Happi loppuu -pelottelu siirtynytkin merille


Kuva 1. Kuolleet merialueet. Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/File:Aquatic_Dead_Zones.jpg (=Nasa 2010)

Kuva 2. Tyynenmeren happipitoisuus ja hapen kulutus. Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/File:WOA09_180E_AOU_AYool.png (= WOA 2009) Soikiokorostukset lisätty/RJ

Kuva 3. Happipitoisuus merien pinnassa. Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/File:WOA09_sea-surf_O2_AYool.png (WOA 2009) Kaksi nuolta lisätty/RJ

Vuoden 2016 puolella kirjoittelin hapenloppumispelottelusta, jossa peloteltiin hapen vähenemisellä ilmakehästä. Tämän kaiketi pelottelijat itsekin totesivat naurettavaksi. Ainakin minua se enempi nauratti kuin pelotti. Nyt kumminkin tästä pelottelusta on saatu markkinoille uusi versio: happi loppuukin meristä (Linkki). HeSa kertoo meille siitä.

Kun kokemuksen pohjalta olemme oppineet, että ilmastotieteelliset pelottelut ovat useimmin pääosin mielikuvitusta, suhtaudun toki tähänkin pelotteluun kriittisesti. Silti tässä on enemmän pohjaa kuin ilmakehän hapen loppumisessa, koska happivajausilmiöhän on sinänsä havaittu mm. Mustallamerellä jo ammoisina aikoina, n. sadan metrin syvyydessä ja syvemmällä. Jäljelle jää lähinnä kaksi kysymystä: missä määrin hapettomuus on merissä lisääntynyt ja missä määrin siihen on ollut syynä ilmastonmuutos.

Merien happikadon taustoitukseksi keräsin muutaman kuvan.  Kuvassa 1 näkyy Nasan esittämää tietoa vajaan kymmenen vuoden takaa. Kuolleet merialueet on merkitty ympyröillä, jotka menevät osin kartalla päälekkäin ja ulottuvat laajalle rannikon maa-alueillekin. Tämä tarkoittanee, ettei näitä alueita olisi maailmankartalya juuri erottanut, jos ne olisi tuotettu värittämällä vain hapettomuudesta kärsivät alueet. Näitä merkintöjä näkyy myös Baltianmerellä. Kartasta ei voi päätellä tapahtuneita muutoksia vuosikymmenten kuluessa.

Kuvassa 2 näkyy soikioilla merkittynä hapetonta merivettä Tyynenmeren poikkileikkauksessa puolen kilometrin syvyydestä kahden kilometrin syvyyteen. HeSankin viittaaman tutkielman tiivistelmässä näkyy kuva (Linkki), jossa yhdistyvät nämä kaksi hapettomuusilmiötä, siis rannikoiden läheisyydessä ja toisaalta avomerellä esiintyvä hapettomuus.

Kuvassa 3 näkyy yleinen pintaveden happitilanne. Olen korostanut kuvaan nuolilla Baltianmeren ja Mustanmeren, koska niiden pinta on hyvinkin hapekas.

Kuvassa 4 sitten tulee esille se, että maapallon geohistoriassa on täyshappisuus merissä ollut varsin nuori ilmiö. Tai näin ainakin voi olettaa.

Hapettomuus on hyvinkin voinut merivesissä lisääntyä vuodesta 1950 sen suuntaisesti, mitä Breitburg ja kumppanit koostetutkielmassaan esittävät. Mutta kun mukana on myös Baltianmeri, niin hapettomuuden muutosten syyn kytkentä ilmastonmuutokseen ei kaikissa tapauksissa onnistune. Ensiksikin Baltianmeri saa pohjavesiinsä happea Tanskan salmien kautta epäsäännöllisesti tulevista valtameripulsseista. Näihin eivät vaikuttane sen enempää rannikkojen maanviljelijät kuin ihmisen toimet muutenkaan. Toinen asia onkin sitten ns. Itämeren suojelu, joka on rannikkovaltioiden osalta vähentänyt ihmisperäisiä päästöjä mereen.

