Kokonaiskuva merten muoviroskista

· by · in Ympäristö. ·

Nettisamoiluni johdatti minut Science News -lehden verkkosivustolle ja sieltä silmiini sattui Chris Samorayn kirjoittama muoviroska-artikkeli (Linkki). Sieltä kaappasin kuvan 1 karttasarjan, josta mielestäni käy hyvin ilmi, millaisia jätepyörteitä valtamerissä on tai tarkemmin sanottuna ei ole. Tihein yksikkö skaalassa on miljoona muoviosasta neliökilometrillä. Se on yksi kappale neliömetriä kohti. Tekstissä tosin sanotaan, että joillain alueilla tiheys yltää 100 000 kappaleeseen neliökilometriltä, mikä viittaisi siihen, ettei miljoonaan edes päästä. Jos oletetaan yhden metrin sekoittumiskerros meren pinnassa, niin muoviroskia on enimmillään yksi alle puolen senttimetrin kappale 10 000 litrassa merivettä. Hyvin vielä kelpaisi uimahalliinkin, kuten kuvasta 2 voinee päätellä.

Yllä näkyvästä kuvasarjasta voitaneen karkeasti päätellä, että noin puolet muovikappaleista on alle millimetrin kokoluokkaa ja puolet kooltaan millimetristä puoleen senttiin. Suuremmat muovikappaleet ovat sitten vähemmistössä.  Tämä selittää myös sen, ettei jätepyörteistä ole koskaan saatu edustavaa valokuvaa, vaan jätekuvat on jouduttu aina ottamaan jostain rannikoilta, yleensä roskalähteiden liepeiltä.

Chris Samorayn artikkelissa pääpaino on merellisten muoriroskien mikrobikannoissa. Polyeteeni- ja polypropeenipinnoilla  on molemmilla pääosin omanlaisensa mikrobikanta, joskin yleisasukkaitakin esiintyy. Vähemmistö muovipintojen mikrobeista esiintyy yleisesti myös valtamerien vedessä. Mekaanis-fysikaalisilta ominaisuuksiltaan polyeteeni- ja polypropeenipinnat ovat pitkälti samantapaisia, vettähylkiviä tasaisehkoja pintoja. Isompi ero lienee näiden polymeerien kemiassa mikrobien kannalta. Tämä taas johtaa ajatuksen muovia syöviin mikrobeihinkin. Ehdottomasti muovista on iloa useille merellisille mikrobeille, mutta onko se sitten keneltäkään pois?

Merieliöiden ulosteiden kautta Samoray saa kytkettyä merelliset muovijätteen ilmastoonkin. On veikkailtu ilman havaintoja, että muovinen uloste hajoaisi helpommin ennen pohjana painumistaan ja näin edistäisi hiilen kiertoa pintavedessä ja olisi mukana ilmastovaikutuksissa.

Samoray ei puhu juuri mitään siitä, että ehkä jopa 99% mereen joutuneesta muovista on hävinnyt. Artikkelissa vain mainitaan, että muovia on yli 268 000 tonnia merissä. Toisten lähteiden mukaan enintään vain 40 000 tonnia (Linkki). Vuosittainen muovin virtaama meriin on arvioitu olevan 300 000 tonnia.

WUWT-sivuston vieraskynäkirjoittaja Kip Hansen taas on pyrkinyt keksimään selitystä juuri merien kadonneelle muoville (Linkki). Hänen oletuksensa on, että riittävän pieneksi jauhautunut muovi menee bakteerien ravinnoksi. Tätä tukisi se havainto, ettei alle millimetrin kokoluokka ole massaltaan tai edes kappalemäärältään suurin muovin esiintymismuoto valtamerissä. Näinhän olisi, jos mekaaninen hienontuminen jatkuisi. Hänen artikkelissaan ja vieläpä erikseen kommenteissa kysyttynäkin tyrmäytyi se mielihypoteesini, että kalat kakkivat muovit meren pohjaan. Pohjalietteistä ei kuulemma ole löydetty muovia.

