Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 2


Vieraskynällä on laaja kansainvälinen kokemus liike-elämästä

Kaivannaisteollisuuden ympäristövaikutukset on otettava vakavasti. Otetaanko ne vakavasti?

Luetteloita ympäristövaikutuksista

Pellervon Taloustutkimus (PTT) on luetteloinut ympäristövaikutukset alla esitetyllä tavalla.

Ympäristövaikutuksella uudessa laissa tarkoitetaan luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin, luonnon monimuotoisuuteen, yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön. Määritelmä on kattava.

Mitä haittoja kullanhuuhdonta ja kaivostoiminta voivat näihin ympäristöihin aiheuttaa? Näistä haitoista on tehty ihan oma erillinen luettelo ja se on seuraava: meluhaitat, ilmapäästöt (liikenne ja prosessit), metsätalouden tuoton menetys, marjat, virkistyskäyttö, maaperän hiilipäästöt, puuston hiilipäästöt, metsän menetetty hiilinielu, uhanalaistuneet eläin ja kasvilajit, metallipäästöt, kemikaalipäästöt, sulfaattipäästöt, kiintoainepäästöt, pohjavesi- ja maaperävaikutukset, vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, luontomatkailu ja matkailuliiketoiminta yleensä, porotalous ja muut elinkeinot, sosiaaliset haitat ja onnettomuusriskit.

Kirjoittajan mielestä PTT:n luetteloa pitää jatkaa ainakin seuraavilla ympäristövaikutuksilla: maanomistajien ja mökinomistajien kiinteistöjen arvonlasku, taloudellisten hyötyjen valuminen muihin maihin, strategisten luonnonvarojen väheneminen, ihmisten, eläinten ja kasvien mahdolliset perimämuutokset ja lopuksi kaikki nämä tulevien sukupolvien taakaksi ja menetyksiksi.

Yksityiskohdat näistä haitoista tulevat esille jatkossa kun käsittelemme kullanhuuhdonnan ja kaivostoiminnan omia erikoispiirteitä. Näyttää siltä, että viranomaisilta on puuttunut suhteellisuudentaju kun vertaa heidän valvontatoimiaan kullanhuuhtomisen ja kaivostoiminnan välillä.

Kullanhuuhdonta ja ympäristö

Lapissa irtokultaa voi kaivaa siis kahdella eri tavalla: käsin lapiolla ja kaivinkoneella. Käsin ja koneella kaivamista on, kuten aikaisemmin on todettu, vapaan irtokullan kaivamista. Sitä sanotaan siis kullanhuuhdonnaksi. Kullanhuuhdonta on mekaanista toimintaa, jossa kulta painavimpana aineksena irrotetaan muusta maa-aineksesta huuhtomalla se vettä käyttäen eroon muusta maa-aineksesta. Toinen tapa on tuo teollinen kullan louhinta ja rikastaminen kalliosta. Kulta on siinä silloin kiinni muissa kivilajeissa. Ensin mainittu kullanhuuhdonta on siis mekaanista. Siinä ei käytetä mitään kemikaaleja. Jälkimmäinen tapa on sekä mekaanista louhimista että kemikaalien käyttämistä. Ympäristön kannalta voidaan siis puhua kahdesta täysin eri tavalla ja määrällisesti eri tasolla toteutetusta toiminnasta.

Kullanhuuhdonnan aloittamiseen ei suuria pääomia tarvita. Valtauksen ja kaivamisluvan saatuaan kullanhuuhtoja voi hankkia kohteeseensa perustyökalut: hakku, lapio, huuhtomisrännit, vesiletkuja, vaskooli ja kestomagneetti. Hakulla ja lapiolla saadaan maa-aines vettä virtaavaan ränniin, jossa tapahtuu kultahiekan ja hippujen esierottaminen rännissä olevien poikittaisten rihlojen avulla. Loppuhuuhtominen tehdään vaskoolilla. Vaskoolista saadussa aineksessa on kullan lisäksi vielä ns. rautahiekkaa. Vaskooliaines kuivatetaan ja siitä kuivatusta aineksesta erotetaan pois rautahiekka kestomagneetin avulla. Toki selvästi näkyvät hiput voidaan poimia sormin jo ennen tätä magneettikäsittelyä. Nyt meillä on käsissämme sekä erillisiä kultahippuja että kultahiekkaa. Kullanhuuhdonnan voi siis helposti aloittaa kuka tahansa käytyään Tukesin kanssa vaadittavan paperisodan oikeuksien saamiseksi. Sen jälkeen vain työkaluja ja erämaassa elämisen perustarpeita hankkimaan ja onneaan koettamaan.

