Kesäkuussa 2018 globaalisti viileni


Kuva 1

Taas on globaaleja kuukausilämpötilamuutoksia tiedossa, tällä erää kesäkuulta 2018. Viilenemistä on tapahtunut virherajoja ylittämättä edelliseen toukokuuhun verrattuna ja vähän reilummin suhteellisesti kuumimpaan tämän vuoden kuukauteen, eli maaliskuuhun verrattuna. Tämän vuosituhannen gistemp-aineiston kesäkuihin verrattuna nyt tulee pronssisija kuumimpien kilpailussa. Näin ei oikein selkeästä viilenemisestä voi vieläkään puhua, varsinkin kun viime vuoden kesäkuu oli viileämpi. Kuvassa 1 näkyy, että nyt oli kolmas kuukausi putkeen viilenemistä, mutta askeleet ovat olleet varsin vaatimattomia. Onhan tämä viimeienkin viimeinenkin arvo vasta tuon katkoviivan tasalla, joka kertoo, ettei punaista ennustettani edes vielä lähestytty. Vuoden takainen, ennusteeni kannalta lupaavalta näyttänyt tilanne, ei ole toteutunut.

Käyttämäni päivittäismittarit antavat isompia viilenemisarvioita kuukausikeskiarvoistaan, mutta sentään etumerkki on useimmin sama kuin gistemp-aineistossakin. Nyt kuluvalle heinäkuulle nämä päivämittarit antavat kesäkuuta alemman, mutta juuri tässä kuun puolivälissä kohoavan arvon, joka tekee gistemp-tuloksen veikkaamisesta tälle heinäkuulle entistä enemmän arpapeliä. Viilenemistä viime kuukausina veikaten olen osunut oikeaan, joten jatketaan tällä veikkauksella.

Kuva 2 on jälleen dokumentoimassa artikkelin kirjoittamishetken tilannetta alati elävässä gistemp-aineistossa. Laskeskelin tuosta J-D-sarakkeesta keskiarvoja 17 viimeiselle täydelle vuodelle ja toukokuun tilanteen arvo oli 66,529… ja nyt heinäkuussa samoille vuosille tulikin keskiarvoksi 67,588… Mitä, mitä! Vanhat vuosikeskiarvot olivat kohonneet yhdellä sadasosalla kolmessa kahdessa kuukaudessa. Onneksi sentään katsoin vuoden alussa rekisteröimiäni arvoja, joista löytyi lähes sama keskiarvo kuin nyt heinäkuussa. Eli kyse ei ilmeisestikään ole vanhojen arvojen ”oikaisutrendistä”, vaan jostain laskentajärjestelmän epästabiiliudesta, ehkä vuodenaikojen mukaan. Näissä poikkeama-arvoissahan ei näy vuodenaikojen tuomaa globaalien pintalämpötilojen keskiarvon heilahtelua, joka on useita asteita vuodessa. Tämä heilunta on niin hyvin piilotettua tietoa, että eräskin ilmastotieteen opiskelija oli yllättynyt, kun kerroin hänelle tämän ilmastofaktan.

Juuri nyt uutisoidaan helleaallosta Suomessa, jopa globaalista helleaallosta (Linkki). Kun kesäkuun globaali lämpötila ei kuitenkaan ollut ennätysmäinen ja kuluva heinäkuu on todennäköisesti vähän viileämpi, voitaneen kuitenkin puhua enemmän sääilmiöstä kuin ilmastoilmiöstä. Globaalissa keskiarvossahan meret ovat enemmistössä, eikä juuri kukaan noteeraa, jos keskisillä merialueilla on joskus muuloin ollut ”helleaaltoja”. Vain kaupunkiasutukseen kohdistuvista helleaalloista tulee uutisia.

Kuvaan 3 olen vielä ottanut tuoreen El Niño -ennusteen. Aiempaan verrattuna nyt näyttäisi koko El Niño -ilmiö tulevan ajan kanssa valmiiksi, kun aiemmin näytti, että vaikka El Niño -tilaan päästäänkin jonkin kuukauden ajaksi, viittä kolmen kuukauden jaksoa peräkkäin ei olisi tulossa. Tämä tuskin kuitenkaan vielä tämän vuoden globaaleja lämpötiloja pahasti kohottaa, koska merestä puskevan lämpöpulssin leviäminen kestää jonkin aikaa sekin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.