Ilmaston ryntäystaipumuksesta


Kuva 1.

Eräs ilmastopelottelun teema on maapallon ilmaston epävakaus sen lämmetessä. Jossakin, nykyistä vähän korkeammassa lämpätilassa on käännekohta (Linkki), palautumattoman muutoksen piste, josta ei ole paluuta. Käytän tässä sanontaa ryntäys, koska pelottelukirjallisuus antaa ymmärtää, että positiiviset takaisinkytkennät ylittävät negatiiviset, eli hillitsevät takaisinkytkennän tuossa käännekohdassa ja siirrymme kohti venusmaista ilmastoa.

Pariisin ilmastokokouksen konsensus oli, että pienoisjääkauden jälkeen ilmasto voi turvallisesti lämmetä enintään 1,5°C. Tästä on jo suurin osa tapahtunut ja nyt on kiire, kiire vakioida ilmastoa.

Itse olen epäillyt tätä ilmaston ryntäystaipumista lähinnä siitä syystä, ettei ole mitään geologisia jälkiä sellaisen tapahtumisesta menneisyydessä, vaikka lämpötila olisi ollut nykyistä korkeampikin. Päinvastoin, on merkkejä jääkausista. Voisi tietenkin ajatella, että ryntäys on aina sattunut jääkauden jälkeen ja mannerjään sulamisen vaatima energia on sammutanut ryntäyksen juuri sopivasti. Tämän voisi nimetä lottoteoriaksi.

Ryntäyshypoteesi voisi olla kumottavissakin ja sitä kannattaa ainakin pyrkiä selvittämään itselleen.

Kuvasta 1 näemme, että globaali lämpötila on heilahdellut säännöllisesti puolisentoista asetta yli vuosikeskiarvonsa. Mitään ryntäystä ei ole kukaan havainnut. Ajatuksenani on, että kun lämpötila käy vuosisadan päähän ennustetun vuosikeskiarvon tasolla, sen pitäisi jotenkin paljastaa sitä ryntäystaipumusta. Ettei ryntäystä ole tapahtunut, se kertoo ainakin sen, että olemme vielä turvallisella lämpötila-alueella, mutta ei kerro paljoakaan siitä, että onko maapallon ilmastolla ryntäystaipumusta ollenkaan. Tällaista globaalin lämpötilan kuvaajaa ette muuten kovin helpolla löydä ilmastotietelijöiden ja varsinkaan ilmastopelottelijoiden esityksistä.

Kuva 2. Globaalin lämpötilan keskimääräinen vuosi.

Kuvassa 2 on kuvan 1 heilahduksia keskiarvoistettu. Symmetriasyistä lisäsin kuvaajaan kuukauden 13, joka on siis sama kuin tammikuu (1). Näemme, että kun aurinko on kauimpana maasta, meillä on kuuminta. Pohjoisen pallonpuoliskon kesäaika siis lämmittää ilmakehää enemmän kuin eteläisen pallonpuoliskon kesä. Syynä tähän on varmaan Etelämantereen lumisuuskin, kuten eteläisen puoliskon merivaltaisuus ja tietenkin pohjoisen puoliskon sulat mantereet, joihin osuva valo lämmittää ilmaa. Kuvassa 2 näyttäisi syksypuoli (meidän kalenterissa) jäähtyvän hitaammin kuin mitä kevät lämpiää. Syksyllähän täällä on vettä ilmassa, joten on se varmaan jotenkin mukana tuossa. Vesihän on merkittävin lämmöneristyskaasu eli ns. kasvihuonekaasu, ilmakehässä.

Kuva 3.

Kuvaan 3 olen piirtänyt eri kuukausien lämpötilahistoriaa poikkeamalämpötiloina. Tähän oli vaan turhan vaikea saada kuukausikohtaisi trendejä, joten tästä ei sitten niin paljon saakaan irti. Mukana on myös vuosiarvo paksummalla viivalla.

Kuva 4.

Kuvaan 4 on sitten koottu tämän jutun kaikki viisaus, jos sitä ollenkaan on. Sininen kellokäyrä on kuvasta 2 tuttu globaalien kuukausikeskiarvojen esitys. Punainen mutkaviiva kuukausikohtaiset trendit ja niiden asteikko on oikealla. Sadassa vuodessa on siis yli 1,5 astetta luvassa joka kuukaudelle.

Globaali lämpötila on kohonnut nopeiden loka-marraskuussa ja hitaiden tammikuussa ja heinäkuussa. Tällä havainnolla tuskin saa kumottua ryntäyshypoteesia, kuten olisin väittänyt, jos kuumimman kuukauden jälkeen lämpeneminen olisi ollut hitainta. Kun kuumin kuukausi on lämpenemisnopeudeltaan toiseksi hitain, se mielestäni viittaa kuitenkin jonkinlaisen jarruttavaan takaisinkytkennän mahdollisuuteenkin.

