Ilmastokeskustelu: Monckton ja Spencer


Minusta varsin mielenkiintoista ilmastokeskustelua on käyty Christopher Monckton of Brenchleyn (Linkki) ja Roy Spencerin välillä (Linkki). Keskustelun ytimessä on Moncktonin väittämä virhe ilmastotieteilijöiden palautekaavoissa ja Spencerin esittämä väitteen torjunta. Mielenkiintoista tässä on se, että kumpikin osaava keskustelija suhtautuu kriittisesti mm. ilmastopelotteluun. Herrasmiesmäisesti tri Spencer tarjoaa Moncktonille tilaa vastineelle (Linkki).

Voisikohan Moncktonin ja Spencerin olennaiseksi eroksi sanoa sitä, että edellinen yrittää todistaa mielipidettää oikeaksi ja jälkimmäinen yrittää saada mielipiteensa vastaamaan sitä, minkä uskoo olevan todellisuus?

Kauniiksi lopuksi voi todeta, että Moncktonin artikkelin pontimena ollut oikeusjuttu ratkesi niin kuin Moncktonkin oli toivonut (Linkki).

Mainokset

3 responses to “Ilmastokeskustelu: Monckton ja Spencer

  1. Vaatimaton mielipiteeni on, että Monckton on löytänyt oikean virheen, mutta sen merkitys on pieni, kun taas Spencer on oikea tutkija, joka ei vain allekirjoita ilmastopaniikkia. IPCC antaa osin tukea Spencerille, joka tosin on joutunut vasemmistoaktivistien hampaisiin, kun taas Monckton vaikuttaa taloudellisesti riippumattomalta yliälykkäältä kylähullulta. Osaahan se toki sekä laskea että runoilla.

    Boden kaavan käyttö tilanteessa, jossa sen sovellettavuus on rajallista, ei liene järkevää alun alkaenkaan. Lisään tähän että Monckton on kyllä hyvä ’matemaatikko’, joten hänellä on voi olla vaikeuksia laskeutua kuolevaisten tasolle, eikä häntä tahdo ihan ymmärtää oikein.

    Tykkää

  2. Olisko nyt aika lopettaa?

    Totesin tässä seuranneeni ilmastonmuutosblogeja hyvin aktiivisesti kahdeksan vuotta. Olen polttanut valtavasti aikaa typeriin kommenttisäikeisiin, joissa trollit ja häiriköt suoltavat tekstiä päivästä toiseen.

    Skeptikkoblogien (ja ilmastouutisten) saanto on heikko. Hyvää kritiikkiä valtamedian hölmöä uhkapainotteisuutta kohtaan kyllä on. Aivan selvästi valtamedia on vallan vahtikoira, joka ei omia pure.
    Homma ei etene mihinkään.

    Lämpeneminen, happamoituminen, meren pinta, tuholaiset, myrskyt, tulvat, kuivuus, rehevöityminen, eroosio, ad infinitum, kerta kaikkiaan jatkavat uutisten ytimessä, ja yhteiskuntamme energia-, liikenne-, koulutus-, ulkomaan-, asunto- ja muu politiikka on täysin valjastettu pyörimään hiilidioksidin ympärillä.

    Pidän edelleen luultavana, että tälle ajalle tullaan nauramaan, ehkä jo muutaman vuosikymmenen jälkeen. Mutta nyt en enää jaksa pätkääkään. Kommunistit ovat voittaneet, sanoisi Archie Bunker.

    Skeptikot ovat hyvin hajanainen joukko. Vaikka IPCC on jättänyt oven auki, paniikin lietsojat ovat edelleen voitolla ja tekevät vielä paljon tuhoa ennen kuin järki voittaa tässä asiassa. Jos ilmastoherkkyys on 1,5 astetta ja hiilen käyttö nostaa ilmakehän pitoisuuden vain hieman päälle viidensadan miljoonasosan, meillä ei ole eikä lapsillamme ole hätäpäivää. Jos herkkyys olisi 4 astetta, tilanne olisi jännittävämpi. Tähän kysymykseen ei ole tullut tieteellistä vastausta, eikä ehkä tulekaan ihan pian. Miksi uhraisin näin paljon aikaa, onhan minulla perhekin. Palataan asiaan 2050, jos hengissä ollaan.

    P.S. Linkittämissäsi blogeissa on kommentoijina valtavasti rasisteja, misogyynejä, häiriköitä, Venäjän edustajia, you name it. On surullista, kun realistisesti ja optimistisesti suhtautuvat eivät löydä tukea kuin vierailta valloilta ja marginaalissa vaikuttavilta vihapuhujilta

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.