Meriveden neutraloituminen vaikuttaa merieliöihin


Kuva 1. BIOACID-projektin mesokosmoksia Huippuvuorten vuonossa. Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/File:Mesocosms_Svalbard.jpg

BBC:stä silmiini sattui uutinen (Linkki), jossa kerrottiin laajasta BIOACID-tutkimusohjelmasta ja sen ilmastopäättäjille suunnatusta raportista. Kuten projektin nimestäkin käy ilmi, kyse on uhkapainotteisesta tutkimusotteesta, jossa merivesien osittaista neutraloitumista kutsutaan happamoitumiseksi. Sitä, että merivedet ovat emäksisiä, ei juuri tuoda esille, eikä ollenkaan mainita, että kyse on neutraloitumisesta. Tämä riittänee todistamaan, että tutkimusohjelma on rakennettu uhkapainotteisesti. Se ei toki tarkoita, että tulokset olisivat sillä tavalla vääriä, etteikö niitä voisi toistaa. Mutta sitä se tarkoittaa, että tulokset voivat olla vinoja, ”happamoitumisen” hyödyt ovat mahdollisesti raportista aliedustettuina.

Projektilla on oma kysymyksiä ja vastauksia sivunsa (Linkki). Siellä on perusteltu mm. meriveden emäksisyyden vähenemisen kutsumista happamoitumiseksi silläkin, että termiä käytetään muuallakin. Ainakin minulle happamoituminen tuli esille Suomen järvien happamoitumisessa mm. happosateiden vaikutuksesta. Silloin oli kyse happaman luonnonveden muuttumisesta entistä happamammaksi. Sen sijaan, kun tutkijoillekin on selvinnyt, ettei merivesi voi muuttua happamaksi fosiilipäästöjen ansiosta, olisi meriveden osittainen neutraloituminen selkeästi täsmällisempi termi. Tosin se olisi sitten täysin vailla uhkamielikuvaa.

BBC:n artikkelissa tuodaan heti alkuunsa esille turskan poikasten huono menestys lisätyn hiilidioksidin olosuhteissa. Mikäpä minä olisi väittämään, etteikö näin olisi käynyt ja voisi myös luonnonolosuhteissa käydä. Jälkimmäisissä kuitenkin muutos on hitaampi kuin koeolosuhteissa, jolloin paremmin uusia olosuhteita kestävät turskasuvut saavat mahdollisuuden menestyä. Olisihan aivan ihme, jos uudet olosuhteet eivät vaikuttaisi mitenkään lajin sisäisiin geneettisiin frekvensseihin eikä lajien välisiin kilpailutilanteisiin.

BBC:n artikkelista käy ilmi, että puolet tutkituista lajeista on kärsinyt ”happamoitumisesta” koeolosuhteissa. Pidän tätä yllättävän korkeana osuutena, mutta silti tutkijatkin myöntävät, että myös ”happamoitumisesta” hyötyviä lajeja on.

Eräs jalo periaate tieteessä on, että tutkimuksen tekijällä on etulyönti tutkimuksen tulkintaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa tätä, mutta silti tuoda esille perusteltua kritiikkiäkin, jos aihetta sellaiselle löydän. Mitä varsinaisiin mittaustuloksiin tulee, niin niihin ei nojatuolista ole mahdollisuus kuin uskoa, virherajojen puitteissa. Tarkka lukija voi huomata, että yritän tässä hivuttautua vähän etäämmälle mm. Tony Helleristä, joka toki on kriittinen tutkimuksia kohtaan, mutta samalla väittää tutkijoiden vääristeleävän tuloksia ja suoraan valehtelevan.

Pari poimintaa BIOACID-projektin tutkimuksista. Heti alkuunsa osuin tutkimustiivistelmään (Linkki), josta käy ilmi, että orgaaninen hiili lisääntyy merivedessä, jos ilmakehään lisätään hiilidioksidia. Tulkitsen tämän niin, että meren biologinen kokonaistuottavuus kohoaa, jos hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Jos vaikka hyötyviä lajeja olisi lukumääräisesti vähemmän, niinden biomassa on suurempi kuin haittoja kokevien lajien? Toisessa tutkielmatiivistelmässä  hankajalkaisten arvellaan hyöytyvän ilmastonmuutoksesta (Linkki). Lajineutraalisti tarkasteltuna hankajalkaiset ovat samanarvoisi turskan kanssa, mutta ihmisen ravinnonsaannin kannalta tämä ei ehkä ole oikea tarkastelutapa. Sensijaan nuo kaksi tutkielmaa viittaavat samaan suuntaan: hiilidioksidi voikin rikastuttaa lopulta myös merieliöstöä, kuten se saa autiomaatkin vihertämään. Ihmisen ongelmaksi jää sitten ohjata kalastustoimintaa niin, että syötävää riittää. Turskan kalastusta kannattanee vähentää pikinmiten.

Tasapainottamassa uhkapainotteista tutkimusotetta on linkkilistassani CO2 Sciece. Siitä tuskin löytyy mitään pahaa sanottavaa hiilidioksidista. Totuus varmaan on uhkapainotteisen ja uhkapainottoman välissä.  Mikä kuitenkin tuntuu minusta hieman ikävältä, on se, että uhkapainotteisuus on vallitseva suuntaus ympäristötieteissä, kuten nyt BIOACID:in raportissakin. Päättäjät lukenevat vain sen ja tekevät päätökset tavoitteena kuvattujen uhkien torjunta. Samallahan siinä sitten tärvellään ne hiilidioksidilisän hyödytkin, joista päättäjät eivät ole tietoisia.

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/BIOACID (Linkki) Wikipedia-artikkeli projektista. Sivulta linkkejä tutkimuksiin.

http://www.bioacid.de/front_content.php?idcat=478 (Linkki) Projektin oma julkaisuluettelosivu.

https://www.geomar.de/en/discover/articles/article/ozeanversauerung-die-grenzen-der-anpassung/ (Linkki) Mielenkiintoinen Emiliania huxleyi -tutkimus, jossa osoitettiin evoluution vahvistavan ympäristömuutoksen negatiivisia vaikutuksia. ”…the researchers now observe that evolution amplifies the negative effects on the microalgae’s calcification.” Voineeko yleistää perintöainekseltaan vaihtelevaan populaatioon?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s