Julkaisupuolueellisuus ja vallitseva paradigma


Ensiksikin kiitokset Judith Currylle ja hänen viikoittaiselle listalleen tiedeuutisista (Linkki). Sieltä poimin tämänkin Nissenin ja kumppaneiden tutkielman (LinkkiPDF), josta sain ainakin otsikkooni yhden sanan. Rehellisesti sanottuna en ole syventynyt tutkielmaan kaikin voimin, mutta ehkä sen verran voinee sanoa, että tutkijat ovat astuneet rohkeasti osin filosofian puolelle käsitellen erityyppisten julkaisujen merkitystä tieteellisen väitteen vahvistamiselle tai kumoamiselle. Tälle he ovat luoneet oman mallinsa ja pitävät välttämättömänä myös negatiivisten tulosten (epäonnistumisten?) julkaisemista. Heidän kielessään riittävästi vahvistettu tieteellinen väite muuttuu faktaksi. Hieman olisin kaivannut ammattifilosofia tieteenfilosofian alalta kirjoittajien joukkoon, mutta kirjoittajat olivat varmaankin eri mieltä?

Paradigma-sanaa eivät em. tutkielman kirjoittajat olleet tarvinneet, vaikka se esiintyykin heidän viiteluettelossaan. Nimitän tässä artikkelissa ilmastotieteen paradigmaksi sitä, että ilmastonmuutos on nykyään yksisuuntaista ja yksitekijäistä, siis ilmastonlämpenemistä ihmistekoisen hiilidioksidin vaikutuksesta. Luontaisen vaihtelun katsotaan ”jääneen jalkoihin”. Ohitan melko pitkälle tässä sen, miten hyvin todellisuutta kuvaava tämä paradigma on siirtyen melko suoraan julkaisupuolueellisuuden eli -vinouden pariin.

Eräs välttämätön väliaskel tässä täytyy kuitenkin ottaa. Mainittu ilmastonmuutos on leimattu pahaksi. Pahuusväite perustuu mm. erinäisiin mallinnuksiin. Vaikka teologiaa opiskellutta Al Gorea ei voikaan pitää tutkijana, hänen toimintansa antaa hyvän kuvan siitä, miten pahana asiana ilmastonmuutosta pidetään. Lisäksi pahuutta voinee pitää teologisenakin terminä. Se, että tieteessä sekaannutaan siihen, miten asioiden pitäisi olla,  saattaa tulla tämän ilmastonmuutoksen pahuuden vuoksi ongelmaksi. Ongelmattomampaa on,  jos tiede pyrkii kuvaamaan sitä, miten asiat ovat ja jättää hyvän ja pahan ongelmien ratkaisun muille yhteiskunnan osille. Ilmastonmuutoksen pahuutta korostavat tutkijat vedonnevat etupäässä omaan moraaliseen erinomaisuuteensa, joka pakottaa heidät avaamaan suunsa.

Sitten siihen julkaisupuolueellisuuteen. Mieti itse omalle kohdallesi, olet paperisen julkaisun päätoimittaja, jolla palsta tilaa on niukasti. Sinulle on lähetetty kaksi tutkielmaa julkaistavaksi. Toisessa saadaan esille maissin kasvua uhkaava ilmastonmuutostekijä ja toisessa kerrotaan, että ettei lisääntynyt hiilidioksidi haittaa merissäkään muutamaa eliölajia. Vain toinen mahtuu lehteesi, kumman julkaiset?

Minullahan on tuossa linkkilistassani myös http://www.co2science.org/ (Linkki). Siinä esitellään arvattavasti vinosti poimittuja tutkielmia, joissa hiilidioksidilisäyksen hyödyt tai haitattomuus tulee esille. Onko tämä vinous sitten oikeutettua, se onkin jo toinen kysymys, mutta ainakin se on paradigmaa nakertavaa. En ole huomannut, että paljon käyttämässäni Science Dailyssa juurikaan esiintyisi samoja tutkielmia. Oikeutus tulee jo tästä?

