Ilmastotieteestä ja ilmastopolitiikasta jälleen


Laajasti ottaenhan tämä koko blogi on ilmastotieteen ja ilmastopolitiikan keskinäisen suhteen vatvomista, mitä nyt joskus joku roskajuttu sotkee linjaa, mutta ainahan ilmastopolitiikka ei tule hakusanaksi tai esiinny tekstissäni. Nyt räväkkä tähtitoimittaja Ivan Puopolo on sanonut asiasta aika paljon omalla youtube-kanavallaan (linkki artikkelin alla). Tämänkin innoittamana ajattelin kertailla tässä vuoden 2020 alkupuoliskolla omia ajatuksiani aiheesta.

a) Onko ilmastotiede riittävän eksaktia sovellettavaksi?

Mikään luonnontiede ei ole täysin eksaktia, vaikka matematisoituja luonnontieteitä nimitetäänkin eksakteiksi tieteiksi. Eräs tapa havaita tieteenalan riittävä eksaktisuus on siihen pohjaavat sovellukset. Ydinvoimala kertoo toimiessaan siitä, että ydinfysiikassa on riittävää eksaktisuutta. Jos sitten luonnonmullistukset aiheuttavat ydinvoimalaonnettomuuden, niin tätä vahinkoa ei mielestäni voi kaataa ydinfysiikan virheeksi. Sensijaan, jos uraanimiilussa kehittyisi polttoaineeseen jotain ennestään tuntematonta ja räjähtävää, joka rikkoisi laitoksen, voitaisiin mielestäni puhua ydinfysiikan riittämättömästä eksaktisuudesta soveltamisen kannalta.

Sovelluskelpoisuus ei ole kaikille yliopistoissa tutkittaville tieteille kovin hyvä kriteeri, mutta ilmastotieteelle se on. Pahaksi onneksi vain emme voi jakaa maapalloa kahteen koekenttään, jossa toisessa sovelletaan ilmastotiedettä ja toisessa ei, koska ilmasto on yhteinen, eikä sitä toista maapalloakaan ole näköpiirissä. Siten on iso ero sanonnoilla: ”Olemme Suomessa saaneet hyviä tuloksia ydinfysiikan soveltamisesta” tai ”Olemme Suomessa saaneet hyviä tuloksia ilmastotieteen soveltamisesta”. Edellisestä on näyttää ydinvoimaloita ja väitteen tarkistamiseksi voi tehdä sähkön hintavertailua yms. Mutta jos vaikka Suomessa olisi siirrytty hiilettömään talouteen, niin milläpä sen hyvyyden näyttäisi toteen? Tällä tietoa tuollainen Suomi olisi monella mittarilla jälkeenjäänyt maa. Jos ihmiskunta ei ole ottanut esimerkkiä Suomen väestöpolitiikasta, niin voisiko uskoa, että meiltä ostettaisiin kalliita energiaratkaisuja, että muut maat pääsisivät samaan jamaan? Tässä se ainoa ”hyvän tuloksen” mitattava mahdollisuus kuitenki olisi, koska ilmastosta ei Suomen ilmastopolitiikan vaikutusta voisi kukaan mitata, sen verran suuret ovat virherajat vielä.

Ilmastotieteen ennusteet ovat vähintäänkin etumerkiltään olleet osuvia jo pitempään. Tämä antaa jonkinlaisen toivon, että se olisi myös sovellettavissa. Joskus aiemminkin sanonut, ettei ainakaan mikään puolue voi alkaa tekemään omaa ilmastotiedettä. Kun kaikki poliittiset tahot hyväksyvät ilmastotieteen uhkapainotteisten ennusteiden viittaavaan todellisiin uhkiin, niin sitten voidaan siirtyä ilmastopolitiikkaan, eli uhkaan sopeutumisen ja uhan torjunnan keinoihin. Vaan jos globaalisti suurimmat vaikuttajat, kuten Kiina, jätetään ilmastopolitiikasta ulkopuolelle, taakka muille on vähintäänkin kaksinkertainen.

Koska vasta jälkikäteen voidaan varmistua, että oliko vuoden 2020 ilmastotiede sittenkään riittävän eksaktia siihen pohjaavan ilmastopolitiikan soveltamiseen, niin ilmastopolitiikan kohdentuminen tasapuolisesti eri ihmisryhmille olisi priorisoitava varsin korkealle. Vaikeaahan tämä tietenkin on, koska ihmiset asuvat eri ilmastovyöhykkeillä ja ilmastonmuutoksen hyödytkin kohtelevat eri alueita eri tavalla, haitoista puhumattakaan. Esimerkiksi nykybritit ovat varsin syyttömiä esi-isiensä kivihiilen polttoon, mutta saattavat silti saada siitä vieläkin jotain hyötyä, koska maa vaurastui teollistumalla kivihiiltä runsaasti käyttäen. Sitten vielä ihmisten käytönnön tarpeet vaihtelevat jopa Järvenpäässä, jolloin ilmastopolitiikan seuraukset voivat tuottaa toisille iloa ja toisille tuskaa.

