Hyödykkeiden hintakehityksestä


Kuva 1.

Heti tähän alkuun maininta siitä, että olen muutaman kerran julkisestikin tunnustanut, etten ole talousviisas. Niinpä jos jäljempänä esiintyy taloustieteellisiä virheitä, niiden syykin on selvillä. Korjauskehoitukset huomioidaan.

Tapanani on harvase päivä selailla WUWT-blogin otsikoita ja sitten valikoiden lueskella artikkeleita kokonaankin sieltä. Eikpä se nyt sitten ole ihan poikkeuksellista, ettenkö WUWT-artikkelin pohjalta kirjoittaisi juttua tänne Roskasaitillekin. Word Press, joka on yhteisenä alustaohjelmana, sallisi artikkelin täyden kopioinninkin (uudelleenjulkaisun), vaan linkkiin verrattuna siinä ei minusta ole paljon järkeä. Mikäs blogimerkintä se on, jossa ei ole blogistin omaa näkemystäkin mukana?

Nyt sitten silmiini tarttui Steve Gorehamin artikkeli (Linkki), jossa pääpaino oli sillä väittämällä, etteivät maapallon resurssit ole loppumassa. Tämän väitteen tuoksi mukana oli myös Maailmanpankin (World Bank) tietoihin pohjaava kuvaaja muutamien hyödykkeiden hintakehityksestä, joka oli energian osalta kohoava, mutta mm. ruuan osalta heiluvasti laskeva. Uskoakseni lähde löytyy täältä (Linkki).

Kun yritin toisintaa Steve Gorehamin hyödykehintakuvaajaa, sain tulokseksi kuvan 1 esittämän kuvaajan. Kaikkien hyödykkeiden hinnat ovat kohonneet vuodesta 1960 nykyhetkeen, joskaan ei suoraviivaisesti. Gorehamhan on päässyt mustamaalaussivustolle (Linkki), ehkä ei aiheetta?

Kun ero Gorehamin kuvaajan ja oman kuvaajani välillä oli niin ilmeinen, tarkastelin asiaa uudestaan. Goreham mainitsee ”Inflation-adjusted trends”, joka suomeksi olisi inflaatiokorjatut suuntaukset. Tuollaista termiä en Word Bankilta löytänyt, mutta heidän taulukkoasiakirjassaan oli Annual Indices (Nominal) -välilehti, jossa kaikki hinnat olivat kallistuneet ja Annual Indices (Real) -välilehti, jossa osa listatuista hyödykkeistä oli kalliimpia vuonna 1960 kuin nyt.

Kun laadin toisen kuvaajana (kuva 2) vuoden 2010 arvoa vastaavasti hyödykkeille,  käyrien osuvuus oli riittävä minulle. Goreham ei siis ollut väärentänyt kuvaajaansa.

Kuva 2.

Pieniä eroja sallin jo sillä perusteella, että en löytänyt ”Industrial metals” -luokkaa. Lisäksi käyttämäni aineisto ulottuu viime vuoteen asti, siis pitemmälle kuin Gorehamilla.

Mikä on mielestäni erikoista, niin ruuan hinnan aleneva kehitys tilanteessa, jossa energian hinta on kuitenkin pitemmällä ajanjaksolla kohonnut. Energian hinta on näköjään vain yksi osatekijä ruuan hinnassa, jotkut muut tekijät ovat painaneet ruuan hintoja alas. Muutoin resurssien hintakehityksen voisi arvella kuvaavan resurssin saatavuutta ja kysyntää.

Jos sitten mennään Gorehamin pääväitteeseen, etteivät resurssit koskaan lopu, niin onhan siinä jotain perääkin. Hinnannousu tekee harvinaistuvasta resurssista kalliimman käyttää, jolloin sen hupeneminenkin hidastuu. Kyse on sitten siitä, että löytyykö korvaavaa resurssia. Esimerkiksi autojen metallipuskurit on lähes täysin korvattu muovilla, jolloin kromiakin menee vähemmän. Ehkä tässä vaiheessa voi todeta, että maapallon resursseja riittää pitemmälle kuin mitä Rooman klubi ja muut varhaiset ja todistettavasti tietämättömät pelottelijat ennustelivat. Tämä ei nyt sentään vielä todista Gorehamin olevan joka asiassa oikeassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.