan lukeneeni aika äskeisvuonna jonkin äärimmäisen ilmastokauhistelijan, ilmeisen ammattilaisen pelottelijan jutun, jossa hän laittoi kaikki 3 miljoonan vuoden aikaiset sukupuutot ihmisen piikkiin. Muutenhan ei oikeastaan ole näyttöä hirmuisille sukupuuttoväittteille, joita jatkuvasti meille syötetään ’laatu’medioissa.. Ne hyväuskoiset maailmanparantajat, kun uskoo ’laatu’lähteitään kritiikittä, itse tieteeseen perehtymättä.
    No, on tiedearvioita, että ennen jääkausisyklejä hiljainen hivutus tai nopeampi uusi lajeista noin puolet / 3 miljoonassa vuodessa. Ja kun jääkausien syklit alkoi, niin tahti oli puolet lajeista uusiutui kerran 0,5 miljoonassa vuodessa. Keskimäärin. Pitäen sisällään paljon paljon nopeampiakin kehitystapahtumia. Tätä kovin hämmästelin itsekin nuorna mm. Björn Kurtenin matskuja lukiessani. Hitaaseen, niin hitaaseen evoluutioon ripustautuu silti moni immeinen.
    Laitan alle linkin wiki-artikkeliin, josta käy hyvin ilmi vaihtelevien olojen haasteet ja sopeutumiset ja sopeutumattomuudet yhtälailla. Minä näen tämän wiki-artikkelin varsin hyvänä katsauksena tieteen sanaan. Ja heitän romukoppaan greenpeacelaisklaanilaisten moninaiset sepustukset. Niissa tietty voi olla mukana osa totta, kuten aina parhaassa valheessa pitää olla mukana tottakin.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Plioseeni

    Tykkää

    • Sähköpostin kautta jatkoa Tanskaselta:
      ——-
      Äsken oli uutisissa, maininta, että jo pari kymmentä koronavirus-muunnosta on testattu uuden rokotteen tehoon nähden. Varsinaista solueliöistä tiedämme, että bakteeritkin voivat muuntua nopeasti ja bakteeripopulaatio voi sisältää moninaisia versioita. Samoin edelleen nopealla kierrolla uusiutuvat pienet eläväiset.
      Mutta että suuremmatkin eläimet voi kehittyä uusiksi lajeiksi yllättävän nopeasti. Esimerkiksi, olisiko jääkarhu jopa alle 100 000 vuotias, viimeisimmän jäätiköitymisajan lapsi. Saimaan norppankin oli täytynyt kehittyä nykymallilleen vain tuhansia vuosia sitten, jolloin lajin yhteydet Itämeren altaaseen katkesivat. Ja kuten tiedämme, oma muka vakaa Itämeremme on ollut voimakkaassa myllerryksessä jopa vain jonkun tuhannen vuoden jaksoissa muuttunut järvestä mereksi ja päinvastoin. Suolatase ja happiolosuhteet on muuttuneet, pöpöt ja pieneliöstöt yhtälailla. Lajit on joko sopeutuneet tai hävinneet ao. alueelta. Maailmamme ei ole jumalan luoma ja vakioima, vaan ’kaikki virtaa’ ja muuttuu. Mut ällös pelkää lapseni. En minäkään, vaikka lapsena tekemäni kottaraispöntöt jäi asumattomiksi.
      ——————–
      Terehtien Vesa Tanskanen