Kuvaan 4 liittyy sitten sellainenkin piirre, että kun pohjoisen arktisen vyöhykkeen olisi pitänyt lämmetä nopeiden, niin kuitenkin globaalisti tammikuu lämpenee hitaiden. Esimerkiksi oikealla olevan linkkipalstani DMI:n linkki kertoo, että talvet ovat lämmenneet pohjoisnavalla eniten. Olisiko Etelämantereen kesälämpenemisen hitaus selityksenä tässä?

Tämä oli varsin kvalitatiivinen tarkastelu, josta ei saa ulos turvarajaa käännepisteelle. Omassa mielessäni kuitenkin käännepisteen olemassaolo tuntuu nyt mahdollisemmalta kuin ennen.

Pieni huomautus vielä siitä, että kun tässä on käytetty kahta eri aineistolähdettä, vuositrendi on hieman erilainen eri aineistoissa. Tuota pienehköä eroa voinee pitää jonkinlaisena virheen suuruuden mittakeppinäkin.

 

Mainokset

5 responses to “Ilmaston ryntäystaipumuksesta

  1. Ilmasto ei ryntäile jos merissä ei tapahdu muutosta.
    IPCC ryntäilee koska ennustettua lämpenemistä ei ole tapahtunut.
    Kun ilmastossa ei näy muutoksia niin se koitetaan korvata koventuvalla pelottelulla.
    Kyse on valitun poliittisen linjan ylläpitämisestä.

    Tykkää

    • IPCC ei oikeastaan ryntäile. Se on ollut hämmästyttävän asiallinen. Aktivistit ovat vain saaneet IPCC:n näyttämään siltä, että se (IPCC) on aktivistien ryntäilyn takana. Aktivisteiksi luetaan myös tietyt henkilöt IPCC:n raporttien kirjoittajina.

      Se, että freimataan oma mielipide suureksi konsensukseksi – no se on nerokasta, täytyy myöntää.

      Kasvihuoneilmiöpelotteluhan tarvitsee aika pitkät tikapuut
      Mun mielestä nämä seuraavat on osoitettu hyvin luotettavasti, ja niistä valllitsee laaja konsensus lukuunottamatta internetin roskasaittien kommenttipalstoja:

      * CO2 on kasvihuonekaasu
      * Sen määrän tuplaaminen lisää jonkun watin pakotteen
      * Ihmiskunta on aiheuttanut hiilidioksidin määrän kasvun 270->410 (yli 50 prosenttia, puoli kaksinkertaistumista sen sijaan on reilusti ylitetty)
      * Ilmasto on lämmennyt vastaavassa ajassa ehkä asteen

      Seuraavista on raivoisa erimielisyys

      * Mikä on ilmaston herkkyys hiilidioksidille? IPCC arvioi 1.5 – 4.5 astetta kaksinkertaistumisesta. Tulos ei ole parantunut vuosikymmeniin.

      Tämä arvio on kuin Hubblen vakio. Alun perin Hubblen oma arvio oli 500 km/s. Hubblella oli tuuria, että tuloksessa on edes oikea etumerkki, koska nykyään oikean arvon arvellaan olevan jossain 60-70 km/s hujakoilla.

      * Kuinka suuri osuus luonnollisella vaihtelulla on ollut interglasiaalin aikana.
      * Paljonko lämpenemisestä jollakin astemäärällä on haittaa?
      * Paljonko lämpenemisestä ja lisähiilidioksidista on etua?
      * Mikä on optimilämpötila?
      * Mitä pitäisi OIKEASTI tehdä ottaen huomioon epävarmuudet molempiin suuntiin ja sen, että energian saanti pitää meidät keskimäärin hengissä?

      Vaikka kysymykset ovatkin näin helppoja, on houkuttelevaa ohittaa ne ja pamauttaa joku latteus, kuten nyt vaikka että ”tiedemiehet ovat yhtä mieltä, ’ilmastonmuutos’ johtuu hiilidioksidista ja se on ihmisperäinen ja vaarallinen”, ja tämän jälkeen tehdä joku hyppäys siihen, mitä politiikkaa milloinkin ajetaan – vaikka oikeasti emme siis tiedä, onko kasvihuoneilmiö vaarallinen vai lopulta suorastaan lähinnä myönteinen.