Muutama esimerkki

http://icesjms.oxfordjournals.org/content/73/3/772 (Linkki) Henrietta Hornin ja kumppaneiden tutkielma mikroeläinplanktonin reagoinnista kohonneeseen lämpöön ja hiilidioksidipitoisuuteen Baltianmeressä. Lämpimässä kasvisyöntiä harjoittava eläinplankton saavutti maksipopulaationsa nopeammin, mutta sen massa ei ollut sen suurempi kuin vähän hitaammin kasvaessakaan. Veikkaus: jokin ravinne oli kokeessa rajoittavana tekijänä kasviplanktonille. Hiilidioksidilisäys ei vaikuttanut sitä eikä tätä.  Lähestyyköhän tämä nyt Nissenin tutkielmassa kaivattua negatiivista tulosta? Huomautettakoon myös, että minua opetettiin jo keskikoulussa välttämään svetisismejä, joten vältän käyttämästä Suomenkin rannikkoja moniaalta muualta muttei idästä päin syleilevästä merestä svetisististä nimitystä. Johan sitä vaatii logiikkakin.

http://icesjms.oxfordjournals.org/content/73/3/920.full (Linkki) Lonkerojalkaisiin kuuluva Calloria inconspicuan ei havaittu kärsivän hiilidioksidilisäyksistä eikä meriveden ”happamoitumisesta” Emma Crossin ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan. Tutkimuskohteena olleella eläimellähän on kalkkikuori, joten ilmastotieteen ennustehan olisi ollut, että kärsii. Tutkielma on vuodelta 2015.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167880915301493 (Linkki) A. Abeben ja kumppaneiden tutkimus kertoo, että maissi lisää satoisuuttaan huomattavasti CO2-lisäyksellä, mutta kärsii lämpötilan kohoamisesta. Näin kävi Intiassa, vaikka maissi onkin C4-yhteyttäjä. Hiilidioksidilisä kuitenkin laimentaa jonkin verran maissin ravinnepitoisuuksia. Kokeessahan ei lisätty muiden lannoitteiden kuin hiilidioksidin määrää.

Vähän valtavirtaa

http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.535.8761&rep=rep1&type=pdf (LinkkiPDF) Southworthin ja kumppaneiden tutkielma vuodelta 2010 saa maissisadot alenemaan tulevaisuuden ilmastossa. Satoja ei tosin oikeasti punnittu, koska tutkimus perustui ilmasto- ja satomallinnuksiin. Tutkimuksen painotus oli ilmaston oletetussa vaihtelevuuskehityksessä ja sen haitallisuudessa sadoille. Hiilidioksilisäyksen kasvua lisäävälle vaikutukselle ei ole tässä paljoa painoa pantu.

https://wattsupwiththat.com/2016/09/13/ridiculous-study-claims-elevated-ocean-co2-gives-fish-brain-impairment/ (Linkki) Poiketen muista tutkielmista,  R. Heuerin ja kumppaneiden kalatutkimus ei ansainnut linkkiä julkaisuun, vaan tyydyin linkittämään WUWT-sivustolle. Tutkijat olivat lisänneet kalat veteen, jossa oli niiden hajuaistia häiritsevä määrä hiilidioksidia ja tekivät sitten niille ”aivotutkimuksia”. Tuloksena oli ”selkeä” näyttö hiilidioksidilisän haitallisuudesta.

