Kumpuamisalueilla havaittu emäksisyyden vaihtelua


Uusi tutkimus on löytänyt uutisoinnista päätellen hälyttävää meriveden ”happamoitumista” (oikeammin emäksisen meriveden osittaista neutraloitumista) Pohjois-Amerikan länsirannikolta (Linkki). Mielestäni varsin merkittävä lausunto uutisoinnissa onkin juuri se, ettei vastaavaa ole havaittu keskellä Tyyntämerta, vaan lähellä rannikkoa.

”This highly acidified water is not in the middle of the Pacific Ocean; it is right off our shore.”

Tutkimusalueen merkitsin karkeasti kuvan 1 karttaan. Jos ajattelemme ilmakehän ulottumista meren pintaan, niin siinähän ei pitäisi olla isoa eroa keskisen meren ja rannikon välillä. Jos vielä huomoidaan se, että tuulet puhaltavat pääosin merelta mantereelle päin tuolla tutkimusalueella, ei mantereiset päästötkään tee eroa. Ainoa ero keskisen meren ja rannikon välillä on kumpuaminen, jota kuvan 1 mukaan esiintyy koko tutkimusalueella. Sehän on mainittu myös tutkielmassa. Kumpuaminen on valtamerirannikoilla pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Kun vielä huomioi, että tutkimuksen eräs päähavainto oli eniten ”happamoituneiden” kohtien säilyvyys samantapaisena kolmen tutkimusvuoden ajan, niin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutosten suora ja välitön vaikutus havaittuihin pH-muutoksiin käy miltei mahdottomaksi. Eikä sitä väitetäkään.

Tutkielman perusajatuksena näyttäisi olevan, että kummunneessa merivedessä on mukana runsaasti liuennutta ihmistekoista hiiltä (DICanth). Tämä perustuu arvioon, joka on tutkimuksessa tehty merivesinäytteiden tiheydestä. Ainakaan minulle ei selvinnyt, miten oli selvitetty tiheys sellaisista kumpuavista merivesistä, joissa ei ole vastaavaa ”epäpuhtautta”. Esiteollinen merivesi oli tässä tutkimuksessa ”valmistettu” laskennallisesti. Itse arvelisin, että kumpuava merivesi on pääosin sen verran syvältä, että se ei ole ollut kosketuksissa ilmakehään ainakaan sataan vuoteen. Jää tässä pelkäksi veikkauksekseni, mutta …

Toisen mahdollisuuden ihmisen syyllisyydelle tutkimuksessa voisi löytää siitä, että kumpuamista tapahtuu enemmän, kun ihmiset ovat aiheuttaneet tuulisuuden lisääntymistä. Tutkimus osoittaa tuulisuuden ja pH-muutoksen korrelaation, mutta ei ihmisen toiminnan ja tuulisuuden korrelaatiota.

Tutkimuksessa ei ole tehty havaintoja pH:n vaihtelun vahingollisista vaikutuksista, mutta niitä toki löytyy muista tutkimuksista. Kalsiumkarbonaatin, tarkemmin sanottuna aragoniitin, kylläisyysaste (Ω) on tutkimuksessa eräänlainen vahingollisuusmittari. Tuoreehko Tyler Cyronak johtama tutkimus haastaa omegamyytin, joten käytetty mittari ei ole kovinkaan uskottava (Linkki tekstiosan alla).

Mitä meille jää käteen tästä F. Chanin ja lukuisien kumppaneiden tutkimuksesta?  Tietenkin paljon ihan luotettavia mittaustuloksia ja kiinnostavia havaintoja mm. siitä, miten meriveden pH vaihtelee alueelta toiselle. Itselleni ei syntynyt kovin suurta varmuutta siitä, että tässä olisi niin paljon näkyvissä ihmisen vaikutusta hiilikiertoon kuin tutkijat väittävät. Minusta näytti kuin kumpuavan meriveden lähtötila syvemmällä meressä ei olisi ollut kiinnostuksen kohteena. Sieltä olisi voinut selvitä, että ylöskohovat hiiliyhdisteet ovat enempi tai vähempi fossiilia, mutteivät ole ehtineet käydäkään hiilivoimaloiden kautta.

