Elämä on ihmeellistä johonkin rajaan asti


Kuva 1. Kuvaajaviite: By Kotopoulou Electra – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org /w/index.php?curid=74975209 Kuvan kevennys: RJ

WUWT-artikkeli Dallolin kuumien lähteiden alueesta sattui silmään (Linkki). Sieltä löytyy päiväntasaajan läheltä ja merenpintaa alempaa alue, jossa ei ole mikrobejakaan. Tämä on sikäli erikoista, että tuulihan tuo mikrobeja joka paikkaan. Vettä, happea (pinnassa) ja auringonvaloa on riittävästi, kuten myös kaikkia elämälle tärkeitä mineraaleja ja alkuaineita. Silti noiden kuumien lähteiden alueella mikään ei pysy elossa.

Dallolin kuumien lähteiden alue on kuvailtu varsin laajasti Wikipedian omassa artikkelissakin (Linkki). Tässä artikkelissa on vielä vanhaa tietoa, että alue olisi ”lähes eloton”. Tämä heijastaa sitä, miten hankalaa oikeasti on todistaa steriiliyttäkin luonnontilaisessa systeemissä. Mikrobeja on kaikkialla ja juuri veden pinnalle sataneet  mikrobit saattavat antaa positiivisen tuloksen, kuten tietenkin tutkimuslaitteiston epäpuhtaudetkin.

Steriiliyden syynä Dallolissa on usean tekijän yhteisvaikutus, näin nyt arvellaan. Happamuus on pH-asteikolla alle nollan, lämpötila luokkaa 55°C tai yli ja veden suolaisuus kymmenkertainen meriveteen verrattuna. Aiemmin arveltiin toisin (Linkki), WUWT-blogin kommenteista löytyvän BBC-linkin perusteella.

Tämä uusi tutkimushavainto ei juuri liity ilmastoon tai ilmastonmuutokseen maapallolla. Sensijaan sillä saattaa olla melko iso merkitys uskolle spontaaniin sikiämiseen, joka tosin nykyään tunnetaan toisella nimellä. Jälleen on löydetty olosuhteet, joissa spontaania sikiämistä ei havaita. Eräs spontaanin sikiämisen esteeksi sanottu tekijähän on elämä itse, koska elävät oliot saattaisivat syödä spontaanin sikiämisen eväät ennen kuin sitä tapahtuisi. Tätä estettä ei siis Dallolissa ole. Koska lähteiden pohjavesi on vähähappista, ei myöskään Marsissa voida vastaavissa olosuhteissa odottaa olevan eliöitä. Tässä siis kumotuu tuo BBC:n tiedesivuston ehdotus:

Whatever the case, the scientists’ findings may help us understand how life could have arisen on other planets and moons.

Suomeksihan tuossa todetaan, että nyt vääräksi osoitettu tietelijöiden havainto olisi voinut auttaa heitä ymmärtämään, kuinka spontaani sikiäminen olisi voinut tapahtua muilla planeetoilla ja kuissa.

Pienenä täsmennyksenä BBC-toimittaja Jasmin Fox-Skellyn ilmeisen puutteellisiin kemian tietoihin vielä se, ettei Dallolissa ole puhdasta happoa, kuten BBC otsikossaan väittää, vaan hyvin hapanta vesiliuosta. Jos pH on 0, se ei tarkoita puhdasta happoa mitenkään yleisesti, vaan esimerkiksi yksimolaarista yksiarvoisen vahvan hapon vesiliuosta, joka siis yleisimpien vahvojen happojen tapauksessa tarkoittaa alle 10% pitoisuutta. Ehkä löytyy joku suurimolekyylinen vahva happo, jolla tuokin ehto (pH=0) täyttyisi n. 100% pitoisuutena.

Sitä, että onko Marsissa koskaan ollut mikrobielämää, lähtee Nasan Mars-kulkija selvittämään ensi vuonna (Linkki). Laskettu laskeutumisaika on sitten vuoden 2021 helmikuun 18. päivänä. Toistaiseksi elämän merkkien löytymisen Marsista on katsottu vetäneen vesiperän, vaikka yksi aika tuore artikkeli väittääkin toisin (Linkki). Jos Marsista löydetään edes fosiilisia elämän merkkejä ja niistä jotenkin pystytään päättelemään, etteivät ne ole samankaltaisia (varsinkaan perintöainekseltaan) kuin Maassa, spontaani sikiäminen tässä planeettakunnassa saa vahvistusta. Samankaltainen eliöstö Marsissa ja Maassa puhuisi enemmänkin kosmisesta kylvöstä tms.

