Happamoitumisväitteet osin härskiintyneitä


Kuva 1. Lähde:IPCC, 2013: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 1535 pp.

Kuva 1. Lähde:IPCC, 2013: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, 1535 pp.

Olen jo useampaan kertaa kirjoittanut siitäkin, miten happamoitusmistermi on maallikoita harhaan johtava puhuttaessa emäksisten valtamerien pintavesien vähäisestä neutraloitumisesta. Ilmstotieteessä toki vilisee vielä harhauttavampia nimityksiä, kuten  kasvihuoneilmiö ja kasvihuonekaasu, niin että eihän tuosta happamoitumisharhasta oikein jaksa edes puhua. Alkujaan termi tuli suomenkielessä käyttöön happamien luonnonvesien pH:n muutoksena vielä vähän happamammiksi, jossa termi on mielestäni kaikin tavoin kohdillaan. Vaikka silloinkin saattoi olla kyse uhan liioittelusta, mutta se nyt on jo toinen juttu.

Ottamalla kuvasta 1 vauhtia aiheeseen, näemme, että IPCC esittää ilmakehän hiilidioksidin osapaineen ja emäksisen meriveden pH:n olevan karkeasti käänteisesti korreloivia. Meren pintaan tulee ainakin joskus hiilidioksidia jostain muualta kuin ilmakehästä, kuten sinininen pintaveden hiilidioksidipitoisuuden kuvaaja kertoo jyrkimmin nousevilla käyrän osillaan. Samoin joskus tasapaino järkkyy toiseen suuntaan, pintaveden pH siirtyykin emäksiseen suuntaan. Pitemmän ajan suuntaus on kuitenkin se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kohoaa ja meren pH siirtyy lievästi kohti neutraalia arvoa 7. Maapallon tunnetut fossiilihiilivarat eivät kuitenkaan riittäne täyteen neutralointiin (Linkki).

Uusi happamoitumistutkielmien tarkastelu on löytänyt muutakin kuin semantiikkaan liittyvää vikaa noista tekeleistä (Linkki). N. 95% kokeellisista tutkimuksista oli siten raportoitu, että tutkimusta ei voinut toistaa. Kiinnitän tässä vielä huomiota siihen, että tulos lienee virhemarginaalin puitteissa yhtenävä ilmastotieteessä niin maagisen 97% kanssa. Kokeellinen tutkimus, jota ei voi toistaa, on luonnontieteellisesti lähes arvoton. Toki osa tutkimuksista saattaisi olla toistettavissa kyselemällä alkuperäisiltä tutkijoilta tarkempia tietoja. Tämä osuus ei ole tiedossani.

Missä nyt mennään?  Itse pidän tuota ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden globaalia kohoamista totena mittaustarkkuuden puitteissa.  Ja tämä kohoaminen on myös suurempaa kuin osapaineen kausivaihtelu, mikä tekijä erottaa tämän suuntauksen globaalista pintalämpötilasuuntauksesta. Samaan aikaan merien keskimääräisen pintavesien pH:n pitääkin alentua, jos normaalit luonnonlait ovat voimassa. Tämä suhde pintaveden pH:n ja ilmakehän hiilidioksidin välillä ei ole edes paljon riippuvainen siitä, mistä hiilidioksidi tulee ilmakehään, vaikka se kohoaisi pääosin meren pohjasta.

Osa happamoitumiskauhistelua aiheuttaneista tutkimuksista saattanee olla karbonaattipitoisten korallikappaleiden upottamista keinotekoisesti etikkahappoiseen meriveteen ja kuplinnan kauhistelua, vähän kärjistettysti sanottuna ja tuontyylisiä kuvia nähneenä (Linkki).  Ainahan löytyy eliöitä, jotka elävät jonkin olosuhdetekijän osalta etäämmällä omasta optimistaan. Kun tuota ongelmatekijää sitten varioidaan, saadaan helposti näkyviä tuloksia. Käytännön luonnonolosuhteissa kyseinen laji voi mahdollisesti siirtyä parempiin olosuhteisiin ja sen entisille elinaluille tulee lajeja, jotka viihtyvät muutoksen jälkeen paremmin.

Esimerkiksi happamiin sisävesistöihin kutemaan nouseva lohi pärjää ilmiselvästi laajalla pH-alueella uimavesiensä osalta. Sama vika ainakin ankeriaalla. Korallieliöiden osalta toiset tykkäävät nykyistä runsaammasta hiilidioksidipitoisuudesta, toiset taas eivät. Näinhän asiat ovat aina olleetkin.

Linkkejä

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3187235/Are-climate-scientists-doom-mongering-Bulk-research-impacts-ocean-acidification-FLAWED-new-study-finds.html (Linkki) Daily Mailin uutisointia aiheesta. Toimittajan pitäisi kuitenkin mennä entisen ympäristöministerimme kanssa kertamaan koulun kemian kurssi pH-käsitteen osalta. Linkki on tässä kuitenkin tunnustuksena antamastaan vinkistä.

http://theterramarproject.org/thedailycatch/shortcomings-of-critical-ocean-acidification-models/ (Linkki) Christopher Cornwallin ja Catriona L. Hurdin tutkielman uutisointia.

http://www.nature.com/news/crucial-ocean-acidification-models-come-up-short-1.18124 (Linkki) Arvovaltaisena pidetty Nature kommentoi tutkielmaa, pitäen happamoitumismalleja vajaina.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s