Selvennystä Länsi-Antarktiksen sulamiseen


Kuva 1. Lämmin merivesi sulattamassa jäähyllyä. Mukaelma takvera.blogspotin kuvasta.

Science Daily uutisoi paleoklimatologisesta tutkimuksesta (Linkki), joka selventää Antarktiksen jäähyllyjen sulamista. Pohjoisen pallonpuoliskon jääkauden jälkeen tutkimuksen mukaan suhteellisen lämmintä syvemmän meren vettä kohosi jäähyllyjen alle sulattaen niitä. Tämä sulatus loppui, kun kumpuamisen ajavana voimana toiminut tuulivyöhyke siirtyi kauemmaksi Etelämantereelta. Tältä osin ihmistä ei syyllistetä ollenkaan. Nyt on menossa samantapainen jäähyllyjen sulatusvaihe, mutta uutinen jättää aika pitkälti auki, mikä on ihmisen vaikutus tässä. Itse tutkielman tiivistelmä ei sekään suoraan syyllistä ihmiskuntaa (Linkki). Ajallista yhteyttä ihmistekoiseen ilmastonmuutokseen voinee nähdä siinä, että nykyinen sulatusvaihe on alkanut vuoden 1940 tietämissä.

Mielestäni on varsin selvää, ettei syvemmästä merestä kohovan meriveden lämpöenergia ole missään tekemisissä teollisuusaikakauden ihmisen vaikutusten kanssa. Meren hidas kiertonopeus tekee tämän vaikutusmahdollisuuden hyvin epätodennäköiseksi. Jäljelle jää tuulisuusvyöhykkeen siirtyminen lämmitystä edistävään kohtaan. Tämäkin on aiemmin tapahtunut luonnollisista syistä, joten ihmisen vaikutus tulisi nyt olla jotenkin todennettu tai ennustettu. En löydä tästä mitään mainintoja uutisoinnissa.

Olen tätä samaa asiaa aiemminkin ihmetellyt ja veikkaillut lämmön lähteeksi vulkaanista toimintaa. Sitä ei vieläkään voine täysin sulkea pois, mutta kyse ei kuitenkaan näyttäisi olevan erityisestä muutoksesta vulkanismissa vaan muutoksesta tuulisuudessa. Myös kuva 1 on ollut aiemminkin esillä.

Tutkijat ennustelevat 3,5 metrin meren pinnan kohoamista mannerjäätikön romahduksen seurauksena muutamassa sadassa vuodessa. Karkeasti sanottuna metri vuosisadassa, mikä on selvästi enemmän kuin nykyinen kohoamisnopeus. Tähän liittyy nyt sitten tuo edellä aprikoimani ihmisen syyllisyys. Vaikka ilmastoaneita kerättäisiin junalasteittain, voisi tämä ilmiö tapahtua niistä huolimatta ihan luonnollisesti. Aneiksi kerätyt resurssit eivät sitten olisikaan ehkä auttamassa niitä alueita, joilla tarvittaisiin meripatoja tai muita vastaavia toimia.

Toivoa sopii, että jäätikköromahdusten merenpintaa kohottavan vaikutuksen kompensoi lisääntynyt lumen sadanta Etelämantereelle lämpiävästä merestä. Samalla voinee toivoa, että romahdukset ajoittuvat useammalle vuosituhannelle, jolloin meren kohoamisnopeus niistä johtuen ei paljoa poikkeaisikaan nykyisestä. Ilmastoaneiden taikavoimiin ei kannattane tässä panna toivoaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s