      Tykkää

  10. Lyhytaikaisella lämpötilan muuttumisella ei ole merkitystä ekosysteemien kannalta. Luonnossa nähdään selkeästi pitkäaikaisen keskilämpötilan vaikutus esim. eliölajistossa. Esalilin mainitsemia lyhyitä ”lämpökausia” ei todellisuudessa ole ollut olemassa muuta kuin paikallisilmastossa. Myös ns. ”pieni jääkausi” on vain aika ennen ihmisen aikaansaamaa lämpenemistä. Holoseenin lämpötilat ovat todella tasaisia ja esim. 30 v tasoituksella ei merkittävää vaihtelua esiinny – ennen ihmisen aikaansaamaa jyrkkää nousua.
    Suomessa lämpiäminen on ollut yli 3 C/100 y (Luoteis-Venäjällä 5 C). Holoseenikaudella luonnolliset muutokset ovat tapahtuneet n. 0,03 C/100 yr eli sadasosan (5000 – 150 v sitten kylmeneminen; jääkauden jälkeen lämpeneminen).
    Lämpötilan mittausten kalibroinnit tapahtuvat aina tutkittuun ja julkaistuun tietoon perustuen. Vanhat mittarikotelot antoivat liian lämpimiä lukemia kun koteloa ympäröivä puu lämpeni auringonvalossa.
    Biostratigrafiassa lämpötilan määrittäminen tapahtuu lajistoista – ei yksittäisistä lajeista. Hyönteiset ovat tarkimpia indikaattoreita – puusto on hidas reagoija.
    On muistettava, että ne varsin radikaaleilta näyttävät hitaat ilmaston muutokset mitä havaitaan jäätiköitymisten ja interglasiaalien välillä ovat maapallon keskilämpötilassa vain n. 5-7 C -astetta ja tällaiset muutokset olivat ajallisesti hitaita (luokkaa 0,03 C/100). Nykyisen kaltaista biodiversiteetin romahdusta ei ole tapahtunut koskaan sitten dinosaurusten häviämisajan. N. 3 milj. vuotta kestäneen Plioseenin aikana ilmaston ja eliökunnan muutokset eivät olleet sen suurempia / nopeampia kuin Pleistoseenin aikana. Yleensä muutoksiin vaikuttivat mannerlaattojen liikkeet.

    Tykkää

  11. HS 23.12. Tutkimus: Meret lämpenevät nopeammin kuin kalat ehtivät sopeutua.
    Nimestään huolimatta artikkeli ei ole Punkarin kirjoittama. Tämäkin artikkeli on julkaistu ilman pienintäkään kritiikkiä. Seeprakala on Etelä-Aaasiassa elävä trooppisen ja subtrooppisen alueen makean veden kala. Se elää Himalajan etelärinteiltä aina Bangladeshiin saakka. Kylmin tunnettu asuinpaikka on vedenlämpötilaltaan 12.3C kun taas lämpimin on 38.6C. Molemmissa ympäristöissä seeprakalat on todettu terveiksi.
    Jutussa sanotaan: ”Merten lämpeneminen voi koetella etenkin trooppisia kalalajeja, selviää Oslon yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.” ”Keskimäärin jokainen jalostettu sukupolvi pystyi elämään 0,04 astetta lämpimämmässä vedessä kuin edellinen sukupolvi.”
    Mitä makean veden kalalla on tekemistä merten lämpenemisten kanssa?
    Artikkelissa ei (tietenkään) mainita mikä on lämpötila, joissa kaloja pidettiin, mutta koska ne luonnostaan pystyvät elämään yli 38C:ssa, voi ajatella, että laboratoriossa lämpötila on ollut tätä korkeampi. Valtamerten keskilämpötila on 3,9 °C. Pintavesien lämpötila on keskimäärin 17,4 °C; tropiikissa se on 27–28 °C ja napaseuduilla −1…−2 °C. Lämpötilakirjo on niin laaja, että mikä tahansa kalalaji pystyy löytämään itselleen suotuisan ympäristölämpötilan.
    Laskuvirhekin artikkelista löytyy. Kokeessa kasvatettiin 6 sukupolvea 3 vuodessa, eli vuodessa kaksi sukupolvea eli 0,08 astetta vuosi, mikä tekee 8 astetta 100 vuodessa. Tällaista vesien lämpenemistä tuskin IPCC:kään ennustaa.

    Tykkää

  12. Arvatkaapas julkaisiko Hesari yllä olevan vastineeni. Ei todellakaan, ei nimimerkillä eikä koko nimellä.Yritin saada alkuperäisartikkelin käsiini, josta olisin nähnyt käytetyn veden lämpötilan. En päässyt kuin abstraktiin, jossa sitä ei mainittu. Lisäinformaatiosivuille pääsin, jossa oli taulukoissa lämpötiloja vaihdellen 40C ja 42C välillä, eli kaiketi näissä mitattiin. Mikä relevanssi tällaisella tutkimuksella on? Punkari, olet saanut tieteellisen koulutuksen. Tuntuuko alkuperäistutkimus relevantilta?

