Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 4


Vieraskynällä on laaja kansainvälinen kokemus liike-elämästä

Mitä hyötyä ja haittaa on teollisesta kaivannaisteollisuudesta? Kuka hyötyy? Miten paljon hyötyy? Kuka tai ketkä menettävät ja mitä menettävät: kuinka paljon rahassa ja muissa arvoissa?

Hyötyjät ja häviäjät

Mitä maksoi perustaa kaivos Suomeen silloin kun ulkomaalaiset aloittivat ryntäyksen Suomen mineraalirikkauksien perään 1990-luvulla? Kerron tästä vuodesta aluksi nimenomaan siksi, että suurin osa suurista valtauksista on tehty vuosien 1994 ja 2011 välisenä aikana eli jo ennen uuden kaivoslain voimaantuloa vuonna 2011. Silloin elettiin siis vuoden 1965 kaivoslain pykälien mukaan. Aloitamme valtauksen tekemisestä. Viittaan jo edelläkerrottuun Geologian Tutkimuskeskuksen antamaan ilmaiseen apuun malmion paikallistamiseksi. Valtauksesta valtaaja maksoi vuotuiset valtausmaksut. Vuonna 1994 valtausmaksu valtiolle oli 6,75 euroa hehtaarilta. Maanomistajalle piti maksaa 10 euroa hehtaarilta vuodessa. Eli yhteensä 16,75 euroa hehtaarilta vuodessa. Vertailun vuoksi on todettava, että tällä ”hehtaarirahalla” saa ABC-huoltoasemalta Vaajakoskelta laihan lehtipihvin muussilla. Mainittakoon, että maanomistajille maksettujen valtausmaksujen nimellisarvo ei ole noussut 18 vuoteen!

Esimerkki 1

Ruotsalainen Nordic Mines kaivaa kultaa vanhan lain mukaan Raahen Laivakankaalla alueella, jonka laajuus on 250m x 400m eli 10 hehtaaria. Tämän alueen valtausmaksut ylläesitettyjen hintojen mukaan on siis ollut 10 x 16,75 eli 167,5 euroa. Tällä rahalla saa Maskun myymälästä puutarhatuolin syksyllä alennusmyyntien aikaan. Tällä hinnalla pääsi siis Ruotsinmaalainen kaivosyhtiö käsiksi meidän kansallisaarteisiimme. Ruotsin siirtomaavalta ei päättynyt vuonna 1809, vaan se jatkuu edelleen. Ruotsin pääomat ottavat lähes korvauksetta haltuunsa omaisuuttamme käyttäen meitä kaivoksissaan, taas.

Jatkakaamme Ruotsin Nordic Minesin ansainnan ja meille jäävien korvausten laskentaa edelleen. Kumottavan vuoden 1965 lain mukaan korvauksena kaivamisesta ja käyttämistään malmeista maksoi kaivosyhtiö maanomistajalle kohtuullisen louhimismaksun, joka riippui kaivoskivennäisten arvosta, käyttömahdollisuuksista ja muista markkinoimiseen ja muihin taloudellisiin arvoihin vaikuttavista perusteista. Maksun vahvisti Kauppa- ja Teollisuusministeriö sitä ennen kaivoslautakuntaa kuultuaan. Ensinnäkin koko tämä ministeriön määräämisvalta on Suomen perustuslain vastaista. Perustuslakihan sanoo, että kansalaisilla on oikeus vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin. Kaivos työllistää 70 henkeä. Esiintymä riittää 8 vuodeksi. Laivakankaan kaivoksen arvioitu vuosituotanto on 3700 kiloa kultaa. Kullan hinta on pörssinoteerauksena tätä kirjoitettaessa 41 000 euroa per kilo. Eli vuosituotto liikevaihtona on ainakin 3700 x 41 000 euroa, siis 15 miljoonaa euroa. Koko esiintymän tuotto on myyntinä tähän päivään diskontattuna 8 vuoden aikana 120 miljoonaa euroa. Jos oletamme yhtiön tekevän liikevoittoa 20 % merkitsee se yhtiön tuloslaskennan alariville eli puhtaaksipestyinä seteleinä 24 miljoonaa euroa. Rahat tuloutettaneen yhtiön pääkonttoriin Tukholmaan sellaisenaan ja sitä kautta pääomistajiensa jättipankkien J P Morganin ja UBS asiakkaille sekä SwissLifen eläkeosakkaiden taskuun? Eivät maksanne tästä edes veroja Suomeen? Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi – täysin laillista.

