Merituulipuistot kannattamattoman kalliita?

Kuva 1. Tuulivoimaloiden kustannusrakennetta. Lähde Irena.org

Fraunhofer-instituutin tuoreessa lehdistötiedotteessa esiintyi lause (Linkki):

 Das ist ein wesentlicher Faktor, denn die Wartungs- und Reparaturkosten von Offshore-Windkraftanlagen können sich im Laufe der Jahre zum Hundertfachen der Neubaukosten summieren.

Lukion lyhyellä saksalla Google-avusteisesti suomennettuna: Tämä on olennainen tekijä, sillä merituulivoimalan ylläpitokustannukset voivat vuosien kuluessa kohota satakertaiseksi rakentamiskuluihin verrattuna.

Itse tutkimus käsitteli edullisempia tapoja suojata metallipintoja meriolosuhteissa (Linkki). Jos vaikka menetelmä olisi toimiva, mikään ei vielä silti takaa, että se olisi riittävän edullinen. Vasta käytäntö kertonee, miten on.

Kannattavuusrajana voimalarakentamiselle voinee olla 50 €/MWh eli 65$/MWh hinta sähköenergialle (Linkki). Kuvan 1 tuulivoimaloista näyttäisi vain Kiinassa ja Intiassa päästävän tämän rajan alle maalla.  Merituulivoima on ollut ehdottomasti liian kallista. Pelkillä rakentamiskuluilla ja 25 vuoden käyttöiällä päästäisiin n. 36$/MWh Irenan antamilla arvoilla. Tarkoittaa, että jos ylläpito kustantaisi saman mitä rakentaminen, mentäisiin jo kannattamattoman puolelle ilman tukiaisia. Sama tilanne, jos tuulimylly pyörii vain 10 vuotta ja hylätään sitten. Satakertaiset ylläpitokulut tarkoittaisivat yli 3000$ hintaa megawattitunnille. Tämä ilmeisesti on se pahimman yli-ikäisen tapauksen laskennallinen tai kuvitteellinen kustannus, mutta silti vaikuttaisi vaikealta löytää aidosti kannattavaa ratkaisua merituulipuistolle. Suomen oloissa on vielä huomioitava, että kymmeneen vuoteen osuu helposti yksi vaikea jäätalvi, joka koettelee merituuliturbiinin jalustan kestävyyttä. Toisin ajatellen täällä on rakennettava kalliimmin heikompiin tuuliin.

Notrickzone revittelee kyseessä olevan peräti fiaskon (Linkki). En osaa varmasti sanoa, voisiko tuon ”satakertaisuuden” ja Irenan sentään paljon kohtuullisempien lukemien takana olla jokin yhdistävä selitys. Veikkaan, että Irenan raportti on sinänsä kutinsa pitävä vuoden 2010 tilanteessa. Ruostesuojaajat ovat mahdollisesti laskeneet ylipitkälle käyttöiälle pahimman vaihtoehdon. Käytännössä ruoste ei vain ole iskenyt vielä kovin usein uusiin merituulivoimaloihin. Markkinaehtoisessa tuulipuistossa ei mentäisikään satakertaisiin ylläpitokustannuksiin, koska yritys menisi nurin ennen sitä.

Jos hölmölästä ei löytyisi rahoittajia veronmaksajina, ei veroparatiiseihinkaan kertyisi tulovirtaa merituulipuistoista.

Linkkejä

Sivuhuomio: Windows 10 hieman syrjii selaimen uuteen ikkunaan avautumista verrattuna Vistaan. Siirryin juuri W10:een ja tuntuupa tämä entiseen verrattuna vaikeakäyttöiseltä. Toivottavasti vanha käytäntöni järjestää kaksi linkitystapaa samaan kohteeseen auttaa eri ympäristöissä eläviä selailijoita.

https://www.irena.org/documentdownloads/publications/re_technologies_cost_analysis-wind_power.pdf (LinkkiPDF) Irenan raportti vuodelta 2012, jossa siis mukana kuvan 1 tiedot vuodelta 2010.

https://www.fraunhofer.de/en/press/research-news/2016/February/long-lasting-rust-protection-for-offshore-wind-turbines.html (Linkki) Fraunhoferin lehdistötiedote englanniksi.

http://www.thegwpf.com/the-high-cost-of-offshore-wind-turbine-maintenance/ (Linkki) GWPF-sivuosto on uutisoinut pääosin raportin yhdestä lauseesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merituulivoima (Linkki) Artikkeli merituulivoimasta.