Viinan uusi valmistuprosessiko pelastaa ilmastomme?

Kuva 1. Käymisprosessin rooli bioenergian tuotannossa ympyröitynä. Lähdeviite: By avanninen – oma työ, CC BY-SA 3.0, https://fi.wikipedia.org/w/index.php?curid=866102

Tähän alkuun voinen kertoa erään alko-salaisuuden: Koskenkorvan vesi on kallista. Nythän etanoli on hinnaltaan aika lähellä verollista bensiiniä, siis jotain euron litralta. Kun tämä etanoli sitten laimennetaan niin, että viinapulloon tulee kaksi osaa Koskenkorvan vettä ja yksi osa etanolia, puolenkin litran pullon hinnaksi kehdataan laittaa vaikka yli 11 € (Linkki). Tässäpä ajoittain raittiin miehen idea pohjalaisille: pullottakaa Koskenkorvan vettä ja myykää sitä vaikka 15€/ pullo. Säästyy kuitenkin se halvemman komponentin, eli etanolin valmistamisen vaiva.

Kuten myös kuvasta 1 näkyy, on etanolin valmistuksessa käymisprosessi ollut valttia. Varsinkin, kun bioenergiaksi ei hyväksytä fosiilisia lähtöaineita. Eteenistähän etanolia saa halvimmalla, mutta eteeni valmistetaan yleensä maaöljystä.

Nyt sitten on laboratoriomittakaavassa toteutettu etanolin valmistus uudenlaisissa olosuhteissa (Linkki), orgaanisisten suolojen  muodostamassa tiheässä ionisessa nesteessä. Vettä on seoksessa vain vähän. Mikäli oikein ymmärsin, etanoli saadaan tislaamatta erilleen reaktioseoksesta, tiheän suolanesteen pinnalle. Tislaushan syö aina jonkin verran energiaa.

Tutkimuksen tekijät näyttävät kovasti korostavan uuden menetelmän edukkuutta polttoaineen valmistuksessa ja vetoavatpa uutisoinnissa vuoden 2015 ennätyslämpötiloihinkin. Ilmastonpelastusta siis haetaan. Hieman tuossa tulee mainostuksen makukin suuhun, kun menetelmää on kokeiltu kuitenkin vasta vain laboratoriomittakaavassa. Ainakaan nyt ilmoitettu n. 4% väkevyys ei ole mikään käymistuotteen ennätys. Tuo lukema viittaa vähän siihenkin, ettei sitä selluloosan hajoamista sokereiksikaan näyttäisi paljoa tapahtuneen. Kun prosessi skaalataan tuotantomittakaavaan, kustannuslaskelmatkin saattavat mennä vielä uusiksi, vaikka hintava tislausvaihe saataisiinkin vältettyä. Jotain voi myös vaikuttaa maaöljyn menossa oleva alennusmyyntikausi, joka tehnee biopolttoaineet vähemmän houkutteleviksi.

Että käymisprosessi ollenkaan toimii miltei vedettömissä olosuhteissa, se on sinänsä iso saavutus. Eikähän tämä ioniseen nesteen nesteeseen perustuva menetelmä tietenkään ole vielä loppuun hiottu. Mitä sitten tarvitaan, niin valtavia biomassamääriä, jos etanolilla tai mahdollisesti butanolilla aiotaan korvata merkittävästi nestemäisiä liikennepolttoaineita. Siinä ei oikein sahateollisuuden sahajauhot eikä peltojen oljetkaan tahdo riittää. Hyvää puutavaraa tai syötäväksi kelpaavaa satoa ei taas ole taloudellisesti eikä eettisesti järkevää käyttää varsin alhaisen hintatason polttoainetuotantoon.

Poltoainekäyttöön tarvittavan biomassan alkuperä saattaa olla lopulta varsin haastava kysymys pyrittäessä merkittävään biopolttoaineosuuteen, koska jos biomassa on jostakin pois, niin mitä siitä seuraa? Ehkä maaperän hiilivarannon köyhtyminen? Biomassan tuotanto valtamerien vähätuottoisimmilla alueilla ei olisi ehkä keneltäkään pois, mutta sadon omistusoikeuksista voisi tulla riitaa, jos vaikka sadonkorjuuteknologia saataisiin toimimaan. Tämä biomassaongelma ei ole suuri vielä, kun fosiilinen hiilivetyosuus on 90% tuntumassa, mutta jos autokanta siirtyisi kauttaaltaan johonkin E85-tyyppiseen polttoaineeseen, niin silloin sitä ongelmaa olisi.

Muuten, tipatonta tammikuun loppua vaan kaikille.

Linkkejä

http://www.sciencedaily.com/releases/2016/01/160119151249.htm (Linkki) Science Daily uutisoi uudesta menetelmästä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Biopolttoaine (Linkki) Kattava artikkeli biopolttoaineista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulfiittisprii (Linkki) Suomessa on osattu valmistaa biopolttoaineita jo pitkään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ioninen_neste (Linkki) Eräät orgaaniset suolayhdisteet tai niiden seokset voivat olla nesteitä.