Tieteenkin piirissä saattaa loputtoman pitkään elää joitakin uskomuksia, koska ”ei ole parempaakaan selitystä”. Jos uskomus on muotoiltu siten, ettei sillä ole realistista falsifikaatiokriteeriä, niin silloinhan se ei kumoudu.

Ilmastotieteeseen siirtyen voisi kysyä, millaisella kokeella tai havainnolla voitaisiin kumota CO2:n päärooli ilmaston lämpenemisessä. Vaihtoehtoisia selityksiä sentään on, eikä niistäkään ole kaikkia kumottu, kuten ei tri Ollilan puoliempiiristä ilmastomalliakaan (Linkki). Jos tri Ollila on oikeassa, niin eräs ”pyhä vakio” onkin ollut Myhren CO2-pakotearvo. Se on elänyt aika pitkään, eikä tri Ollila saa toistettu sitä ilman veden mukaanottoa. Eikä ole kukaan mukaan saanut?

Parin vuoden päästä saatamme olla viisaampia Marsin mahdollisen elämän historian suhteen, miten lienee ilmaston suhteen?

 

 

3 responses to “Elämä on ihmeellistä johonkin rajaan asti

  1. ’Sensijaan sillä saattaa olla melko iso merkitys uskolle spontaaniin sikiämiseen, joka tosin nykyään tunnetaan toisella nimellä. Jälleen on löydetty olosuhteet, joissa spontaania sikiämistä ei havaita. ’

    Kiesus. Tosin lähteestä ei edes etsitty spontaania sikiämistä vaan elämää. Tuo sinun kulmasi on non sequiturin aatelia, noin miedosti ilmaistuna.

    BBC saattaa sekin ehkä, joskus, syyllistyä non sequituriin ja joskus ihan jopa vaan sekavaan hourailuun.

    Tykkää

    • Perustelen vielä.

      Pikku lammikko jossa ei ole elämää, osoittaa tietysti, että tuon lammikon olosuhteissa siinä ajassa, jonka se siinä on ollut, ei (ainakaan hyvin korkealla todennäköisyydellä) synny elämää.

      Lammikko on erittäin vihamielinen elämälle monessa mielessä, joten olisikin aika erikoista, että siinä olisi elämää, saati että sitä nimenomaan syntyisi siinä.

      Se, mitä lammikon olemassaolo osoittaa, on oikeastaan vain tämä: se elämä, mitä maapallolla on, ei pysty kovinkaan helposti sopeutumaan lammikon olosuhteisiin, koska käytettävissä olevasta ajasta (joka ei muuten välttämättä ole kovin pitkä) huolimatta mikään bakteerilaji ei ole löytänyt kotiaan tuosta lammikosta.

      On periaatteessa mahdollista, että vastaavissa olosuhteissa jossain muualla on elämää, mutta se ei ole löytänyt tietä tuohon lammikkoon.

      Noi BBC:n korulauseet voi jättää omaan arvoonsa. Emme tiedä, onko muualla ihan toisennäköistä elämää, emme todellakaan tiedä, mitkä elämän raja-arvot oikeasti ovat. Marsissa ei näytä olevan makroskoppista elämää, mutta se on melko vähäinen todistusaineisto mistään. Mars on myös kylmä ja kuiva paikka, joten olisi erikoista jos siellä olisi näkyvää maan elämän kaltaista elämää.

      Maailmankaikkeudessa on / on ollut / on tulevaisuudessa varmaan 10²⁴ planeettaa, joten siinähän sitten etsii negatiivista todistusta. Tieteen piirissä rajoitutaan siis enemmän evoluution tutkimiseen eri tilanteissa, koska vierasperäisiä olioita tuskin näemme.

      Tykkää

    • En mitenkään halua ottaa yksinoikeutta älyttömyyteen tässä asiassa. Tuossa BBC:n jutussahan sanottiin, että vastaavista olosuhteista Marsista voisi löytyä elämää. Vaikkei sanottukaan ääneen, niin genre huomioiden siinä sanottiin, että vastaavissa olosuhteissa tapahtuisi spontaania sikiämistä.
      Maapalloltahan ei voi löytää paikkaa, missä spontaanin sikiämisen hypoteesi kumoutuisi. Jos siellä jo on eliöitä, niin nehän syövät sen uuden elämän, väitteen mukaan. Jos taas Pasteur steriloi ravinteikkaan liuoksen ja totesi, ettei spontaania sikiämistä tapahtu, niin kysehän oli liian hätäisestä päätelmästä. Jos hän olisi odotellut miljardin vuotta, ties mitä olisi putkahtanut, kun hydrolyysi olisi edennyt loppuun saakka jne.
      Jätin kuitenkin Marsissa tapahtuneelle spontaanille sikiämiselle mahdollisuuden, ne mikrobifossiililöydöt.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.