b) Ilmastopolitiikan kohteet

Ihmisethän ovat pääsääntöisesti politiikan kohteita ja ilmastopolitiikassa erityisesti, koska ilmastotieteen näkemys on, että ihmiset ovat ilmastonmuutoksen pääsyyllisiä. Tähän liittyy sitten se seikka, ettei pieni määrä ihmisiä tee suurta muutosta, vaan muutokseen tarvitaan suuri määrä ihmisiä. Tällöin luonnollisesti jokaiselle tulee mieleen, että miten ihmisiä voitaisiin vähentää … eikun siis … Siis väestöräjähdykseksi sanottua seikkaa ei juuri koskaan oteta ilmastopolitiikan kansainvälisillä areenoilla esille, vaikka sehän on yksi merkittävimmistä tekijöistä. YK esimerkiksi vaatii 1/3 maapallosta muutettavan luonnonsuojelualueeksi (Linkki).  Helpostihan tuosta voi ajatella, että jos ihmiskunnasta vähennettäisiin henkilömäärää tuolla osuudella, niin tavoite olisi lähempänä toteuttamista. Koska ihmisten vähentäminen on jo ajatuksenakin jumalaton, niin vaihtoehtona pitää toivoa, etteivät pahimmat ilmastouhat toteudu, ennen kuin koko maapallon on päässyt hiilineutraaliin elämiseen. Tämähän ei sinänsä ole uusi keksintö, koska esimerkiksi varhaisimmat Australian asukkaat elivät hiilineutraalisti ja ilmeisesti niin pitkäänkin, että väestötasapaino oli jo ehtinyt muodostua mantereelle. Vaan kukapa meistä haluaisi elää olosuhteissa, joita ei arvosta nykyajan Australian alkuperäisväestökään? Myös maapinta-alasta riippumattomaan ravinnontuotantoon pitäisi päästä väestöräjähdyksen olosuhteissa.

Ydinenergialla on mahdollisuus tuottaa nykymaailman tarvitsemaa sähköä ilman kohtuuttomia hiilipäästöjä. Vaan kuinkas ollakaan, EU on jättämässä sen pois tuettavien vaihtoehtojen valikoimasta (Linkki). Näin siitä huolimatta, että Ranskassa sähköntuotannon hiilipäästöt ovat paljon vähäisemmät kuin energiewendensä kanssa takkuilevassa Saksassa (Linkki). Ja sitten EU linjaa, että energiewende on koko EU:n linja. Missä tässä on havaittavissa järjen käyttöä Eu:n ilmastopolitiikassa?

Mitä aiemmin mainittuun västöräjähdykseen tulee, niin jos EU-alueelle ei otettaisi maahanmuuttajia, täällä oltaisiin laskevalla uralla. Esimerkillistä toimintaa, paitsi että ei sittenkään. Kun maahanmuuttajia saapuu pienemmän hiilajalanjäljen maista, tässä pilataan samalla globaalisti ilmastoa.

Teollisuus on myös ilmastopolitiikan kohde. Tässä on sitten käynyt melko laajasti niin, että EU-alueen vähäpäästöinen tuotanto on lakkautettu ja siiretty valmistus halvempiin maihin, joissa myös päästöjä on ollut runsaammin. Hiilivuoto on siis lisännyt kulutuksesta laskettuja päästöjä. Järjen puutetta havaittavissa.

Liikenne on Suomessakin ilmastopolitiikan ”silmäterä”. Vaikka autoilijoilta kerätyt verot ovat moninkertaisia tiestön hoitoon tarvittaviin varoihin verrattuna, tiestömme on rappeutunut niin pahasti, ettei siellä kohta uskalla ajaa kuin maastoautoilla ja niilläkin hiljaa. Vain vanhalla rellulla voi ajaa ylinopeutta. On hyvä huomata, että asfaltin reikä osuu ihan yhtälailla sähköauton renkaaseenkin, jos ei pahemminkin kuin kevyemmän polttomoottoriauton renkaaseen. Nykyhallitus pyrkii mm. keräämään tienkäyttömaksuja asiantilan korjaamiseksi.

Poliittisten puolueiden osuudeksi jää lähinnä painottaa näitä eri kohdesektoreita omassa ilmastopolitiikassaan. Esimerkiksi holtittoman maahanmuuton vastustaminen Suomeen on meidän perussuomalaisten ominta ilmastopolitiikkaa.

Alla linkitettynä oleva tomittaja Puopolon video ottaa varsinaisesti kantaa ilmastoväittelyyn, mutta tiiviissä esityksessä tulee ilmi myös ilmastotieteen ja ilmastopolitiikan ero.

