Merkittävä hiilinielu riittämättömästi tutkittu


Kuva 1. Vihreä viiva: Eteläisen jäämeren konvergenssivyöhyke, jota voi pitää myös meren rajana. Kuvalähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Antarctic-Convergence-Map.TIF

Eteläinen jäämeri on kaukana, ainakin Suomesta. Sen lisäksi se on melko harsien tutkittua aluetta maapallollamme. Tämä käy ilmi Eos.orgin artikkelista (Linkki), jossa kerrotaan Eteläisen jäämeren hiilinielusta. Se onkin merien suurin hiilidioksidinielu. Tätä vain on heikohkosti tutkittu, mutta uusi tutkimus osoittaa, että vuosituhannen vaihteeseen jatkunut nielun heikkeneminen ei johtunutkaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kyllästymisestä, vaan on ennemmin osa luonnollista vaihtelua.  Vanhempi tutkimus on tässäkin osoittautunut vääräksi ja tai ainakin havainnoista vedetyt johtopäätökset hätäisesti tehdyiksi (Linkki).  Sehän on sitten toinen kysymys, millä väärään tietoon pohjaava meemi saadaan pestyä pois ilmastopelottelijoiden aivoista. Auttaneeko muu kuin odottaa pikkuhiljaa niiden mätänemistä?

Että juuri Eteläinen jäämeri (South Southern Ocean, ei pidä sekoittaa Etelämereen) toimii tehokkaan hiilinieluna, siihen vaikuttaa tietenkin jatkuva tuuli, joka edistää kaasujen siirtoa ilmakehästä jääkylmään veteen. Edelleen merivesi virtaa alueella myös meren pohjaan päin, joka puolestaan takaa hiildioksidimolekyylien pitkän viipymän poissa ilmakehästä. Itse asiassa kuvassa 1 vihreänä viivana näkyvä konvergenssivyöhyke on eräs alue, missä kylmä pintavesi painuu syvemmälle. Koska tilanne ei säily täysin vakiona, nielun vetokyky vaihtelee, mutta se ei ole merkki mistään kyllästymisestä.  Hieman vaikea kuvitellakaan, miten kylmä merivesi kyllästyisi painumasta lämpimämmän veden alle? Liuennut kaasu ei ainakaan olennaisesti kevennä vettä. Koko valtamerien hiilidioksidin liuotuskapasiteetti riittää kaikelle tulevaisuudessakin poltettaviss olevalle fosiiliselle hiilelle. Viehän se tietenkin aikansa, kun merien sekoittuminen tapahtuu tuhansien vuosien aikajänteellä. Tämänkin jälkeen meriveden pH olisi emäksistä ja ilmakehän CO2-pitoisuus lähellä nykyistä.

Voisiko tässä hieman päivitellä sitä, miten huteralla pohajalla ilmastopoltiikan täytyykin olla, kun yksi isoimmista hiilinieluista ja isoimmat ilmakehän albedotekijät (pilvet ja aerosolit) ovat vielä melkoisen huonosti tutkittuja.

Itse olisin edelleen kannattamassa mahdollisesti tulevaan ilmastokatastrofiin varautumista rahastoimalla yhteisin sopimuksin kansallisella tasolla varoja, joita sitten käytettäisiin, kun ilmastoa on riittävästi tutkittu ja myös tehokkaimmat sopeutumismenetelmät on selvitetty, mikäli sitten vielä on katastrofia näkyvissä. Nykykäytäntö on useinkin tietämättömien  päättäjien harjoittamaa resursien tuhlausta, kuten vaikkapa EU:n hiildioksidin tuotantovähennystapa, joka on lisännyt globaaleja, kulutuksesta laskettuja CO2-päästöjä hiilivuodon muodossa. Samallahan tuo onkin sitten yksi todiste siitä ilmastopolitiikan huteruudesta.

Viitattu artikkeli löytyi tri Judith Curryn mainiosta viikkokatsauksesta (Linkki), mikä tässä kiitoksin mainittakoon.

 

Mainokset

One response to “Merkittävä hiilinielu riittämättömästi tutkittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.