Laskisin tässä vaiheessa havainnot pääosin luonnolliseen vaihteluun kuuluviksi.  Koska epäilen yleisen ja tutkijoillakin esiintyvän uhkapainotteisen asenteen vääristävän tuloksia, odotan nyt sentään ainakin vahvistavaa tutkimusta sille, että Kalifornian rannikon kumpuamisessa kohoavat hiiliyhdisteet ovat hiilivoimaloista peräisin. Hiilikäyttöiset höyryveturitkin kelpaavat.

Julkaisuviite: F. Chan, J. A. Barth, C. A. Blanchette, R. H. Byrne, F. Chavez, O. Cheriton, R. A. Feely, G. Friederich, B. Gaylord, T. Gouhier, S. Hacker, T. Hill, G. Hofmann, M. A. McManus, B. A. Menge, K. J. Nielsen, A. Russell, E. Sanford, J. Sevadjian, L. Washburn. Persistent spatial structuring of coastal ocean acidification in the California Current System. Scientific Reports, 2017; 7 (1) DOI: 10.1038/s41598-017-02777-y

Linkkejä aiheeseen

https://www.nature.com/articles/s41598-017-02777-y#Fig1 (Linkki) Viitatun tutkielman täysversio.

http://oceanservice.noaa.gov/facts/upwelling.html (Linkki) Kumpuaminen tapahtuu joka tapauksessa niin syvältä, etteivät kumpuavan veden ravinteet ole olleet jatkuvasti planktonin käytettävissä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Upwelling (Linkki) Wikipedia kumpuamisesta (englanniksi).

http://icesjms.oxfordjournals.org/content/early/2015/05/14/icesjms.fsv075.full.pdf+html (LinkkiPDF) Tutkimus omegamyytistä.

Mainokset

4 responses to “Kumpuamisalueilla havaittu emäksisyyden vaihtelua

  1. Kysymys ei liene loppujen lopuksi niinkään siitä, että tutkijat olisivat välttämättä uhkapainotteisia, vaikka sitäkin on.

    Luultavasti vaakakupissa painaa kaksi tekijää enemmän.

    a) Kytkemällä asia ihmisperäiseen CO2-ilmastonmuutokseen on helpompi saada tutkimusrahoitusta kuin spekuloimalla, että asia ei siihen liity.

    b) Jos tulokset puhuvatkin ilmakehän hiilidioksidin syyttömyyden puolesta, on tärkeä lisätä huolestunutta kieltä, jotta ei kävisi niin, että tutkija joutuu hyvin aggressiivisen vihreän lobbyn jyräämäksi. Skeptikoiden (tai oikeastaan denialistien) vihaposti on pikku juttu verrattuna siihen, että käy kuten Lomborgille tai Pielke Jr:lle, joiden tieteellisen uran kimppuun on käyty ihan urakalla sen jälkeen kun he ovat kehdanneet ilmaista, että alarmistileirissäkään ei ole kaikki kunnossa.

    Mun mielestä on täysin selvää, että kumpuava vesi ei ole nykyisen ilmakehän hiilidioksidin kyllästämää. Kysymys on enemmän normaalista hiilen kierrosta. Ainoastaan hyvin matalilla merialueilla kuten Itämerellä kumpuaminen pyörittää lähellä pintaa pyörivää hiiltä. Mutta Itämeri onkin epätavallinen murtovesiallas, oikeastaan järvi johon tulee aika ajoin suolavettä mereltä.

