Kuva 1. Auringon aktiivisuuden ja meriveden pinnan korrelaatio Shavivin esityksessä
The Heartland Institute oli järjestänyt Washingtonin Trump International -hotellissa ICCC13-kokouksen heinäkuun 25. päivä (Linkki). Jälkikäteisinformaatio näyttäisi olevan pelkästään videomuotoista, joten kaappasin myös kuvan 1 tri Nir Shavivin esityksen videosta, kun esityksen dioja ei ollut tarjolla. Jätän tylysti muut esiintyjät ja asiat ko. kokousta kommentoimatta ja keskityn tässä vain tähän yhteen esitykseen, joka hipoo mukavasti muutamia aiempia artikkeleitani täällä Roskasaitilla.
Ensiksi tri Shaviv kertoo, että paleoklimatologinen aineisto viittaa siihen, että historiassa CO2 kohoaa lämpenemisen seurauksena, eikä suinkaan lämpeneminen seuraa CO2:n kohoamista. Sitten tulee esityksiä auringon vaihteluihden näkymisessä maapallon ilmastohistoriassa, kunnes päästään kuvaan 1, jossa siis ollaa jo nykyajassa. Auringon säteilyvoimakkuus ja meriveden korkeusvaihteluiden nopeus korreloivat hyvin. Koska meren globaali korkeusvaihtelu lyhyellä aikajänteellä on pääosin lämpölaajenemisesta johtuvaa, tässä on myös syy-seuraus-suhde näkyvissä, koska merihän ei aiheuta isoja muutoksia aurinkoon.
IPCC:n esityksessä auringonsäteilyn vaihtelun vaikutus ilmastoon on vähäinen, kuten kuva 2 kertoo. Tri Shaviv myöntää, että vahvistavaa takaisinkytkentää tarvitaan. Hänen mukaansa aikutusmekanismi auringonvaihteluista ilmaston lämpötilan vaihteluihin vaan on monimutkainen, missä auringon aktiivisuuden mukana vaihteleva aurinkotuuli vaikuttaa muutoin tasaisehkoon kosmiseen taustasäteilyyn. Tämä vaihtelu taas vaikuttaa pilvisyyden vaihteluun, jolloin syntyy vahvistava palautevaikutus.
Kuva 2. Tekijäviite: By Leland McInnes, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2501966
Tri Shavivin mukaan auringon säteilyn vaihtelun vaikutus ilmastoon on samaa suuruusluokkaa kuin kuvan 2 ihmistekoiset vaikutukset yhteensä.
Tri Shavivin esityksen epävarmin kohta liittynee vaikutusmekanismiin ja vahvistimen suuruusluokkaan. Itse ilmiöhän ei ole kiistanalainen. Jos Shaviv on oikeassa, hän ratkaissee myös CO2-ilmastoherkkyyden sitkeän epävarmuuden. Mitä tulee omaan pilkuttoman auringon seurantaani, niin tässä olisi samalla selitys sille, miksei pilkuttomuus näy välittömästi lämpötilassa. Jos vaikutus tulee meriveden lämpenemisen ja pilviverhon kautta, siinä on viivettä. Voinee tässä myös nähdä prof. Kauppisen tuloksiin yhteensopivuutta.
Roskasaitti 
Havaitsin tässä ainakin minulle ennestään tuntemattoman asian. Viimeisen jääkauden aikana meri oli 120 m alempana. Vastaava vesimäärä oli tietysti jäänä. Merien pinta-ala on 380x10exp6 km2, jolloin puuttuvan veden tilavuus on 46x10exp6 km3 ja siitä seuraava jään tilavuus on 50x10exp6 km3. Etelämantereen ja Grönlannin jään tilavuus on nykyisin n 30×106 exp km3. Siis vain 40% on sulanut ja tällä perusteella voitaisiin edelleen katsoa elävämme jääkaudella. Lämpömäärä, mikä on tarvittu ko jäämäärän sulattamiseen, on 6x10exp24 J. Maailman merien lämpösisältö nykyisin on arvioitu olevan 10xexp23 J, eli sillä sulatettaisiin 1% nykyisistä jäätiköistä. Mistä on tullut tuo jääkauden jälkeiseen sulamiseen käytetty lämpömäärä?
TykkääTykkää
edellä olevassa kirjoitusvirhe: merien lämpösisältö on 10exp22 J
TykkääTykkää
Äkkipäätä Wikipediasta vilaisten:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ocean_heat_content
Lukema näyttäisi olevan lämpösisällön muutos nollatasoksi arvotusta vuodesta (olisiko 1986?). Vaan eipä kait sitä voi olettaa, että merivesi olisi keskimäärin ollut kovin monta astetta lämpimämpää, kun jääkausi oli huipussaan?
Auringon energiaa virtaa maahan jotain 3,85x10exp24 J vuodessa. Ei siis riitä heti sulattamaan moista jäämäärä, mutta jos tuosta promillen käyttää sulattamiseen, niin eiköhän se tässä ajassa ole ehtinyt tapahtumaan?
https://en.wikipedia.org/wiki/Solar_energy
TykkääTykkää
Tälläkin saitilla on kerrottu, että maapallolle sisääntuleva ja ulosvirtaava energia on lähes tasapainossa. Onko se promillen verran epätasapainossa, siitä en ole löytänyt näyttöä. Joka tapauksessa albedo jääkaudella oli tietenkin paljon suurempi, joten myös epätasapainon on pitänyt olla suurempi. Onko auringon säteily ollut paljon voimakkaampaa kuin nykyisin, vai mistä sulamisenergia on kotoisin?
TykkääTykkää
Mittaustarkkuus ei ole sen parempi, varsinkaan menneisyyden osalta:
Click to access TSI_Record_Improvements1.pdf
Jos jäätiköiden sulattamiseen vaadittu energiamäärä on auringon säteilyn epätarkkuuden suuruusluokassa, ei voine väittää, etteikö sitä energiaa olisi voinut olla. Epätarkkuus maahan oikeasti saapuneen auringonenergian osalta on vielä suurempi.
Myöskään maapallon säteilytasapainoa ei tunneta äärettömän tarkasti. Itse asiassa lukemissa on vuosien saatossa ollu useamman promillen korjauksia.
TykkääTykkää