Maanomistajalle maksetaan tuo 0, 15 % malmin arvosta. Ottakaamme sille arvolle vuositasolle laskettu kullan keskiarvohinta aikaisemmin käyttämäni 41 000 € kilolta. Silloin maanomistajalle jää Nordic Minesin rahaa kahdeksan vuoden ajalta 0,0015 x 120 miljoonaa eli 180 000 euroa. Tällä summalla saa yksiön Helsingistä, mutta ei keskustasta. Veroeuroina saadaan 70 työntekijän palkoista, jotka yhteensä voisivat olla 8 vuoden aikana, 35 000 vuosipalkan ja 30 % verokertymän mukaan 70 x 8 x 35 000 x 0,30 eli 5,88 miljoonaa euroa. Kaivoksen johto on ruotsalaista eli maksannevat veronsa kauniiseen kuningaskuntaansa. Nyt saamme edelle kuvattujen lukujen osalta maanomistajan eli Suomen valtion saaman koko tienestin 8 vuoden ajalta ja se on 6,06 miljoonaa euroa. Se on vain 25 % siitä mitä Nordic Mines saa liikevoittoa. Toki onhan kaivoksella välillisiäkin eli kerrannaisvaikutuksia kuten alihankintaa ja paikallisten kauppojen palveluita. Pellervon Taloustutkimus arvioi näiden kerrannaisvaikutusten olevan palkkojen osalta samaa luokkaa kuin välittömien kaivosihmistenkin palkat. Eli kerrannaisvaikutusten kanssa Suomen valtion saama tienesti olisi noin 12 miljoonaa euroa. Siis nyt 50 % Nordin Minesin edelläkerrotusta liikevoitosta. Mitä ovat tulleet valtiolle ja kunnalle maksamaan tiestön, sähkölinjojen ja muun kunnallistekniikan tekemiset. Puhumattakaan Geologian Tutkimuskeskuksen kulut. Tuskin tuo 6,06 miljoonaa tai 12 miljoonaa euroa ovat riittäneet.

Tätä kirjoitettaessa kaivosyhtiö haki ja sai oikeuden laskea jätevetensä Pieninginjokeen, johon Haapajoki laskee ennen merta. Syynä oli se, että yhtiö pelkäsi jätteen varastoaltaan täyttyvän sulamisvesistä ja vuotavan yli. Yhtiö on nyt saanut luvan myös vetää jätevesiputken Perämereen Suomen aluevesille. Meressä saasteet ovat yhä saasteita, mutta ne eivät nyt ulotu Ruotsin puolelle Perämerta. Kun yhtiö sai näihin luvat, voimme pitää Suomen viranomaisia johdateltavina ja maatamme siirto- ja kehitysmaana. Jälleen. Pitää muuten korostaa sitä, että ylläesitetyt prosentit on laskettu kaivosyhtiön kaivannaistuotteen arvosta, ei liikevoitosta. Olettaen liikevoiton olevan 20%, liikevoitosta laskettuna meidän tulee jakaa edellä esitetyt luvut viidellä.

Esimerkki 2

Vielä yksi esimerkki lisää tähän rahagalleriaan. Kanadalaisen Inmet Corporationin Pyhäsalmen kaivos. Inmet osti kaivoksen Outokummulta 60 miljoonalla eurolla vuonna 2002. Kaivos tuottaa kuparia ja nikkeliä. Kaivos on tuottanut vuosina 2002 – 20012 liikevoittoa Inmetille 600 miljoonaa euroa eli kymmenkertaisesti sen mitä siitä maksoi. Yhtiö maksoi Suomen valtiolle tuloksestaan yhteisöveroa 125 miljoonaa euroa eli vain 21 % Inmetin tuloksesta, joten Kanadaan siirtyi 475 miljoonaa euroa? Tästä yhteisöverosta palautui maakuntaan neljännes eli 31 miljoonaa euroa 11 vuoden ajalta eli 2,8 miljoonaa euroa vuodessa. Se on Inmetin keskimääräisestä vuosituloksesta (54,5 M€) vain 5 % prosenttia.

Pisteenä i:n päälle on vielä se, että suurin osa Suomen kaivostuotteista kuten metallisulfideista viedään ulkomaille edelleen jalostettavaksi metalleiksi. Näitä metallisulfideja laivataan esimerkiksi Kiinaan. Jalostusvaiheessa syntyy suurin osa arvonlisästä, josta Suomi jää siis paitsi. Olemme varsinainen kehitysmaa, joka menettää tätäkin kautta arvokasta katetta rikkauksillemme.

