Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 3


Vieraskynällä on laaja kansainvälinen kokemus liike-elämästä

Kotomaamme Suomen maaperää myllätään miljoonia tonneja ja ulkomaisille valtaajille luovutetaan laajoja alueita.

Jätemaata syntyy

Huuhtomalla saadaan Lapista vuositasolla kultaa noin 25 kiloa. Siitä määrästä, siis edelleen ilman kemikaaleja tapahtuvalla konekaivuulla, 20 kiloa. Kuten aikaisemmin on kerrottu teollisesti kaivamalla eli kalliosta kultaa irrottamalla koko Suomen kullantuotanto on yli 10 000 kiloa vuodessa. Eli kalliosta irrotettu kultamäärä on yli 400 kertainen huuhtomisella saatuun kullantuottoon verrattuna. Kullanhuuhdonnalla saatava kullan osuus on näin ollen 0,025 % koko määrästä. Se on siis marginaalinen mitättömyys sekä määrältään että luonnon kannalta. Kultapitoisuudet ovat pienentyneet koko ajan. Poikkeuksellisen suuria kultapitoisuuksia on tavattu mm Kanadassa, jossa kultapitoisuus on 7,5 grammaa tonnissa ja Etelä-Afrikassa jopa 5 – 25 grammaa tonnissa. Suomessa viimeaikainen ennätys lienee Kittilän Suurikuusikon kultapitoisuus, joka on 4,2 gramma tonnissa. Nyt louhitaan kuitenkin jo kultamaita, joissa kullanpitoisuudet ovat vain luokkaa yksi gramma 1,5 tonnissa maata. Tarvitaan valtavia maansiirtoja kullan esille saamiseksi. Voimme verrata maansiirtojen massiivisuutta vaikka vain siihen, että Suomen vuotuisen kullan eli 10 000 kilon kaivamiseksi tarvitaan noin 15 000 000 eli 15 miljoonaa tonnia maata pöyhittäväksi. Koko Suomen kaivostoiminnassa syntyy Ympäristöministeriön mukaan vuodessa jätteitä 66 miljoonaan tonnia eli yli kolmannes koko Suomen jätteistä. Kaivosteollisuuden jätteiksi lasketaan pintamaa, irtomaa, hylkykivi ja rikastusjäte. Vertailun vuoksi mainittakoon, että EU:n alueella yhden vuoden aikana syntyvästä 400 miljoonan tonnin jätteestä 29 % on juuri tuota kaivannaisjätettä. Siis suhteessa samaa luokkaa kuin Suomessa. Mihin tämä valtava jätemaa pannaan? Luontoon tietenkin. Arpeuttamaan lisää maapallon kasvoja, maamme kasvoja ja koko kehoa. Kaivannaisteollisuus on Suomessa jätepitoisin teollisuudenala suhteessa siihen miten paljon se työllistää. Työllisistä nimittäin 0.13 % saa toimeentulonsa kaivannaisteollisuudesta. Tästä enemmän myöhemmin.

Maata luovutetaan muille

Vuonna 1994, jolloin ulkomaalaisille avautui mahdollisuus aloittaa kaivostoimintansa Suomessa, oli kullan tuotanto vain noin 1400 kiloa vuodessa. Eli kullan tuotanto on siitä ajasta 5,5 kertaistunut. Ja niin kuin aikaisemmin on todettu on tämä kasvanut määrä mennyt pääasiassa ulkomaisten yritysten hyödyksi. Irtokullan huuhtominen on erittäin ekologinen tapa tuottaa kultaa. Kultagramman tuottamiseen huuhtomalla tarvitaan vain murto-osa siitä energiasta ja luonnonvaroista, mitä iso kalliokultakaivos kuluttaa. Lemmenjoella kullanhuuhdonta-alue ei ole juurikaan laajentunut sen kullankaivuun alkuajoista eli 1950-luvusta: Miessijoki, Puskuoja ja Jäkälä-äytsi. Ehkä suurin ero alkuaikoihin on nyt se, että kaivettavan maa-aineksen kultapitoisuudet ovat selvästi pienentyneet. Heikkoja pitoisuuksia voidaan edelleen kaivaa kannattavasti käyttäen kaivuukoneita. Lemmenjoen kullankaivuun puolustukseksi on sanottava se, että kansallispuisto laajeni kullankaivuualueille vasta vuonna 1971. Kullanhuuhdonta-alueen osuus koko Lemmenjoen kansallispuiston alueesta on vain 1,65 promillea eli 0,165 prosenttia. Siitä koneellisesti kaivuukelpoista on vain kolmasosa eli puoli tuhannesosaa. Silloin kullankaivajille luvattiin, että toiminta saa jatkua. Lupauksia ei ole kaikin osin pidetty.

Koko Suomen valtion pinta-alasta on kuudesosa valloitettu kaivostoiminnalle. Tavalla ja toisella. Kun Suomen pinta-ala on 338 432 neliökilometriä on siitä tuo kuudesosa 56 405 neliökilometriä. Se tarkoittaa noin Uudenmaan läänin kokoista plänttiä. Kuudesosa on lähes 17%. Suomi menetti viime sodissa päällekarkaajilleen alueita Karjalasta, Sallasta ja Petsamon alueen. Se oli noin 10% koko silloisen Suomen pinta-alasta. Nyt olemme siis menettäneet yli puolitoista kertaisen alueen ulkomaalaisille yli 70 vuoden takaisiin menetyksiin verrattuna. Emme ole puolustaneet tuota uutta menetettyä aluetta, vaan päin vastoin, olemme lahjoittaneet sen heille. Kiitos kummallisen kaivoslakimme ja vanhentuneiden verolakien ja kiitos sinisilmäisyytemme olemme menettäneet itsenäisyyttämme tuon kuudesosan verran.

Miltä näyttää?

Lopputulema on se, että kaivostoiminnan loputtua meillä on joukko työttömiä kaivosmiehiä elätettävänämme ja satoja miljoonia tonneja jätettä sylissämme. Ja pahassa lykyssä tulevaisuuden paine on se, että nuo uudet ryöstäjät tulevat takaisin uusia alueita valloittamaan. Stalin ei enää tule. Putin voi sitävastoin tulla kaivosyhtiöiden kaapuun puettuna. Nyt Venäjän poika ei Kalasnikovia tarvitse. Valloittaminen tehdään nyt rahan voimalla ja työllisyyteen vetoamalla – lyhytaikaiseen työllisyyteen vetoamalla.

Sarjan seuraava osa julkaistaan huomenna ja se käsittelee mm. kansallisomaisuutemme jakamista ulkomaalaisille.

Mainokset

One response to “Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 3

  1. Sisällysluettelo kaivoslakisarjaan

    Osa 1
    Johdannoksi
    Määrittelyjä ja epämääräisyyksiä
    Ulkomaalaiset Suomen kansallisaarteiden kimppuun
    Apua vastikkeetta
    Alustavasti rahasta

    Osa 2
    Luetteloita ympäristövaikutuksista
    Kullanhuuhdonta ja ympäristö
    Kaivostoiminta ja ympäristö
    Missä vastuunkanto?

    Osa 3
    Jätemaata syntyy
    Maata luovutetaan muille
    Miltä näyttää?

    Osa 4
    Hyötyjät ja häviäjät
    Parannusehdotuksia
    Kaivosyhtiöiden omistus
    Hyödyt niille, joille ne kuuluvat

    Osa 5
    Kaivostoiminta ja muut elinkeinot
    Talonpoikaisjärki
    Tulevaisuus

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s