Poimimisen ongelma

Edellä olen tehnyt poimintoja. Että ylipäätään saisi blogiartikkelin kirjoitettua, on pakko tehdä valintoja ja poimia tietoavaruudesta vain pieniä osia.  Falsifikaatiokriteerikeskeisesti ajatellen yksikin vastaesimerkki on riittävä kumoamaan väitteen, siksi vinojenkaan poimintojen käyttäminen ei välttämättä ole väärin.  Edellisistä esimerkeistä mallinnusmaissitutkimus USA:sta vuodelta 2010 ei kaiketi ole saanut vahvistusta todellisista havainnoista. Pitäisin sitä kumoutumisuhan alaisena väitteenä. Selittelyillä kumoutumista saa usein lykättyä tuonnemmaksi. Voihan syyksi sanoa toistaiseksi liian lyhyttä tarkastelujaksoa, jossa ei ole ollut niitä haitallisia säänvaihteluja riittävästi. Intialaisten tekemä tutkimus taas kertoo, että lisähiilidioksidista on hyötyä maissinviljelyssä kuumillakin alueilla, mutta sen täysimääräinen hyödyntäminen vaatinee muidenkin ravinteiden lisäämistä. Lannoitussuosituksethan on tehty vähäisemmän hiilidioksidipitoisuuden vallitessa. Tämän tutkimuksen kumoaminen taas tapahtuisi parhaiten tekemällä sama koesarja ja saamalla täysin eri tulokset.

Hiilidioksidilisän kasvua parantava tekijä näyttäisi olevankin ainoa mainittu hyöty ilmastonmuutoksesta maanviljelyksessä ja maataloudessa oppikirjatekstin mukaan (Linkki). Voiko tähän sitten luottaa, vai onko tuon esityksen taustalla julkaisupuolueellisuus? Tällä tietoa väittäisin, että hiilidioksidiperustaisen globaalin ilmastonmuutoksen globaaleja hyötyjä maataloudelle on vähätelty. Esimerkiksi autiomaiden vihertyminen viittaa tähän suuntaan. Haitat on nähty varsin paikallisesti, jolloin esimerkiksi viljelykasvien uuteen tilanteeseen sopiva vaihto johtaisikin globaalisti suurempaan satoon. Onhan varsin uskottavaa, että sekä pohjoisen vyöhykkeen että autiomaiden reuna-alueiden viljelmät tuottavat enemmän hiilidioksidin, sateisuuden ja lämpötilan lisääntyessä, vaikka kahdella viimeksimainitulla tekijällä olisikin haitallisia vaikutuksia alueellisesti.

Ilmastoparadigman mukainen tutkija helpostikin ajattelee uhkapainotteisesti, ”mitä pahaa CO2 on tänään tehnyt”. Edellä huonosti esittelemäni kalojen aivotutkimus on esimerkki tästä. Hiilidioksidimäärä oli lisätty joidenkin arvioiden vuosisatojen päähän ennustaman pitoisuuden mukaiseksi ja kalat ”sopeutettiin” uusiin olosuhteisiin peräti neljän vuorokauden ajan. Näin saatiin ”hälyttävä” tulos. Epäilys herää, ettei hälyttävyyttä saatu näkyviin pienemmillä hiilidioksidilisäyksillä.  Tämä tutkimus vaatisi ehdottomasti tehtäväksi samantapaisen kokeen, mutta pitemmällä sopeuttamisajalla (ehkä jopa sukupolven yli) ja sarjalla hiilidioksidipitoisuuksia. Veikkaukseni tässä vaiheessa on, että kalat sietävät myös nyt kokeessa käytetyn hiilidioksidipitoisuuden, kun sopeuttamisaika on  pitempi. Eräänlaista vinoa poimintaongelmaa arvelen siis tässäkin esiintyneen.

Mitä voisi tehdä?