Parannusehdotuksia

Ympäristöministeri Ville Niinistö halusi panna kaivokset verolle, jotta valtio ja me kansalaiset saisimme nykyistä paremman korvauksen omaisuutemme poisviennistä. En ymmärrä mistä on kyse. Miksi sitä ylipäänsä tuodaan esille vasta nyt? Elinkeinoministeri Häkämies selitti kaivosveron poisjäännin johtuneen siitä, ettei kukaan nostanut sitä esille kun kaivoslakia säädettiin. Eikö kaivosveron tai jonkin muun tuntuvan korvauksen pitäisi olla itsestään selvyys? Eikö tällainen ympäristöministerinkin esitys osoita sen, että tämä uusi kaivoslaki ei ole vaatimusten tasolla. Toinen asia. Nyt pitäisi toisella Niinistöllä, sillä presidentti Niinistöllä, olla samanlaista valtaa kuin ”kuningaspresidentillämme” Urho Kekkosella aikoinaan. Ensin ja heti nyrkkiä pöytään ja asiat välittömästi siihen tilaan kuin niiden pitääkin olla! Suomelta puuttuu nyt isäntä. Saammeko nyt uuden hallituksen myötä sellaisen? Sen oikean isännän pitää olla jyrkkänä oman tilansa etujen puolesta. Isäntä voi ja hänen pitää sanoa yksinkertaisesti niin, että mieluummin kaikki se hyöty, joka saadaan Suomen maaperästä, pitää jäädä Suomeen. Ei senttiäkään ulkomaille. Ehdotan seuraavaa. Menetelkäämme seuraavan laskelman mukaan: puolet bruttokatteesta maanomistajalle ja puolet kaivoksen omistajalle. Kaivoksenomistaja maksakoon omasta puoliskostaan verot Suomeen ja verojen jälkeisen osuuden hän sijoittakoon kaivoksen kehittämiseen tai muuhun Suomea hyödyttävään kohteeseen.

Toinen on tämä rahastokysymys. Poliitikot ovat ehdottaneet ns. kaivosrahastoa, josta olisi sijoitettu parisataa miljoonaa euroa valtion alkupääomaksi kaivoshankkeisiin. On omituista ja väärin käyttää tällaiseen veronmaksajien rahoja. Pitää tehdä toisin päin rahastojen osalta. Minusta isäntä voi ja sen pitää vaatia kaikkien, myös ulkomaisten kaivosyhtiöiden, sijoittavan rahaa rahastoon, jolla siten varmistetaan kaivosalueiden maisemointi ja ympäristön puhdistaminen sen jälkeen kun kaivos on lopetettu. Rahastosumman pitää olla merkittävä. Sieltä isäntä voi sitten käyttää varoja niin, että kaivospaikka on täysin siinä tilassa kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista. Ilman tällaista rahastoa kaivosyhtiöt kiemurtelevat ulos jälkivastuistaan. Heille helpoin tapa välttää vastuut voisi olla saattamalla kaivosyhtiö konkurssiin. Isännän pitää nyt jyristä isännän äänellä. Kaivosyhtiöt olkoot renkejä eikä isäntiä oman Suomemme kartanolla.

Kaivosyhtiöiden omistus

Suomessa toimi vuonna 2012 27 kaivosyhtiötä, joista 24 on rekisteröity ulkomaille. Näistä 24 ulkomaalaisyhtiöstä suomalaisilla on omistusta 3:ssa yhtiössä omistusosuuden vaihdellessa: 3 % Alttona Mining (Australia), 3 % Endomines (Ruotsi) ja 65 % Sotkamo Silver (Ruotsi). Muista yhtiöistä Suomen valtio omistaa Teollisuussijoituksen kautta ja viiden yhtiön osalta omistusosuuksina 1,3 % – 12,1 %, yhtiöstä riippuen, keskiarvon ollessa 5,8 %. Näistä 27:sta kaivosyhtiöstä siis kolme on suomalaisia tai Suomeen rekisteröity: Talvivaara (kaivos, suomalaisomistus 49 %), Keliber (tutkimuskohde, suomalaisomistus 32 %) ja Outokumpu (kaivos, suomalaisomistus 47 %). Mainittakoon, että parjatusta Talvivaarasta Suomen valtio omistaa 7 %. Talvivaara on kaivosyhtiöistä ainoa, joka oli listattu Helsingin pörssissä. Muiden kaivosten omistajat tulevat pääosin seuraavista maista: Kanada, Australia, Britannia, Yhdysvallat, Ruotsi, Norja, Hollanti, Etelä-Afrikka, Irlanti, Ranska, Cayman-saaret ja Venäjä. Tällaista. Mitä nämä kaivosyhtiöt tavoittelevat? Vastaus on hyvin yksinkertainen: omistajien etuja ja voiton maksimointia.

Kyllä ulkomaisten yhtiöiden toiminta painottuu lyhytaikaisiin taloudellisiin tavoitteisiin. Meitä suomalaisia on huijattu koko olemassaolomme ajan ja huijaus senkun jatkuu. Ja mikä pahinta, me olemme itse alistuneet huijattavaksi. Lopputulema taitaa olla siis se, että nämä meidän kansalaisten miljardit nyhtäistään meiltä pois meidän vain katsellessa päälle. Pahalta näyttää erityisesti lähitulevaisuus, sillä nyt toimivia kaivoksia on 13, rakenteilla ja suunnitteilla 6 ja valtauksia ja tutkimuskohteita on yli 40. Nuo yli 40 ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki ulkomaalaisia.