      Poliittisuus näkyy parhaiten siinä, että vaikka mainostetaan apokalyptista merien kiehumista ja mannerjäätsunameita, ei olla halukkaita edes lisäämään ydinvoimaa. Maailmanloppu ei ole tulossa, ainakaan vihreät eivät siihen usko. Siitä huolimatta, että meille on kerrottu aika monta kertaa kuinka jäljellä on vain näin monta vuotta tai kuukautta viimeisten 30 vuoden aikana.

      Tykkää

      • Hyvin asetettuja sanoja Erkiltä.
        En vain ole havainnut keskustelua tuosta hiilen di-oksidin absorbtiokaistoista kovinkaan mainittavasti ja varsinkaan sen suhteesta mustankappaleen säteilyyn.
        En ole havainnut puhetta siitä, että mikä on ilmakehän läpäisy termisen infrapunan alueella.
        Tiedän CO2:n absorboivan 2.7µm, 4.2µm ja alle 13,5µm aallonpituuksia hyvin voimakkaasti. Ilmakehä itsessään on läpinäkyvä 7-13µm aallonpituuksilla (terminen ikkuna). Tuolla samaisella 7-13µm aallonpituusalueella toimivat lämpökamerat, joilla voi mitata kappaleen lämpötilaa ilman kontaktia pelkän säteilyn spektrin avulla. Vesihöyry absorboi tuolla kaistalla hiukan säteilyä, mutta hyvin niukasti höyryn muodossa. Otsooni kaasunkin absorbtiopiikki sattuu tuolle alueelle, ollen hyvin kapea 9.5-9.7µm.
        Tuo 7-13µm aallonpituusväli korreloi mustan kappaleen maksimi säteilyssä lämpötila-aluetta -40C – +120C välistä lämpötila-aluetta suurin piirtein. Vesihöyryllä on sitten todella leveä absorbtiokaista 5 – 7µm välillä, minkä vuoksi lämpökamerat eivät kyseisellä aallonpituuskaistalla mittaa lämpötilaa. Lämpökameroiden pääsääntöinen mittausalue on -30C – +300C välisellä alueella em. syystä.
        Ainoa yleinen aine 7-13µm joka absorboi +90% tuolla aallonpituusvälillä on vesi, ollessaan pisaroina tai nesteenä. Eli pilvet ovat erinomainen absorbaattori, sillä hentoisinkin pilven riekale kadottaa auringon lämpökameran näkyvistä vaikka lämpökameran kuva ns. ”palaa puhki” aurinkoa katsellessa pilvettömältä taivaalta. Silmällä kyseistä pilven riekaletta voi olla vaikea havaita, auringon kilottaessa sen lävitse.
        Toisaalta vesi on nesteenä vähän samanlainen aine kuin lasi termisen infrapunan alueella. Koska järven pinnasta voi ihailla kuunsiltaa lämpökamerallakin, eli se myös heijjastaa lämpösäteilyä kuten lasikin. Lämpökameran mielestä kuun pinnan lämpötila on +7C.
        Kaikille alarmisteille tekisi hyvää katsella maailmaa lämpökameran kanssa ja hämmästyä ihan erilaisesta maailmasta, kuin silmämme näkevät.

        Tykkää

  2. Tämä nyt ei oikeastaan liity ryntäilyyn.
    Mutta tuo CO2 määrä rupesi taannoin mietityttämään, miten tulos on saatu, ei varmaankaan pystytä mittaamaan millään sateliitillä, pitoisuudet ovat niin pieniä.
    Kävin tässä joskus WMO:n sivuilla ja sieltä linkki ohjasi sivustolle,
    jossa olivat co2 mittauspisteet, yhteensä reilut 100 paikkaa.
    Maailmankartassa oleva pieni tahra nimeltä Afrikka 4 mittauspistettä,
    Etelä-Amerikka 3 pistettä ja maailman suurin valtio Venäjä 1 mittauspiste. Kolme paikkaa jotka taitavat muodostaa yli puolet maapallon varsinaisesta pinta-alasta.
    Kävin uteliaisuuttani myös kotimaisen huippuluokan mitta anturi valmistajan sivuilla. Uusin co2 anturi todella tarkka, ollut myynnissä v ???? . Mutta valikoimassa myös edellisen sukupolven anturi, ja sen tarkkuus oli hivenen huonompi +- 40 ppm (eli 80 ppm) tai toisessa kohdassa ilmoitettiin että +- 0,5 % jokaista 1 C astetta kohden.
    Jos lämpötila vaihtelee 15 – 20 C, siitä tulee aika paljon.

    Tykkää

  3. Ryntäys on väärä termi. Ilmakehämme lämpötila ei voi rynnätä mihinkään äärilaitaan palautumatta siitä minkään takaisinkytkentöjen takia. Positiivisista takaisinkytkennöistä seuraa aina oskillaatio, ei mitään ryntäystä laitaan pysyvästi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.