Vanha korkeakulttuurien viemäri ja kaatopaikka, valtameri, näyttää edelleen toimivan kohtuullisesti myös muovien suhteen. Vaikka muovimateriaalin virtaus on ollut jatkuvaa valtameriin jo kymmenien vuosien ajan, valtamerien muovimäärä ei ole ylittänyt vuosivirtaaman määrää, vaan saattaa olla vain murto-osa siitä. Tämä siis kuvastaisi muovin nopeahkoa häviämistä merellisessä ympäristössä. Niinsanottujen jätepyörteiden vesi on hyvinkin uima-allaslaatua. Uhkana saattaa kuitenkin olla mm. bakteerien leviäminen muovikappaleiden pinnalla uusille elinalueille ja yksittäiset murhenäytelmät isompien muovikappaleiden juuttuessa eläimiin.

Hyvin järjestetty muovin kierrätys ja jätevesien puhdistus Suomen tapaan ratkaisee miltei kaiken merellisen muovijätteen ongelmasta. Jos tätä ei ole järjestetty, seuraavana on jätelähteiden merialueiden puhdistus muovijätteestä. Avomerelle päässeen muovin osalta mitään ei kannata tehdä, vaan se jätetään meren hävitettäväksi.

Kuvassa näkymätön Tyynenmeren jätepyörre. Kuva 2. Todellinen valokuva Tyynenmeren jätepyörteestä. Lähde: http://wattsupwiththat.com/2015/12/17/an-ocean-of-plastic/

Linkkejä

http://fabiusmaximus.com/2015/12/18/are-we-choking-the-ocean-with-plastic/ (Linkki) Fabius Maximus -sivuston Larry Kummer ampuu alas jätepyörremyytin. Artikkeli julkaistu myös WUWT -sivustolla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_j%C3%A4tepy%C3%B6rre (Linkki) Wikipedian artikkeli puhuu Tyynenmeren jätepyörteestä maailman suurimpana kaatopaikkana.

10 responses to “Kokonaiskuva merten muoviroskista”

  1. Näinpä. Hyvän kirjoituksesi lopetat myös hyvin.
    ”Avomerelle päässeen muovin osalta mitään ei kannata tehdä, vaan se jätetään meren hävitettäväksi”
    Noin. Keruuyritykset avomerellä tuottanevat monin monikertaisesti enemmän saasteita ja haittaa kuin tekemättä jättäminen. Tällähän operaatiolla yrittää eräät nyt saada itselleen sekä ansioita että gloriaa.

    Samoin:
    ”Hyvin järjestetty muovin kierrätys ja jätevesien puhdistus Suomen tapaan ratkaisee miltei kaiken merellisen muovijätteen ongelmasta. ”
    Noin. En tiedä josko välttämättä Suomen tapaan, mutta jätteiden keruu ja poltto energiaksi poisheittelyn ja avokaatopaikkojen sijaan on avainasemassa. Ja siihen liittyy toki myös valtaisa asennekasvatus: Käytä roskakoreja, joista roskasi menevät polttoon. Tämä olisi varsinaista toimivaa gleenteachia varsinkin hyvillä polttotavoilla.

    Liked by 1 henkilö

    • Ei ole toivoa, että Yle suuremmassa mitassa käsittäisi tätä myytiksi. Joku MOT tekee niin huonoa journalismia että ei sillekään voi edes nauraa.

      Minusta on surullista kun journalisti korvaa faktan tulkinnoilla, lähestymiskulmilla, näkökulmilla, vaikuttamisella ja puhtailla myyteillä.

      Fakta on se, että muovia on vähän, mutta mielikuvissa sitä kelluu kuin mafian uhreja Manilan satamassa. Rehellisiä kuvatoimittajia on vähemmän kuin rehellisiä autokauppiaita. Yle antaa WTF:t noin päivittäin.

      Tykkää

      • Ylessä on varmaan satoja toimittajia, mutta kun ei tarvii kuin vilkaista Ylen antia niin siellä on joka päivä jotain aivan posketonta. Esimerkiksi toimittaja kirjoittaa maahanmuutosta vuonna 2016, paraphraseaa Halla-ahoa, ja sekoittaa sitten suvereenisti oleskeluluvan saavien määrän, turvapaikan saavien määrän, ja maahan jäävien/ maasta poistuvien tai poistettavien määrän. Ihan oikeesti hei. Epäilemättä hän sai palautetta ja odottelenkin nyt kuinka hän seuraavaksi uhriutuu saamansa elektronisen haistattelun avulla. Mikä näytelmä!

