Oikealla lannoituksella ravinteikkaampi sato


Kuva 1.

Ilmastopelotteluna esiintyi aiemmin satojen väheneminen kuumemmassa ilmastossa. Kun tästä ei oikeasti ole saatu havaintoa, on muutama vuosi sitten myönnetty satojen useinkin lisääntyvän ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta ravinteiden pitoisuuden on peloteltu jäävän vähäisemmiksi (Linkki). Tässä on järkeä sikäli, että CO2 (+vesi) muuntuu kasvissa vain hiilihydraatiksi. Lisää hiilidioksidia, lisää hiilihydraattia, jolloin muiden aineksien pitoisuudet luonnostaankin jäävät jonkun verran vähäisemmiksi, ravinnetilanteestakin riippuen.

Kuvassa 1 näkyy, että vuosituhannen vaihteen jälkeen maailman vehnäntuotannosta olisi voinut jotain pohjaa satojen vähenemispelottelulla löytääkin, mutta sittemmin sadot ovat kasvaneet jo parisenkymmentä prosenttia. Kuva ei kerro, johtuuko tuotannon kasvu peltopinta-alan kasvusta vaiko hehtaarisatojen kasvusta, mutta esim. FAO:n raportti Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta viittaa satoisuuden kasvun olevan pääasiallinen selitys (Linkki).

Nyt uusi tutkimus osoittaa (Linkki), että vehnän jyvien typpipitoisuus, joka korreloi proteiinipitoisuuteen, riippuu hiilidioksidilisäyksen tapauksessa typpilannoitteen nitraatti:ammonium-suhteesta.  Optimi näyttäisi olevan lähellä 1:1, jolloin saavutetaan suurin sato ja paras proteiinipitoisuus, joka ei ole ainakaan olennaisesti alempi kuin vähäisen hiilidioksidin olosuhteissa saatava proteiinipitoisuus. Proteiinin massaa on kuitenkin paljon enemmän. Onhan varsin ymmärretävää, että jos sadon massa kasvaa hiilihydraattivetoisesti 40%, ei siihen niukkuusravinteetkaan tyhjästä synny. Vaan lannoittamalla oikein asia saadaan korjattua. Tässä tutkimuksesssa ei edes lisätty typen määrää, ainoastaan eri ionien keskinäistä suhdetta.

Viitattu Fernandon ja kumppanien tutkimus ei käsittele sinkkiä eikä rautaa, joita alussa viittaamassani artikkelissa myös pelotteltiin puuttuvan tulevista vehnäsadoista hiilidioksidilisästä johtuen. Oikeanlainen typpilannoitus kuitenkin lisää myös juuriston massaa, jolloin hivenaineitakin väistämättä imeytyy kasviin enemmän. Tämän voi vielä varmistaa lisätyllä hivenainelannoituksella, koska eihän kivennäisaineita ilmastakaan kasviin kerry. Kun sadon massa kasvaa, se pitää tietenkin huomioida koko tuotantoketjussa.

Tässä vaiheessa voisinkin osoittaa sanat ilmastopelottelijoille: nälkiintymispelottelunne on ammuttu aika tarkkaan alas. Nälkiintyminen, mikäli sitä esiintyy,  ei johdu globaalista satojen kasvusta, jota ilmastonmuutos edistää. Pistäkääpä uutta pelottelua putkeen, että täällä Roskasaitilla riittäisi kirjoitettavaa. Ehkäpä voimme lopuksi vielä nauraa yhdessä ilman pelkoja?

 

Mainokset

5 responses to “Oikealla lannoituksella ravinteikkaampi sato

  1. ” Vaan lannoittamalla oikein asia saadaan korjattua.”
    Tämä tieteellinen fakta pitäisi tuoda paremmin esille. Mietitäänpä populaarista luomuviljelyä. Vertailuun sopii ottaa marketin hyllystä luomubataatti ja tavanomaisesti viljelty bataatti. Ero on selkeä, luomubataatti on kuin afrikkalainen nälkiintynyt lapsi, kun taas optimiravinteet saanut bataatti on normaalin länsimaisen lapsen kaltainen (en tarkoita ylensyötettyjä rasva+hiilihydraattipullukoita). Uutisissa mainittiin taannoin, että luomutuotteissa on huolestuttavan paljon mm raskasmetalleja. Kun ravinteista on pulaa, maasta imetään kaikki mahdollinen ja siinä sivussa tulee haitallisiakin aineita. Steinerilaiseen ideologiaan pohjaava luomu on samanlainen kupla kuin CO2-alarmismi: pitää olla homeopaatti uskoakseen, että 0.04% aivan normaalisti ilmakehään kuuluvaa, luonnossa kiertävää kaasua aiheuttaisi hyperbelinä nousevan, kaiken tappavan kuumenemisen.

    Liked by 1 henkilö

  2. Taas olet löytänyt tärkeitä tietolähteitä. Kiitos.

    ”Tässä on järkeä sikäli, että CO2 (+vesi) muuntuu kasvissa vain hiilihydraatiksi”

    Juurikin niin.

    Vois luulla, että ’luonnonsuojelijat’ olisivat luonnon tuntijoita. Osa onkin toki ainakin osaluonnontuntijoita ja tuntee vaikkapa koko joukon lintujen nimiä ja tuntomerkkejä. Mutta on metkaa, että ns. monen tällaisen ”luonnontuntijan” ajattelu pysähtyy siihen. Ja varsinkin aiheella poliittista aktivismia harjoittavien. He ovatkin täysin Greenpeaceläisten media-manipulaattorien käsiteltävissä.

    Kasvibiologiassa samaten ajattelu sammuu. Luomuviljelijöiden ’löydöt ’ tehoviljeltyjen alemmista ’ravinnepitoisuuksista’ ovat yhtälailla perusteettomia. Totta kai, jos kasvu lisääntyy jonkin minimiravinteen poistavalla lannoituslisällä, tai vaikkapa kastelun lisäämisellä, niin voi seurauksena olla joidenkin muiden ravinteiden suhteellisen pitoisuuden alenemaa.

    Taantumuksellinen luomuviljelijä/luonnonsuojelija sanoo, että tehoviljely kiellettävä. Älykäs sanoo, että voidaan sitä muitakin lisäravinteita lisätä. Ja se on nyt helpompaa, kun ainakin ollaan ensin kylläisiä ja saadaan energiaa.

    Suomessakin tehtiin 1980-luvulla merkittävä ratkaisu, kun lisättiin seleeniä lannoitteisiin. Ja täkäläinen seleeni-vajaus ongelmineen poistui. Ja onhan keksitty moninaisia tapoja ongelman ratkaisuun kautta maanviljelyn historian: Lantalisäys, syväauraus, masuunikuona, kompostilannoitteet, typpikasvikesannot jne jne.

    Ja tietenkin kasvihuoneissa hiilidioksidin lisäys. Nyt saa koko maapallon maatalous ja metsätalous nauttia yhteisesti ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta. Lisää vaan hiilidioksidi-kastelua maailman parantamiseksi.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s