Hurrikaanikauden huippu menossa Atlantilla

Kuva 1.

Nyt tuulee Atlantilla. Kuvassa 1 NOAA:n kartalla näkyy viisi merkintää, joista mantereella oleva Gordon on enää jäänne trooppisesta myrskystä. Ennen sen maihinlaskua NOAA ennusti sille hurrikaanivoimaa, joka kuitenkin jäi tulematta. Silti aina helpostikin joku kuolee, kun myrskyää. Keltainen rasti vähän Bermudasta länteen on vielä tuntematon tapaus. Sitten keskisellä Atlantilla pyörii Florence nyt ”vain” trooppisen myrskyn voimalla, mutta se ehti jo käväistä hurrikaaniluokassa ja sen ennustetaan vielä toipuvan aina suurhurrikaaniksi (major hurricane) asti. Se ei näyttäisi nyt olen olevan osumassa Bermudaan, mutta USA:n itärannikko on uhattuna. Mikäli Florence kaartaa yllättäen vain merialuita pitkin, sitä tuskin nähdään isommissa otsikoissa. Itärannikolle suurhurrikaanina rantautuessaan Florence aiheuttaa suurvahingotkin.

Etelä-Amerikan ja Afrikan välissä kuvassa 1 näkyvä Nine on toistaiseksi vain masennustilassa matalapaineena (depression), mutta NOAA ennustaa sen suuntaavan Pienille Antilleille hurrikaanivoimalla. Viimeisenä kuvassa 1 lähinnä Atlantia on nopeasti nimetyksi myrskyksi kohonnut Helene, jolle NOAA ennustaa hurrikaanitilaa maanantaiksi. Helene on muuten syntymäpaikaltaan varsin tyypillinen Atlantin sykloni, kun tällä kaudella muutama aiempi myrsky syntyikin keskemmällä merta ja pohjoisempana.

Hurrikaaniennusteet ovat taas menossa pieleen. Sitä vain ei vielä tiedä, kenellä eniten.

Kuva 2.

Kuvassa 2 on kiinteä oma ennusteeni ja ennen hurrikaanikauden alkua ilmastotietelijöiden tekemiä ennusteita. Näin kauden puolivälissä käyttämäni lineaarinen virhearvio lienee parhaimmillaan, vaikka Atlantin nimettyjen myrskyjen esiintymistiheys onkin kellokäyrämäinen. Huomiota kiinnittää TSR:n viimeisin ennuste, jonka virhearvio on suurin kolmesta. Tämä TSR:n ennuste vaatisi osuakseen oikeastaan, ettei kuvan 1 jälkeen tule loppukaudelle enää yhtään trooppista myrskyä. Kauden aikan TSR on sitten vielä kauden aikana julkaissut neljännen ennusteensa, jossa se pakittaa ja ennustaa useampia myrskyjä, mutta tätähän ei tässä huomioida. Osuisinhan minäkin joulukuussa useasti oikeaan.  Tällä hurrikaaniennusteiden osuvuudella pyrin osoittamaan ilmastotieteellisen ennustekyvyn hyvyyttä. Eihän minulla ole kärsivällisyyttä odottaa 30 vuotta, että saisin selville, miten hyvin ilmastotiede kykeni tänä vuonna ennustamaan globaalin ilmaston kehitystä.

Kuva 3. Globaali kauden syklonitilanne.

Kuvassa 3 näkyy globaali syklonitilanne. Havaitsemme, että pohjoisen Tyynenmeren myrskyisyys on vienyt koko globaalin tilanteen selvästi myrskyisämmäksi kuin keskimäärin.

Sitten vielä pieni korjaus. Olen ehkä täällä Roskasaitillakin todennut, että Atlantin myrskyisyyden kasvu on ollut havaintovirhe, joka on johtunut lentokoneiden (ja myöhemmin satelliittien) tulosta mukaan havainnointiin kesken hurrikaanihistorian. Tässä voikin olla jonkinlainen virhelähde, mutta kun nyt löysin materiaalia ja tein kaavion, ainakin käyttämäni Coloradon valtionyliopiston aineisto kertoo toista (Linkki). Kun valitsin aloitusvuodeksi vuoden 1950, joka oli muun aineiston tilaston varhaisin aloitusvuosi, pientä nousua näkyi sekä nimettyjen myrskyjen lukumäärässä, että niiden energiassa (ACE).

Kuva 4.

Itseäni puolustaakseni voin kuitenkin todeta, että jos kaksi viimeistä vuotta poistetaan, jää ACE:n kasvu olemattomaksi. Käsitykseni siis saattaa olla syntynyt parisen vuotta sitten.

Suomeen ei näyttäisi tälläkään kaudella tulevan hurrikaaneja, mutta pidän varsin todennäköisenä, että niitä tulee pian otsikoihin täälläkin. Olisi myös kovin ihmeellistä, jossei hurrikaaneja kytkettäisi ilmastonmuutokseen uutisoinnissa.