    Tykkää

  13. Esalil – Minä arvaan että HS ei julkaissut tuota järjetöntä juttuasi – heilläkin on perustietoutta toimittajakunnassa. Juttusi kokeilla ei ole mitään tekemistä ekosysteemien ilmastonmuutokseen sopeutumisen kanssa. On paljon eläimiä mitkä kestävät erilaisia olosuhteita ml. lämpötilan vaihteluita mutta kuitenkaan niiden elinpiiri ei ole sen ansiosta yhtään laajempi. Jääkarhu pystyy elämään -50 – +20 C-asteen lämpötiloissa mutta kuitenkin sen kanta on romahtanut ilmastonmuutoksen vuoksi. Lämpötilan puolesta jääkarhu fysiologiansa puolesta menestyisi hyvin vaikkapa Turkin ilmastossa.
    Tärkeitä tuloksia on saatu Great Barrier Reefiltä missä eri korallilajit elävät jopa 2000 km pitkällä pohjois-etelä -suuntaisella alalla. Etelän kylmempien vesien korallit eivät ole taantuneet lainkaan mutta lämpimien pohjoisten vesien lämpeneminen on tuhonnut puolet koralleista. Tämä on esimerkki hyvästä sopeutumistutkimuksesta missä huomioidaan tuhansien vuosien historia.
    Maapallon kaikki ekosysteemit kärsivät – toiset enemmän ja toiset hirveästi. On muistettava, että ilmasto on eri asia kuin sää tai joku muutaman vuoden mittainen eläinkoe.

    Tykkää

  14. Ajankohtaisia kuvallisia esityksiä koralleista ja muusta meren elämästä voi käydä katselemassa.
    https://www.youtube.com/c/SchmidtOcean/videos
    Tuolla on myös hyvin mielenkiintoisia filmejä vulkaanisen toiminnan aiheuttamasta paikallisesta lämpenemisestä ja siitä miten elämä runsastuu tälläisillä paikoilla.

    Tykkää

  15. Punkari – Hetkinen, ymmärsitkö ollenkaan lukemaasi? Minä en ole tehnyt mitään kokeita, vaan kritisoinut HS:n julkaisemia kokeita. Olemme näemmä yhtä mieltä siitä, että ko. kokeilla ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kanssa. Et ilmeisesti lainkaan lukenut HS:n artikkelia. Se löytyy edelleen netistä.

    International Union for Conservation of Nature (IUCN) (2019) listaa 19 jääkarhujen asuma-aluetta eli 19 erillistä populaatiota, joissa jääkarhujen kokonaismääräksi on arvioitu 21797 yksilöä. Neljästa alueesta ei ole mitään arviota. Väheneviä populaatioita on raportoitu 4 alueessa, joissa yksilömäärä on yhteensä 3509 (16% kaikista). Lopuista alueista ei ole joko riittävästi dataa, tai populaatiot ovat stabiileita tai kahdella alueella populaatioiden on raportoitu kasvavan. Jotkut arvioivat kokonaispopulaation olevan n. 30000 yksilöä. Venäläiset arvioivat 50-luvun jääkarhupopulaation suuruudeksi 5000 yksilöä. Miten ihmeessä saat kannan romahtaneeksi, muuta kuin lukemalla yhtä huonosti kuin minun kritiikkini HS:n juttua kohtaan.
    HS:n tiedetoimituksen päällikkö muuten vastasi minulle, että kyseisessä artikkelissa ei ollut mitään vikaa. Se siitä toimittajakunnan perustietoudesta.

    Tykkää

  16. Kirjoitin korallien sopeutumisesta tieteellisten artikkeleiden perusteella. Nuo em. jutut ovat blogi ja video (en lue WUWT enkä HS:n juttuja). Riutan erityisyys on sen pitkä ulottuvuus P-E -suunnassa ja näin on voitu tutkia lajien sopeutumista ilmaston lämpenemiseen. Mm. viileämmän veden korallit ovat menestyneet paremmin kuin lämpimämmän meren ilmaston ja meriveden lämmettyä.
    Jääkarhujen suhteen puhe oli siitä, että fysiologisesti eläin sietää paljon mutta ilmastonmuutos rajaa voimakkaasti karhun esiintymisaluetta. Karhun lisääntymistä on tapahtunut vain alueilla mihin karhut pakenevat jäiden sulettua niiden alkuperäisiltä elinalueilta. Jääkarhu ei voi elää jäättömillä alueilla ja kannan romahdus on suoraan verrannollinen jääpeitteen pienenemiseen. Aiheesta on paljon tutkimuksia netissäkin.