Hyödyt niille, joille ne kuuluvat

Viranomaiset ja kaivosyhtiöiden osakkeenomistajat pyrkivät perustelemaan toimintaansa työllistämisnäkökohdilla ja jopa suomalaisten isänmaallisuuteen vedoten. Onhan se osittain tottakin. Katsokaamme mittasuhteita, niiden hyötyjä ja haittoja.

Kaivokset työllistävät rakennusmiehiä, kaivosmiehiä, remonttimiehiä, konttoristeja, työnjohtajia, kuljetusfirmoja, muita alihankkijoita ja paikkakunnan kauppa- ja majoitusliikkeitä. ETLA:n mukaan kaivos- ja kiviainesteollisuus työllistää Suomessa yhteensä noin 4100 miestä ja naista, mukaan lukien kaivosten alihankkijat. Kun koko Suomen palkansaajien määrä on 3, 2 miljoonaa henkeä, on siitä kaivostoiminnasta elantonsa saavien osuus näin ollen vain 0,13 %. Kaivostoiminnasta syntyy Ympäristöministeriön mukaan vuodessa jätteitä 66 miljoonaan tonnia eli yli kolmannes koko Suomen jätteistä. Kaivosteollisuuden jätteiksi lasketaan pintamaa, irtomaa, hylkykivi ja rikastusjäte. Vertailun vuoksi mainittakoon, että EU:n alueella yhden vuoden aikana syntyvästä 400 miljoonan tonnin jätteestä 29 % on juuri tuota kaivannaisjätettä. Siis suhteessa samaa luokkaa kuin Suomessa. Nyt verrataan. Työllistävä vaikutus on siis 0,13% ja jätekuormitus yli 33 %. Ylivoimaisesti ”jätepitoisin” teollisuudenala suhteessa työllisiin.

Koko Suomen valtion pinta-alasta on kuudesosa valloitettu kaivostoiminnalle. Tavalla ja toisella. Kun Suomen pinta-ala on 338 432 neliökilometriä on siitä tuo kuudesosa 56 405 neliökilometriä. Se tarkoittaa noin Uudenmaan läänin kokoista plänttiä. Kuudesosa on lähes 17%. Suomi menetti viime sodissa päällekarkaajilleen alueita Karjalasta, Sallasta ja Petsamon alueen. Se oli noin 10% koko silloisen Suomen pinta-alasta. Nyt olemme siis menettäneet yli puolitoista kertaisen alueen ulkomaalaisille yli 70 vuoden takaisiin menetyksiin verrattuna. Emme ole puolustaneet tuota uutta menetettyä aluetta, vaan päin vastoin, olemme lahjoittaneet sen heille. Kiitos kummallisen kaivoslakimme ja vanhentuneiden verolakien ja kiitos sinisilmäisyytemme olemme menettäneet ”itsenäisyyttäämme” tuon kuudesosan verran.

Lopputulema on se, että kaivostoiminnan loputtua meillä on joukko työttömiä kaivosmiehiä elätettävänämme ja satoja miljoonia tonneja jätettä sylissämme. Ja pahassa lykyssä tulevaisuuden paine siitä että nuo uudet ryöstäjät tulevat takaisin. Stalin ei enään tule. Putin voi sitävastoin tulla kaivosyhtiöiden kaapuun puettuna. Nyt Venäjän poika ei Kalasnikovia tarvitse.

Sarjan viimeinen osa julkaistaan huomenna ja se käsittelee mm. kaivostoiminnan vaikutusta muihin elinkeinoihin ja tulevaisuutta.

Mainokset

One response to “Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 4

  1. Sisällysluettelo kaivoslakisarjaan

    Osa 1
    Johdannoksi
    Määrittelyjä ja epämääräisyyksiä
    Ulkomaalaiset Suomen kansallisaarteiden kimppuun
    Apua vastikkeetta
    Alustavasti rahasta

    Osa 2
    Luetteloita ympäristövaikutuksista
    Kullanhuuhdonta ja ympäristö
    Kaivostoiminta ja ympäristö
    Missä vastuunkanto?

    Osa 3
    Jätemaata syntyy
    Maata luovutetaan muille
    Miltä näyttää?

    Osa 4
    Hyötyjät ja häviäjät
    Parannusehdotuksia
    Kaivosyhtiöiden omistus
    Hyödyt niille, joille ne kuuluvat

    Osa 5
    Kaivostoiminta ja muut elinkeinot
    Talonpoikaisjärki
    Tulevaisuus

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s