        Muistakaa nyt Suojella Itämerta Välttää Pääästöjä Lisätä Suvaitsevaisuutta Mainostaa Biotuotetehdasta Haukkua Kaivosyhtiötä Lobata Vegaaneja Mainita Rasismi Kehua Pakolainen Kannattaa Pienten Kuntien Tappamista Suojella Susia Hölistä Jääkiekosta Mainita Naisen Euro Moittia Miesautoilijaa Kehua Metroa.

        Mikä tärkeintä, Muistaa Ylen Linja!

        Tykkää

    • ”Jos nykyinen tahti jatkuu, merissämme on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa, ennusti Davosin talousfoorumissa julkaistu Ellen MacArthur Foundationin raportti. Säätiön mukaan meriin kulkeutuu vuosittain ainakin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä. ”

      Sinulla oli arvio vuosittain meriin kulkeutuvan muovin määrästä 300 000 tonnia. Mistähän näin suuret erot arvioissa johtuvat?

      Kuinka suuri osa meren hävittämästä muovista häviää haitattomasti? Vai voiko muovi päätyä merestä hiukkasina yhä enenevissä määrin mm. ravinnoksemme?

      Tykkää

      • Johtuu siitä että määrää on vaikea tietää, jolloin aktivistit pääsevät julkisuuteen heittämällä perusteettoman isoja arvioita.

        Tykkää

      • Siitä edellisestä linkistä löytyi tämä: ”…study estimated that 0.1% of all plastic washes into the oceans…” ja se kokonaismäärä oli 300 miljoonaa tonnia, mistä laskettiin.
        Jos suhteuttaa sitten nuo yli kymmenenkertaa suuremmat virtaama-arviot siihen, mitä meristä on löydetty, niin häviämisnopeus on silloin sen kymmenen kertaa suurempi.

        Polyeteeni ja polypropeeni eivät ole leikkaavan teräviä, lasimaisia materiaaleja. Niissähän ei ole pehmittimiä normikäytössäkään, kuten ostoskasseina tai köysinä. Siksi niiden joutuminen kalan suolistosta vaikkapa kalan lihaksiin tuntuu varsin epätodennäköiseltä. Eihän ne äyriäisen kuoretkaan sinne mene, vaikka ovat selkeästi kovempaa materiaalia. Pidän siis muovien mittavaa bioakkumulaatiota huterana väitteenä. Siihen taas tuo ”muovia enemmän kuin kalaa” -väite pohjautuu.

        Häviämisen mysteeriähän Kip Hansen pyrki ratkaisemaan bakteerien hajotustoiminnalla. Se on mielestäni toistaiseksi parhaimpia veikkauksia. Häviäähän lämpimissä merissä maaöljykin nopeasti. Hiilivedyt siis käyvät kaupaksi merien mikrobeille.

        Tykkää

  4. Vähäinen täydennys artikkelin jälkeisistä uutisista:

    http://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160229135927.htm

    Kyse ei olisikaan kalojen kakkimisesta, vaan planktoneliöiden kakoista. Olisinkin erehtynyt vain eliöiden kokoluokassa tuossa aiemmassa veikkauksessani, että kalat kakkii muovit meren pohjaan?

    Tässä linkitetyssä tutkimuksessa on käytetty mielestäni varsin oudosti polystyreeniä kokeelliseen tutkimukseen. Oudosti sikäli, että se ei ole läheskään yleisin muovilaatu merellä. Polystyreenistä valmistetaan kevyttä umpisolumuovia: Ettei vain ole pyritty kelluvuutta lisäämään tutkimuksessakin? Rakeisena tai kuitumaisena nöyhtänä vedessä polystyreeni kylläkin on tiheämpää kuin polypropeeni tai -eteeni, jotka ovat vettä kevyempiä.
    Voihan tarina olla sekä että, sillä tämäkään tutkimus ei todistanut, että muovit olisivat lopulta meren pohjassa. Mahdollisesti niukasti käyttökelpoista energiaa sisältä planktonin kakka sisältää enemmän ravinteita kuin puhdas muovi, jolloin bakteereille järjestyy sekä kivennäiset että energia samassa paketissa.

    Tykkää

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.