    Tykkää

  17. Punkari: otteita neljästä viimeaikaisesta TIETEELLISESTÄ julkaisusta, ei siis WUWT:sta eikä etenkään Hesarista.
    1.Yokoyama et al., 2019.:
    A new study affirms coral reefs grow when seas are warm and rising. Growth “shuts off” during colder, falling sea level periods. Consequently, the Great Barrier Reef has experienced growth in the last 150 years – especially in recent decades.
    2. Humblet et al., 2019
    As SSTs warmed and sea levels rose during the post-glacial period, GBR growth was “vigorous” . The health of coral communities is significantly determined by sea level changes, with growth associated with rising sea levels and growth shut downs occurring as sea levels fall.
    3.Yan et al., 2019
    Coral reefs have thrived (“switch-on” phases) during warm periods with rising sea levels such as the Holocene Thermal Maximum, the Medieval Warm Period, and Current Warm Period. Growth dramatically ceases (“switch-off” phases) during cold periods like the Dark Ages Cold Period and Little Ice Age.
    4.Leonard et al., 2020
    It is notable that reef accretion at Middle Island appears to have increased in the past ~150 years, especially since the late 1970’s to early 1980’s, coincident with the onset of increasing SSTs on the GBR.”

    Mitä tulee jääkarhuihin, niin uskottavuutesi lisääntyisi potensseissa, jos esittäisit jonkun tieteellisiin julkaisuihin perustuvan tiedon missä ajassa ja kuinka paljon jääkarhupopulaatio on romahtanut. Kun kerran sanot, että aiheesta on paljon tutkimuksia niin sinulle lienee helppoa pistää tänne kovaa dataa.
    Sitä odottaen

    Tykkää

  18. Koralliriuttojen ajoitettua yläpintaa on käytetty merenpinnan historian tutkimisessa. Kvartäärikauden yli 120 metrin merenpinnan muutokset nähdään vanhoja merenalaisia riuttoja ajoittamalla. Nuo esalilin mainitsemat tutkimukset liittyvät tämän tutkimuksen metodiikkaan ja niissä puhutaan miljoonien vuosien aikaskaalassa – ei nykyisestä ilmastonmuutoksesta. Kun merivesi nousee, kasvavat korallit ylöspäin – ja pinnan laskiessa ylimmät korallit kuolevat kun ne eivät voi elää merenpinnan yläpuolella. The health of coral communities is significantly determined by sea level changes, with growth associated with rising sea levels and growth shut downs occurring as sea levels fall.
    Nyt kun merenpinta nousee jäätiköiden sulaessa, olisi korallien kasvu ylöspäin sen puolesta mahdollista mutta tutkimusten mukaan liian nopeasti lämpenevä merivesi on vaurioittanut vakavasti maailman koralliriuttoja.

    Jääkarhujen populaatiosta voi kuka tahansa itse lukea lukemattomia populaaristen tiedelehtien artikkeleita. Globaalia inventointia ei ole tehty sillä 50% karhujen esiintymisalueesta on tutkimatta. Tiedetään, että populaatio kasvaa pienillä alueilla mihin karhut ovat voineet paeta suuren merialueen muututtua jäättömäksi. Tutkimaton alue on arktisen Jäämeren aluetta mikä on karhujen luontainen elinalue.

    Esim. Pohjois-Amerikassa (ml. Grönlannin länsirannikko) on pitkä N-S -suuntainen saaristo mikä on auttanut karhuja vaeltamaan avomereltä etelään – missä kanta on siksi jopa monikertaistunut paikallisesti (kaatopaikkakarhut). Taas Venäjän pohjoisrannikko on sellainen, että jääkarhut ovat voineet vain siirtyä jäiltä mantereelle mutta eivät voi paeta etelämmäksi (sisämaasta puuttuvat vuonot). Best estimate karhujen populaatiossa on sama kuin merijään pinta-alan käyrä – eli nopeasti laskeva.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.