Yksittäinen tutkimus on tietenkin aina jonkinlainen poiminta ja julkaisuprosessi on lisäseula. Jos ryhmä A tutkii hiilidioksidilisäyksen vaikutusta ja saa julkaistua tutkielmansa, ryhmä B tuskin saa julkaistua tutkimustaan, jossa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta on vähennetty muuten samoissa olosuhteissa. Siitä huolimatta hyvä tutkimus mielestäni pyrkisi ennemminkin hakemaan tietoa eliöiden optimiolosuhteista kuin vain yhden tekijän haitoista. Tällöin juurikin edellä kuvatun tapaiseen tutkimukseen otettaisiin myös ne alennetut hiilidioksidipitoisuudet, vaikkei niidenkään esiintymistä tulevaisuudessa kyetäkään ennustamaan. Tämä nyt tässä yhtenä ehdotuksena paremmasta maailmasta. Tähän viattoman näköiseen ehdotukseeni kätkeytyy se vaara, että liian monella eliöllä CO2:n optimiolosuhteet olisivat jossain muualla kuin esiteollisen ajan hiilidioksidipitoisuudessa. Tämä taas saattaisi syödä uskottavuutta ilmastonvakioinnilta.

Olisin siis kannattamassa pahuuden roolin jättämistä vähemmälle tutkimussuunnitelmissa.

Lopuksi

Jos kokonaisuutenaan ajatellaan ihmiskunnan teollistumiskehityksen hyötyjä ja haittoja, niin monien mielestähän hyödyt ovat olleet suuremmat. Miksi muutoin alikehittyneet maatkin pyrkivät samaan suuntaan? Jos erityisesti sitten ajatellaan ilmakehään tuotetun hiilidioksidilisäyksen tuomia hyötyjä ja haittoja, niin oikeasti jo näkyvät haitat ovat melko vähäisiä tai ainakin vaikeasti tunnistettavia tutkijoiden runsaasta metsästyksestä huolimatta. Hyödyt taas ovat paremminkin näkyviä, mutta vähemmän tutkijoita kiinnostaneita. Osassa näkyvistä muutoksista on vähän vaikea sanoa, onko se globaalisti hyöty vai haitta, kuten vaikkapa pohjoisen merijään sulaminen. Tulevat haitat toki ennustetaan vedenpaisumusluokkaan, mutta ennusteluihin uskominen on vähän eri juttu. Toisekseen tulevien hyötyjen joukkoon saatettaisiin lisätä jääkauden lykkääntyminen tai pienoisjääkauden torjunta. Näin hyötyjen ja haittojen kustannuslaskelmaan tulisi iso plusmerkkinen luku.

Yleisesti ottaen paradigma vinouttaa tutkimusta, mutta vinouden oletetaan olevan oikeaan suuntaan, faktojen ja merkityksellisyyden puolelle. Julkaisuseula taas karsii helpommin paradigman kannalta yhdentekevät tutkimukset merkityksettöminä. Paradigman vastaiset tulokset joutuvat vähintäänkin tiukempaan seulaan, elleivät päädy roskakoriin. Kaikki olisi melko hyvin, jos paradigmaan liittyvä, edellä mainittu oletus pitäisi paikkansa. Tällöin tieteeseen perustuva ilmastopoliittinen päätöksentekokin tapahtuisi parhaan mahdolliseen tiedon varassa.

 

 

 

 

 

Mainokset

One response to “Julkaisupuolueellisuus ja vallitseva paradigma

  1. Kuinka ollakaan:
    https://wattsupwiththat.com/2016/09/20/claim-climate-change-means-land-use-will-need-to-change-to-keep-up-with-global-food-demand/

    Hieman oman artikkelini julkaisemisen jälkeen on ilmestynyt tutkielma, jossa puhutaan viljelymaankäytön muutoksen tarpeellisuudesta.
    Tässä vielä linkki organisaation lehdistötiedotteeseen:

    http://www.birmingham.ac.uk/news/latest/2016/09/Climate-change-means-land-use-will-need-to-change-to-keep-up-with-global-food-demand-say-scientists.aspx

    Uhkapainotteiseltahan tuo vaikuttaa, mutta aikajänne on sadan vuoden luokassa. Sadassa vuodessahan ehditään jalostaa aika erilaisia lajikkeitakin.

    Sivumennen sanottuna minua on alkanut hieman ärsyttää WUWT-sivuston Wattsin tapa jättää alkuperäislähteet linkittämättä, ainoastaan mainiten ne nimeltä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s