    Mikä tässä tieteessä sitten on haitallista? Tunnen voimakasta vastenmielisyyttä lukea materiaalia, jossa faktoihin on sekoitettu poliittisia viestejä. Jos tutkija ei pysty pysymään pelkissä faktoissa, myös ne faktat putoavat meikäläisen lukukokemuksen ulkopuolelle. Dominoefekti seuraa, kun Ylen toimittaja lainaa tutkijaa, joka ei pysy faktoissa ja yleistää liikaa. Sen jälkeen en lue Ylen toimittajaa. Koska kuvio on toistuva, loppujen lopuksi suhtaudun kaikkeen Ylen poliittiseen sisältöön hyvin suurella epäilyksellä. Koska Yle ei ole yksin, päästään toteamaan että ongelma on koko mainstream-median laajuinen. Ei-mainstream kärsii siitä myös, ehkä jopa enemmän.

    Nykyajassa lukijan on oltava valtavan kriittinen. Koska materiaalia on valtavasti ja lukuaikaa vähän, on pakosta jätettävä perehtymättä materiaaliin, jonka tuottajan asenteet estävät todenmukaisen kuvan välittämisen.

    Ongelmaksi muodostuu, että aika tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia separoituneisiin maailmankuviin. FB jakaa Trump-vihaa ja Clinton-inhoa, valitset vain leirin ja maailmankuva pysyy siistin konsistenttina. Tosiasiassa kumpikaan presidenttiehdokas ei ollut mikään ihannevävy, eikä vaalien olisi pitänyt edes juuri hetkauttaa meitä.

    Tykkää

    • Kiitos vaan pitkästä kommentistasi.

      Esittämäsi a-syyn jätin mainitsematta ihan vain, koska en halua olla aina ilkeä. Esittämäsi b-syy on jäänyt minulta tallentamatta synapseihin, vaikkakin nyt muistan joskus tuollaista lukeneeni.

      Tykkää

  2. Yritin vielä haeskella sitä ihmisen syyllisyyttä Kalifornian kumpuamisalueen pH-muutoksiin. Ainakin tuo tuulisuuden lisääntyminenkään ilmaston lämmetessä ei oikein päde Kaliforniassa:
    http://www.nature.com/nature/journal/v518/n7539/fig_tab/nature14235_F4.html
    Tässä vielä .doc-asiakirjana selostus DIC-menetelmästä, jolla esiteollinen tilanne lasketaan/arvioidaan:
    http://onlinelibrary.wiley.com/store/10.1002/grl.50460/asset/supinfo/grl50460-sup-0005-2013GL055543text01.doc?v=1&s=c048de8b01368f4b082d58cf05235dce2d25bd65
    Tuostahan se sitten saadaan ihmisperäiseksi ”happamoitumiseksi”. Pitänee tutkailla lisää.

    Tykkää

    • Mä olen varmaan denialisti, koska en jaksa todellakaan edes alkaa lukea tuota. Jos joku jaksaa niin mielelläni kuulen selityksen kuinka ihmisperäiset hiilidioksidit ovat pompanneet kumpuavaan veteen ja happamoittaneet sen.

      Olen ymmärtänyt että valtameret pyörähtävät ympäri noin 1000 vuoden aikana. Tällä perusteella nykyään mereen menevä hiilidioksidi voi olla kätkössä useita satoja vuosia. Tuhannen vuoden kuluttua asia ei ole enää ongelma, koska ilmastonmuutoksen merkittävin ongelma on sen oletettu nopeus. Jos nopeus tippuu aikaskaalasta 100 vuotta skaalaan 1000 vuotta, se menettää teränsä.

      Joka tapauksessa puhe ihmisperäisestä hiilidioksidirikkaasta kumpuamisvedestä herättää ainakin minun kohdalla epäilyksen, että vastaus on pantu laskuun oletuksilla, ja oletuksiin kuuluu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tasaisuus ja tasapaino ilman ihmisperäisiä vaikutuksia. No, tämä voi pitää paikkansa jossain määrin, mutta pikku paholainen minussa epäilee, että tätä tasapainoa on liioiteltu, jotta voitaisiin perustella ihmisperäisen hiilidioksidin vaarallisuutta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s