Tutkielman tiivisteessä lukee: ”In estuaries and other coastal systems strongly influenced by their watershed, oxygen declines have been caused by increased loadings of nutrients (nitrogen and phosphorus) and organic matter, primarily from agriculture; sewage; and the combustion of fossil fuels.” Tämä lause sopii siis lähinnä noihin punaisiin rannikkopalleroihin ja syylliseksi toki saadaan ihminen, muttei pääosin ilmaston kautta. Baltianmeren osalta nämä pääasialliset tekijät ovatkin vähentyneet, kun Pietarikin nyttemmin puhdistaa jätevesiään. Happipulan syytä voinee hakea siitä, ettei suolapulssit ole tuoneet lisähappea.

Fossiilisten polttoaineiden polttamisen vaikutus meriveden happipitoisuuteen jää minulle tässä vaiheessa epäselväksi mekanismiltaan. Happeahan vähenee fosiilisilla polttoaineilla mitätön osuus ilmakehästä, niin ettei se mitattavasti näy meriveden happipitoisuudessakaan. Hiilidioksidi taas ei syrjäytä happea vedestä. Olisiko tuossa yritys kytkeä ilmastonmuutosta mukaan rantamatalikoiden happikatoon?

Tässä tapauksessakin saattaa olla, ettei savua ilman tulta. Täytynee uskoa tutkijoita, että happikatoalueet ovat kasvaneet, vaikkei minulla ole tässä vaiheessa tietoa siitä, oliko 50-luvun tutkimus yhtä kattavaa kuin nykyaikana tehdään, varsinkaan syvemmän meren osalta. Eli että mikä merkitys tietyntyyppisten havaintojen lisääntymiseen on havaintojen tekemisen lisääntymisellä.

Paikallisesti happikatoon voi olla erilaisia syitä, mutta jos kuvan 2 esittämä syvemmän meren happikato laajenee, siihen ilmastonmuutoksella ja sen viherryttävällä vaikutuksella voisi ollakin iso osuus. Nimittäin ne runsaammin kukkivat leväthän uppoavat sitten pinnasta alas ja tulevat bakteerien syömiksi, jossa ruokailussa ja sen jälkeisessä toiminassa happea kuluu. Väliveteen uutta happea ei saatane kovinkaan nopsaan. Iloinen uutinen on, ettei meren pohjavesien happipitoisuudet samalla mekanismilla niinkään herkästi vähene. Tämä ensiksikin siksi, että aineenvaihdunta on hitaampaa kylmässä ja pimeässä. Toisekseen siksi, että napa-alueilta runsashappinen kylmä vesi laskeutuu kiertämään merien pohjavirtauksissa.

Tämä pelottelulaji ei kokonaan lähtenyt yhdellä artikkelilla, mutta odotetaanpa kriittisiä tutkimuksiakin vielä. Kysehän viitatussa tutkielmassa oli kuitenkin tarkoituksellisesta tilaustutkimuksesta, jossa siis käytiin valikoiden läpi aiempia tutkimuksia, muttei tehty omia uusia havaintoja tai mittauksia. Olisi varsin outoa, josseivät uudet mittaukset enää tarkentaisi tilannetta.

Linkkejä aiheeseen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anoksia (Linkki) Wikipedia-artikkeli anoksiasta, joka on pitkään ollut tunnettu ilmiö.

https://en.wikipedia.org/wiki/Euxinia (Linkki) Rikkivetypitoisesta vähähappisuudesta.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45381/PRO_GRADU_TURKMEN.pdf?sequence=2 (LinkkiPDF) Gradu Baltiameren ja Mustanmeren happitilanteista.

http://www.oceanhealthindex.org/news/2017-ocean-health-index-global-scores (Linkki) Merien terveysraportti kertoo vain loivasta heikkenemisestä.

Mainokset

2 responses to “Happi loppuu -pelottelu siirtynytkin merille

  1. Tuo kuvan 1 viesti ”kuolleista” merialueista on tavanomaista mikrobiologiaan perehtymättömien suoltamaa potaskaa. Hapettomia nuo alueet saattavat olla, mutta hapettomissa olosuhteissa elää rikas anaerobinen mikrobisto. Nuo alueet ovat siis kaikkea muuta kuin kuolleita!

    Tykkää

    • Kuva 2 ja siinä erityisesti alempi soikio 2 kertoo saman suuntaista tarinaa. Miten muutoin hapen hyödyntäminen olisi huipussaan kuin mikrobiitoiminnan tuloksena.
      Nimitys ”kuolleet vyöhykkeet” on ilmeisesti jo saatu ”myytyä” lehdistölle ja enköpä minäkin siihen sortunut.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s