 

Linkkejä aiheeseen

https://www.lvm.fi/lvm-site62-mahti-portlet/download?did=299585 (LinkkiPDF) Virkamiesnäkemys hallitusohjelman liikennepolitiikasta. Hiilineutraalisuutta ja tienkäyttömaksuja.

3 responses to “Ilmastotieteestä ja ilmastopolitiikasta jälleen

  1. Sanot monia mielenkiintoisia lauseta jutussasi. Mm:
    ”Ilmastotieteen ennusteet ovat vähintäänkin etumerkiltään olleet osuvia jo pitempään. ”

    Ilmastotiedehän on toiselta osin menneisyyden datan analysointia ja sitten toisaalta yritys mallintaa tulevaisuutta. Ja tykkään tuosta ’vähintään etumerkiltään’ huomioista, koskien ilmeisesti niitä noin 30 vuoden ajalta tulleita ennusteita, että maailma lämpenee keskimäärin. Palautuessaan pienestä jääkaudesta ilmasto on lämmennyt keskimäärin jo yli 200 vuotta. Onnistuu todennäköisemmin, kun ennustaa entisen trendin jatkumista. Vaanpa ilmastotiede ei osaa selittää tuota lämpenemistä mitenkään uskottavasti, saati sitä edeltänyttä kylmenemistä.

    Ennusteiden etumerkki on kylläkin sitten lipasahtanut myös sinne tai tänne ennustettaessa muita ilmastoon liittyviä asioita kuten kuuluisia äärimmäisiä sääilmiöitä. Niiden voidaan paremminkin todeta vähentyneen kuin kasvaneen. Ja yhä useammin oikeat ilmastotutkijat löytää luonnollisia vaihteluista (oskillaatioita) kuten viimeksi tuo Intian Valtameren vaihtelu, jonka pohjalta mm. ennustettiin viimeaikaiset suursateet Itä-Afrikassa.

    Ja eihän tuohon lämpenemisenkään tarvita kuin yksi tai kaksi ’normaalia Pinatuboyksikköä’, kun jo etumerkki vaihtuu. Niitä purkauksia onkin saatu odottaa harvinaisen kauan. (Vai liekö sekin eräs ilmastomuutoksen seurauksista ;;–))

    Sitten on ihan eri asia miten meille mediassa kerrotaan näistä jutuista. Ja vaikutetaan meihin ja politiikkaan. Tiede ja siitä meille uutisoitu tieto on monasti kuin eri maailmasta, vaikka kuulemma olemme niin tiedeuskovia ja hyvin koulutettuja. Ainakin Hesarin ja YLE:n toimittajien tulisi varmaan käydä joillain edes alkeiden peruskursseilla uudestaan. Siellä voitaisiin opettaa mm. hiilidioksidin keskeistä roolia kaiken eliömaailman kukoistuksessa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Historiankirjoitus näyttää muuttuneen historian väärentämiseksi. Tulevaisuuden ennusteilla taitaa olla sama tarkoitus.

    Tykkää

  3. Alan tutkijana ja vertaisarvioijana voin kertoa, että maailmassa on tehty satoja tutkimuksia ja mallinnuksia lämpötilan tulevaisuudesta ja yksikään niistä ei ennusta kylmenevää tulevina vuosisatoina. Etumerkin pitäisi siis olla täysin selvä. Vain harrastelijat ovat kertoneet kummitusjuttuja mm. auringon kylmenemisestä – tosin heidän mukaansa nyt olisi pitänyt jo kylmenemisen tapahtua. Ainoa mallinnuksissa epätarkkuutta aiheuttava tekijä on ihmiskunnan käyttäytyminen – miten vakavasti lähdetään torjumaan ilmastonmuutosta.
    Globaalin lämpötilan perustavia ohjaajia ovat Maan rataelementtien epäkeskoisuudet. Jo 4000 v on näiden vuoksi ollut erittäin tasaisesti kylmenevää (0,2 C / 1000 v) ja mitään ”pieniä jääkausia” tai ”lämpökausia” ei ole tänä aikana ollut olemassa – on vain kylmä aika ennen ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä. Ilman ihmisen vaikutusta kulkisimme hitaasti kohti seuraavaa jääkautta.
    Valtamerien oskillatiot vaikuttavat lämpötiloihin vain paikallisesti – eri aikaan eri valtamerialueilla. Tulivuoritoiminta on planeetallamme jatkuvaa ja hyvin vakiota – iso purkaus voi näkyä lämpötiloissa korkeintaan 2 v mutta mitään trendivaikutusta sellaiset eivät aiheuta.
    Hiilidioksidilla ei ole mitään osuutta ”eliömaailman kukoistuksessa” po. aikaskaalassa. Eliömaailmamme on sopeutunut pari astetta kylmempään ilmastoon ja se ei pysty sopeutumaan nykyiseen 100-kertaa liian nopeaan lämpenemiseen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.