Ilmastonvakiointi tuhoaa villimehiläisiä?


Kuva 1. Palveluun http://apiarymap.com/ ilmoitetut mehiläistarhat.

Kuva 1. Palveluun http://apiarymap.com/ ilmoitetut mehiläistarhat.

Ilmastonmuutoksen torjuntaa eli lyhyemmin ilmastonvakiointia voinee hyväntahtoisesti pitää luonnonsuojeluna. Ainakin erinäköiset luonnon epäedulliset muutokset ovat monasti esitettyjä uhkakuvia, joilla pyritään rahat ohjaamaan parempiin taskuihin. Eräs tällainen uhkakuva on ollut erinäisten mesipistiäisten menehtyminen ihmistekoiseen ilmastonlämpenemiseen (Linkki).

Viimeaikoina on havaittu tropiikin laajentumista, joka väistämättä johtaa muiden ilmastovyöhykkeiden kaventumiseen ja loitontumiseen päiväntasaajasta. Tähän liittyen melko luonnollisesti noille kaventuville ilmastovyöhykkeille optimoituneiden eliöiden elinpiirikin kaventuu.  Eliölajien sisäinen variaatio voi kuitenkin auttaa sopeutumisessa ja asemien säilyttämisessä. Erityisesti tarhamehiläisen osalta voinee kuvan 1 perusteella sanoa, ettei se ole uhanalainen ilmastonlämenemisestä johtuen. Kuvaan 1 on merkitty ne mehiläistarhat, joiden pitäjät ovat tehneet ilmoituksen tarhastaan tuolle apiarymap-sivulle. Päiväntasaajalla näkyy tarhoja kartalla harvemmassa, mutta esiintyy kuitenkin. Tiheyden vaihtelua voi osaltaa selittää myös se, että teollistuneiden alueiden tarhaajat kokevat saavansa internetin kautta lisää asiakkaita. Tropiikissa asiakashankinta lienee enemmän perinteisten viestimien varassa, jolloin myös ilmoitus tarhasta jää helpommin tekemättä nettipalveluun. Kokonaisuutena kuitenkin kartta mielestäni osoittaa, ettei ilmastonmuutos ole aiheuttamassa mehiläisten sukupuuttoa.

Kuva 2. Amerikassa esiintyvä rautamehiläinen, Xylocopa virginica. Lähdeviite: "Carpenter bee" by Daniel Schwen - Own work. Licensed under CC BY-SA 4.0 via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Carpenter_bee.jpg#/media/File:Carpenter_bee.jpg

Kuva 2. Amerikassa esiintyvä rautamehiläinen, Xylocopa virginica.
Lähdeviite: ”Carpenter bee” by Daniel Schwen – Own work. Licensed under CC BY-SA 4.0 via Commons – https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Carpenter_bee.jpg#/media/File:Carpenter_bee.jpg

Inhimillisellä toiminnalla on tyypillisesti kaksi kolikon puolta: etupuoli ja haittapuoli. Ilmastonvakiointitoimien haitoista luonnolle ei monikaan luonnonsuojelija ole suutaan avannut. Tässä suhteessa Jim Steele on positiivinen poikkeus (Linkki). Linkitetyllä Youtube-videolla hän puhuu muutamista vääristä ilmastohälytyksistä. Kaikki sellaiset ovat kuitenkin syömässä resursseja aidolta luonnonsuojelulta, joka vaikuttaa olevan Jim Steelen sydäntä lähellä.

Nyt Jim Steele on kiinnittänyt huomiota villimehiläisten väitettyyn ilmastonmuutoskuolleisuuteen (Linkki). Lähteenään hän käyttää The Guardianin artikkelia (Linkki), jossa kerrotaan, että villimehiläisten vähenemisen syynä on niiden asuinaluiden muuttaminen maissipelloiksi biopolttoainetuotantoonkin.

Alkuperäinen esitys lienee Insu Kohin ja kumppaneiden julkaisema tutkielma, josta tässä tiivistelmä (Linkki). Eräs olennainen tieto siinä on, ettei siinä mainita ilmastoa ollenkaan, kuten ei mainittu The Guardianinkaan artikkelissa.

Kun vilkaisin myös viitatun tutkielman täydennystietoja, niin rehellisesti sanottuna korrelaatio peltojen pinta-alamuutoksen ja mehiläisten esiintymismuutoksen välillä ei ollut erityisen selkeä, hukkuen muuhun vaihteluun. Onhan se tietenkin melko varmaa, että jos villimehiläisten asuinalue muutetaan maissipelloksi, niin mehiläisethän siinä kärsivät, koska maissista ei saa hunajaakaan. Toisaalta mehiläiset voivat löytää toiseksi parhaan asuinalueen lähiympäristöstä, jolloin tilastoissa tappio ei näy kovin voimakkaana, mikäli vapaata tonttimaata riittää villimehiläisille. Saahan maissista sentään siitepölyä. Ongelma näyttäisikin keskittyvän joillekin alueille, missä viljellään myös mehiläisiä kaipaavia viljelykasveja, eli pölyttäjien kysyntä on korkea.

Ilmastonvakiointiasioita kannattaa seurata tarkkaan. Yhteiseksi ja yleiseksi hyödyksi väitetty toiminta ei välttämättä olekaan niin hyödyllistä kaikille luonnossa eläville. Silputut kotkat kertovat oman tarinansa, jota villimehiläisetkin vähän säestävät. Ja kärsiväthän ne kiinalaisetkin, varsinkin teollisuuskaupungeissaan.

Linkkejä aiheen liepeille

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/12/151221193528.htm (Linkki) Kohin ja kumppaneiden tutkimuksen uutisointiin on saatu ilmastokin mukaan.

http://www.uvm.edu/~uvmpr/?Page=news&storyID=22053&category=four_sq (Linkki) Vermontin yliopiston lehdistötiedote tutkielmasta. Sen ansioksi on joka tapauksessa luettava se, että USA:n mehiläiskartta on saatu aikaiseksi.

http://www.pnas.org/content/suppl/2015/12/17/1517685113.DCSupplemental/pnas.201517685SI.pdf (LinkkiPDF) Täydentäviä tietoja Kohin ja kumppaneiden tutkielmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pesticide_toxicity_to_bees (Linkki) Mehiläiset ovat herkkiä useille torjunta-aineille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Imidacloprid (Linkki) Erityisen herkkiä mehiläiset ovat neonikotinoideihin kuuluvalle imidaklopridille tai sitä on ainakin riittävästi levitetty, että vaikutusta näkyy.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s