Suunnitelma jättimäisestä tuulivoimalasta


Kuva 1.

Kuva 1.

Science Daily uutisoi uudesta suunnitelmasta rakentaa 50 MW:in tuulivoimaloita USA:n rannikkovesille (Linkki). Enimmäistehoa tuollaisessa tuuliturbiinissa olisi siis keskikokoisen vesivoimalan verran (Linkki).  Ainakin maalla olevissa tuulivoimaloissa keskituotto on vain neljänneksen luokkaa nimellistehosta (Linkki). Vaan satakunta tuollaista jättimyllyä tuottaisi siltikin keskimäärin ydinvoimalan verran sähköä. Ei siis ihan mitätöntä missään nimessä.

Uuden jättivoimalan suunnittelijana on Sandia Labs (Linkki), joka on Lockheed Martinin omistama tutkimusyritys. Vain muutama vuosi sitten sama yritys selvitteli pystyakselisten merituulivoimaloiden edellytyksiä (Linkki). Nyt voinee päätellä, ettei niiden ongelmia saatu riittävästi ratkaistua, koska uusi idea on vaaka-akselinen turbiini merelle. Pelkkä skaalaus suurempaan kokoon ei näyttäisi olevan paras ratkaisu. Turbiinin roottorit on siirretty alatuulen puolelle, joka samalla mahdollistaa lapojen saranoinnin kuvan 1 tapaan. Saranoinnilla turvattaisiin roottorin lapoja myrskyvaurioilta. Merelliset tuulivoimalat ovatkin menettäneet tehotuottoaan ikääntyessään maalla sijaitsevia myllyjä nopeammin. Myrskyillä lienee osuutensa asiaan? Mikäli tuo saranoinnin tuottama monimutkaistuminen ei aiheuta omia lisäongelmiaan, myrskyvaurioita tuolla tekniikalla varmaan saisi vältettyä.

Nykyiset tuulivoimaloiden roottorin lavat on valmistettu yhtenä kappaleena, mutta koon kasvattaminen vaatinee lapojen valmistamista useammasta segmentistä. Tai ainakin segmentit ovat mukana tässä suunnitelmassa.

Kokonaisuutenaan tuollainen merellinen tuulivoimala, jossa lavat ovat 200 metrin pituisia, voisi olla kokonaiskorkeudeltaan lähellä maailman korkeimpia rakennuksia, koska napakorkeuden täytyisi olla jotain 250 luokkaa ja jalustan mahdollisesti ulottua meren pohjaan saakka.

Mitä jättimäisistä merituulivoimaloista voisi seurata? Ehkä ilmastonmuutos, sillä onhan arveltu hurrikaanienkin tukehtuvan merituulipuistoon (Linkki). Hurrikaanien pystyvirtaukset siirtävät tehokkaasti lämpöä meren pinnasta kohti avaruutta. Jos tämä sääilmiö harvinaistuu tai heikkenee, pintalämpötilat kohonnevat. Jättimäiset tuulivoimalat silpunnevat lintuja vähintään yhtä tehokkaasti kuin pienemmätkin, sillä varsin olennainen tekijä on lavan kärjen nopeus, joka tuskin on isossa voimalassa hitaampi kuin pienessä.  Merituulivoimaloiden haittoja eliöstölle onkin pyritty selvittelemään (Linkki). Rakennusaikaista melua pidetään suurimpana haittana. Voisiko olla, ettei voimaloita rakennettaisi lintujen lentoreiteille?

Vastapainona mahdollisille merituulipuistojen haitolle on kuitenkin se, että maalle rakennettujen tuulipuistojen haitat ovat vielä isommat. Tuossa tosin saattaa logiikka vähän ontua.

Eihän tässä voi muuta kuin jäädä seuraamaan, miten tämä jättimyllyjen hanke etenee.

 

3 responses to “Suunnitelma jättimäisestä tuulivoimalasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s