Ilmastonvakioinnin riskit alkavat paljastua


Kuva 1. Erityyppisten hiilidioksidin säilömismenetelmien kustannuksia. Lähdeviite: By Elrapto - Azar, C., Lindgren, K., Larson, E.D. and Möllersten, K.: (2005) “Carbon capture and storage from fossil fuels and biomass – Costs and potential role in stabilising the atmosphere”, Climatic Change, 74, 47-79, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=7781887

Kuva 1. Erityyppisten hiilidioksidin säilömismenetelmien kustannuksia eri ilmakehän tavoitetasoilla. Lähdeviite: By Elrapto – Azar, C., Lindgren, K., Larson, E.D. and Möllersten, K.: (2005) “Carbon capture and storage from fossil fuels and biomass – Costs and potential role in stabilising the atmosphere”, Climatic Change, 74, 47-79, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=7781887

Uusi tutkimusselvitys antaa Itä-Anglian yliopiston lehdistötiedotteen mukaan vihjeen (Linkki), että monet ilmakehän hiilidioksidin poistomenetelmät saattavat aiheuttaa odottamattomia sivuvaikutuksia.

Eräs tutkielmassakin mainittu menetelmä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alentamiseen on BECCS, eli bioenergia hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kera. Kuvasta 1 nähdään, että menetelmällä päästäisiin vähemmillä kustannuksilla kivikauden tasolle ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksissa kuin fosiilisen polttoaineen kanssa toimittaessa.

Williamsonin artikkelissa, joka on pikemminkin kvalitatiivinen ongelmien esillenosto ja luettelointi kuin tutkimus, BECCS-menetelmän mahdollisiksi haitoiksi mainitaan mm. luonnon tuhoutuminen tuotantoon tarvittavan suuren maapinta-alan vuoksi. Eläinlajien sukupuutto BECCS-vaihtoehdossa voisi olla pahempi kuin olemalla tekemättä mitään. Tämähän on toki tuttu piirre ilmastonvakioinnissa. EU:kin on käyttänyt miljardeja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja tuloksena on ollut päästöjen globaali lisääntyminen ja sivutuotteena Euroopan viherkurjistuminen. Toinen mainittu haitta BECCS-menetelmässä on päästöjen mahdollinen lisääntyminen alkuvaiheessa.

Williamson löytää jotain huomautettavaa miltei kaikista ilmakehän hiilidioksidin poistomenetelmistä. Esimerkiksi raudan ja muiden niukkuusravinteiden kylväminen mereen voisi aiheuttaa happikatoa leväkukinnan vajotessa syvemmälle hajoamaan.

Pariisin kiristyneet ilmastonvakiointitavoitteet ovat lisäämässä pulmia, koska vuosi 2100 on ilmastotieteellisesti jo varsin lähellä. Onneksemme viileämmät vuodet vaikuttaisivat olevan ihan oven takana. Ohrapirtelöstä vetoa, ettei tänä vuonna 2016 rikota minkään aineistosarjan vuosittaista keskilämpötilaennätystä.

Itse löydän aiheen liepeiltä parikin suhteellisen positiivista asiaa. Kuva 1, joka ei siis ole viitatusta tutkielmasta, antaa käsityksen, että fossiilinen hiilen poltto hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kera on ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta 550 ppm pitoisuuteen 400 ppm melko samanhintaista kuin BECCS. Tästä pienemmille pitoisuuksille hinta kohoaa jyrkästi fosiilisella hiilellä. Tässä on kuitenkin se lohtu, että näiden menetelmien kustannukset eivät olennaisesti karkaa, vaikka CO2-pitoisuus kävisi vähän korkeammallakin. Ajan pelaaminenhan saattaa ehkäistä virheinvestointeja tehottomiin menetelmiin. Esimerkiksi toriumvoimalat saattavat olla kaupallisesti käytettävissä vuonna 2030, jolloin CO2-pitoisuus voisi olla mainitun 550 ppm:n tasolla. Lähes nollapäästöistä energiaa olisi käytettävissä runsaasti, jolloin voitaisiin vaikkapa valmistaa hiilidioksipohjaisia polttoaineita, mikäli edelleen pidettäisiin tilannetta uhkaavana.

Toinen positiivinen uutinen tulee toisesta tutkimuksesta (Linkki). Lionel Guidi ja satakunta muuta tutkijaa ovat selvittäneet keijuston toimintaa meren hiilen varastoinnissa. Hiilipumpussa ei mainita havaitun mitään ilmastonmuutoksesta johtuvaa vikaa. Toisaalta tiedämme, että yhteyttävät planktonit juhlivat hiilidioksidilisäyksestä. Tämä vaihtoehto ei sinänsä maksa mitään hiilidioksidin poistossa, mutta jos asia olisi minun päätettävissäni, kaikkien valtioiden tulisi varautua hiilidioksidin poistotalkoisiin rahastoimalla tarkoitukseen varoja kansallisesti. Eihän ole taattua, että luonnollinen menetelmä on riittävä. Jos sitten myöhemmin osoittautuisi, että vaara on ohi, vararahastoille varmaan löytyisi käyttöä muihin kohteisiin. Tällä ehdottamallani ajanpeluulla toivoisin saavutettavan tehokkaammat menetelmät teknologisen kehityksen edetessä ja samalla vältettävän EU-tyyliset virheelliset toimet. En siltikään pidä esitettyä ilmastouhkaa olemattomana.

Williamsonin tutkielmakaan ei näyttänyt huomioivan hiilidioksidin lisäämisen hyödyllisiä vaikutuksia. Monet aiemmat tutkimukset kuitenkin vahvasti viittaavat siihen suuntaan, että biosfääri hyötyy laajasti hiilidioksidilisäyksestä. Tämähän tekee tietenkin ilmastonvakioinnin entistä kalliimaksi, koska siinä samalla ammutaan helposti omaan jalkaan, kun yritetään torjua vielä varsin hypoteettisia uhkia globaalissa mittakaavassa kokeilemattomilla menetelmillä.

Linkkejä

http://www.nature.com/news/emissions-reduction-scrutinize-co2-removal-methods-1.19318 (Linkki) Williamsonin tutkielma kokonaisuudessaan HTML-muodossa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160210134823.htm (Linkki) SD:n kopio lehdistötiedotteesta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bio-energy_with_carbon_capture_and_storage (Linkki) Wikipedian BECCS-artikkeli englanniksi.

http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/nature16942.html (Linkki) Lionel Guidi ja kumppanit, planktontutkielma. Viruksilla merittävä rooli hiilen siirrossa kohti meren pohjaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s