Huonolaatuisimmassa mareografiaineistossa paras kiihtyvyys

Kuva 1.

Olen käyttänyt kohtuullisen runsaasti aikaa PSMSL:n mareografiaineistoon (Linkki). Kuva 1 kertoo, että vaikka rajoittuisi vain suhteellisen pitkiin mittaussarjoihin, on eri mittausasemilla erilaisia suuntauksia. Eräillä jopa suuntaus tekee jyrkähkön mutkan.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että summaus pitkin leveyspiiriä ympäri maapallon antaa kohtuullisen kokonaiskuvan. Kuvassa 2 miltei sama aineisto kuin kuvassa 1.  Näemme, että leveyspiireittäin arvot vaihtelevat ja pitkäaikaiset mittaukset ovat rajoittuneet noin puoleen käytettävissä olevista leveyspiireistä. Palkki kuvaa siis kyseisellä leveyspiiriluokalla joskus sijainneiden mittausasemien merenpinnan korkeusmuutoksen keskiarvon mm/v-yksiköissä.

Kuva 2.

Käyttämällä koko aineistoa saadaan kuva 3. Laskevia merenpintatrendejä löytyy vähän kuin peilikuvina etelästä ja pohjoisesta. Toki niitä esiintyy mm. Floridan suunnalla, mutta vain pistemäisesti, jolloin leveyspiirisumma jää plussalle. Tosin vain pohjoinen laskeva trendi perustuu isoon joukkoon mittausasemia.

Kuva 3.

Kuvassa 2 näkyvän tuloksen antavien mareografien keskiarvotrendi oli  n. 0,7 mm/v ja kaikkien keskiarvotrendi oli n. 1,4 mm/v, siis tarkahkosti kaksinkertainen edelliseen verrattuna.

Itseäni kiinnosti myös meren pinnan mahdollinen kiihtyvyys ja sen suuruus. Koska merissä esiintyy 18,6 vuoden syklisyyttä (Linkki), käytin 37 vuoden jaksoja vuodesta 2014 taaksepäin kiihtyvyyden toteamiseen, tarkemmin sanottuna kahta perättäistä samanpituista 37 vuoden jaksoa vuodesta 1941 alkaen. Ja harmittavasti kiihtyvyyttä olikin havaittavissa. Harmittaa sikäli, että aiemmin NOAA:n pitkäikäisestä aineistosta sitä en havainnut. Se oli kuitenkin yllätys, että jos puuttuvia vuosia pidetään aineiston heikkolaatuisuuden mittarina, kiihtyvyys loppui, kun käytin vain täysilaatuisia mittaussarjoja. Tämä näkyy kuvassa 4.

Kuva 4.

Keskimäärin huonolaatuisempi aineisto antaa enemmän kiihtyvyyttä merenpinnalla kuin hyvälaatuinen aineisto, josta ei ole jätetty vuosia pois. Mikään luonnonlaki ei johda siihen suuntaan, että muutoskiihtyvyys siirtyisi nollaa kohti, kun siirrytään käyttämään täydempiä mittaussarjoja vajaan asemesta. Toki siinä tilanteessa, että muutoskiihtyvyys on jonkinlainen artefakti, näin voisi käydä. Toinen selitys saattaa piillä kuvaajassa 2. Ehjät mittaussarjat löytynevät todennäköisimmin niistä pitkäaikaisista sarjoista. Ne taas on mitattu pohjoiselle pallonpuoliskolle painottuen. Niiden lukumäärä on suhteellisen vähäinen, kuten kuvassa 4 aukottomien mittaussarjojenkin lukumäärä, vain 22 asemalta niitä löytyi.

Mikä erityisen ikävää, tuosta huonolaatuisesta aineistosta saamani kiihtyvyysarvo 1,5…2 mm/v 37 vuodessa on 0,041…0,054 mm/(v²), joka taas on lähes sama kuin toisaalla esitetty arvo  0,043 yksikköä (Linkki).

Aiempi kiihtymättömyysväitteeni on nyt himpun horjumassa. Menee aika pitkälle siihen kysymykseen, että missä se kiinteä maa on. Onko se esimerkiksi Tanskan salmissa, kuten tri Mörner esittää.  Täytynee jäädä odottelemaan lisätietoja. Sitä voinee kuitenkin pitää selviönä, etteivät hevosten sukellusnäytökset ole yleinen syy merenpinnan mahdolliselle kohoamiselle (Linkki).