Klatraattipommikin jäänee suutariksi


Kuva 1. Metaanihydraattikappale.

Kuva 1. Metaanihydraattikappale.

Eräs ilmastopelottelijoiden esiinnostama uhkatekijä on ns. klatraattipommi, eli että maapallon merissä ja ikiroudassa oleva metaanihydraatti vapauttaisi metaania suoraan ilmakehään lisäämään ilmakehän lämpöeristystä ja edelleen maapallon pintalämpötilaa. Tuorein todettu klatraattipommin laukeaminen lienee tapahtunut PETM-lämpöhuipun aikoihin (Linkki), geologisesti mitattuna vuoden 55 000 000 eKr tietämissä. Ajanjaksolle oli tyypillistä runsas vulkaaninen toiminta ja merien lämpeneminen ilmeisestikin varsin syvältä. Lämpö ja ravistelu voisivatkin saada metaaniklatraatit hajalle ja metaanin liikkeelle sedimenteistä.

Uusimpia yrityksiä herätellä klatraattipommin uhkakuvaa on Washingtonin osavaltion yliopiston (WU) tutkijoiden tutkielma Tyynenmeren metaanikuplista (Linkki). Tutkielman lehdistötiedote saa sapiskaa Anthony Wattsilta (Linkki). Tälläerää artikkelissa on todellakin Wattsin omaa panosta, eikä kyse ole vain kopioidusta lehdistötiedoteesta. Kuten yleensäkin WUWT-blogissa, myös kommenteissa on lukemisen arvoista tietoa, jos toki aina roskiakin. Mainitaan nyt kuriositeettina WU:n tutkielmasta, että yhden tutkijan sukunimi on Salmi.

WU:n tutkijat olivat kuitenkin julkaiseet jo samasta teemasta joulukuussa 2014 tutkielman, jonka lehdistötiedote on kuvitukseltaankin pitkälti sama kuin edellä viitatussa uudemmassa versiossa (Linkki). Silti tuossa uudemmassakaan tutkielmassa ei saada kovin vahvaa näyttöä siitä, että kyse olisi ilmastonlämpenemisen aiheuttamasta metaaniklatraattien hajoamisesta. Mainitaan nyt kuriositeettina tästä vuoden 2014 tutkielmasta, että johtavan tutkijan sukunimi on Hautala.

Washingtonin osavaltion rannikon tutkimusalueen metaanikuplinta on ollut vuositasolla luokkaa 0,1 miljoonaa tonnia. Aiemman tutkielman tiedotteessa puhuttiin otsikkoa myöten miljoonista metaanitonneista, mutta määrä on itse asiassa sama, aikajänne vain oli aiemmin 40 vuotta. Tämä tulee suhteuttaa karjan röyhtäilyjen vuosittaiseen 100 Tg:n metaanimäärään, joka on siis 100 miljoonaan tonnia metaania suoraan ilmakehään.

Eräs olennaisen paha puute WU:n metaanikuplintatutkimuksissa on se, etteivät he ole voineet osoittaa ilmakehään joutuvan yhtään lisää metaania löydöksestään. Ensiksikin on hieman epävarmaa, onko metaanikuplinta aidosti lisääntyvää tai onko se meriveden tasaisen lämpenemisen seurausta. Lisääntymismielikuva on voinut syntyä osin mm. siksi, että kaikuluotaimet ovat kehittyneetkin havaitsemaan paremmin metaania. Ennenkaikkea tutkimuksista puuttuvat ilmakehän metaanipitoisuusmittaukset aikasarjana. Kuvassa 2 on Wikipedian tarjoama kartta metaanilähteistä. USA:n länsirannikon vedet ovat varsin vähäpäästöisiä.

Kuva 2. Ilmakehään tulevien metaanipäästöjen esiintyminen.

Kuva 2. Ilmakehään tulevien metaanipäästöjen esiintyminen.

Tunnustamatta omaa säälimättömyyttäni lisään tähän silti viittauksen hieman tuoreempaan Huippuvuorten merenpohjan metaanikuplintatutkimukseen (Linkki), joka on julkaistu Dr. Carolyn Gravesin johdolla. Tutkielman otsikko jo sanoo olennaisimman: Huippuvuorten merenpohjan metaanikuplinta ei lisää ”kasvihuonekaasuja” ilmakehässä. Metaani joutuu merivirtojen viemäksi ja lopulta mikrobien syömäksi.

Jos ajatellaan vähävaloista meriympäristöä, siellä kupliva metaani voi korvata energialähteenä auringonvalon ja yhteyttämisen. Tarkkaan ottaen yhteyttämisen tuottama meriveden happi muodostaa kemiallisen potentiaalin toisen navan ja toisena ”akun” napana oleva metaanikin lienee aiemmin tapahtuneen yhteyttämisen tuotosta, mutta eliöiden energiansaannille ei välitöntä auringonvalon tarvetta kuitenkaan ole. Tämä laajentaa elämän esiintymismahdollisuuksia. Näkyyhän myös kuvassa 2 enemmän metaania ilmassa Pohjoisella jäämerellä kuin tropiikin merialueilla. Kun metaanin hapettaminen tuottaa meriveteen hiilidioksidia, tämä saattaa vielä joillain alueilla antaa meriveden leville pienen ravinnelisän.

Näillä näkymin klatraattipommikin vaikuttaa suuresti liioitellulta. Uhkan sijaan kyse on ennemminkin elämän monimuotoisuuden laajuudesta ja sen säilymisestä.

Linkkejä

https://en.wikipedia.org/wiki/Clathrate_gun_hypothesis (Linkki) Klatraattipommihypoteesin esittelyä englanniksi.

http://large.stanford.edu/courses/2010/ph240/harrison1/ (Linkki) Metaanihydraatin faasidiagrammeja.

http://www.methanenet.org/node/259 (Linkki) Klatraattipommeista ei näy jälkeä jääkerroksissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Atmospheric_methane#Emissions_accounting_of_methane (Linkki) Metaanipäästöt ilmakehään eri lähteistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s