Ennen uuden kaivoslain voimaantuloa kullanhuuhdontaan myönnetyt kaivosoikeudet lakkaavat yhdeksän vuoden siirtymäajan jälkeen. Kullanhuuhdonta-alueen on nyt myös oltava yhtenäinen ja korkeintaan viiden hehtaarin suuruinen. Heinäkuun alusta vuonna 2020 Lemmenjoen kansallispuistossa kullanhuuhdontaa on mahdollista harjoittaa vain perinteisin menetelmin eli menetelmin, joita muinaiset egyptiläiset käyttivät jo 3000 vuotta sitten. Jos olen oikein ymmärtänyt tämän uuden kaivoslain pyöreän määritelmän, konekaivuu ei kuulu näihin perinteisiin menetelmiin. Rännejä ja vaskoolia saanee käyttää. Olenko oikeassa?

Lapin koneellisen kullanhuuhdonnan seurauksena, niin väitettiin, alkoi kultapurojen alajuoksulla ilmetä vesien samentumista joskus 1980-luvulla. Asiaan tartuttiin oitis sekä viranomaisten että kaivajien taholta. Pesumenetelmiä parannettiin, siirryttiin kiertoveden ja selkeytysaltaiden käyttöön. Samentunut vesi selkeytettiin selkeytysaltaissa ennen kuin vesi päästettiin vesistöön. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että samentuminen johtui pelkästään maa-aineksista, ei kemikaaleista. Samaan aikaan alkoivat puolivuosittaiset vesinäytteiden otot ja analysoinnit yhteistyössä Lapin Ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Lapin Kullankaivajien Liiton kanssa. Sameuden yksikkönä käytetään mittayksikköä FTU (Formazin Turbidity Units). Kirkas järvivesi syvänteessä vastaa lukua FTU 10. Jos vedessä ei ole silminnähtävää sameutta on luku 5 ja hyvän kaivoveden FTU luku on 1. Vaikka sameus johtuu muistakin tekijöistä kuin veden kiintoaineesta, voidaan karkeasti sanoa, että kun puhtaan, kirkkaan veden FTU on alle 1, niin kiintoainepitoisuus on vastaavasti alle 1 milligrammaa litrassa, eli numeerisesti vastaava luku. Lemmenjoen Ravadasjärvestä vuosina 1998 – 2008 otettujen näytteiden FTU-luku vaihteli välillä 0.03 – 1,5 keskiarvon ollessa 0,63 eli parempaa kuin hyvä kaivovesi. Korkeimmat, yli yhden olevat luvut olivat vuosilta 2001: 1,4 ja 2006: 1,5. Nämä vuodet olivat niitä vuosia, jolloin satoi runsaasti aiheuttaen ylimääräistä sameutta Lemmenjoenkin vesistöön. Siinä oli siis silloin muutakin kuin kullanhuuhdonnasta tulevaa kiintoainetta eli luonnon omia luonnollisia päästöjä.

Huuhdontapaikkojen huolto tapahtuu pääasiassa talvella, joten kansallispuiston maastoon kohdistuva mekaaninen kuormituskin on logistiikan osalta mitätöntä. Enemmän maastoa kuluttavat poronhoito ja alati kasvava turismi ja nekin minimaalisesti. Kullanhuuhdonnan pienuudesta ja ympäristöystävällisyydestä huolimatta huuhdonta on ollut viranomaisten silmätikkuna kaikki nämä viime vuodet.

Lemmenjoella kultaa kaivetaan nykyisin 16 huuhdontapaikalla. Huuhtomalla saatu kultamäärä on koko Suomessa yhteensä noin 25 kiloa vuodessa.

Kaivostoiminta ja ympäristö

Teollisesti kultaa kaivetaan Suomessa tällä hetkellä noin 10 000 kilon vuosivauhtia. Kaivostoiminnan tuotto on siis 400 kertaa kullanhuuhdonnan tuottoa suurempi.

Teollisessa kaivostoiminnassa louhintatapoja ovat avolouhinta ja tunnelilouhinta, perinteisinä tapoina ja uusina tapoina ns. liuotusmenetelmät. Liuotusmenetelmillä voidaan mineraaleja teollisesti ottaa nykyisin irti kalliosta ainakin kolmella eri tavalla. Ensimmäinen on ns. ISL (In-Situ Leaching) – menetelmä. Toinen on biokasaliuotusmenetelmä ja kolmas syanidin käyttö liuottimena. Liuotusmenetelmät sisältävät, kuten nimikin sanoo, kemikaalien käyttöä. Tästä juontaa siksi nuo paljon puhutut ja erityiset ympäristöongelmat. Seuraavassa tarkemmin näistä menetelmistä. Kullan lisäksi puhumme nyt myös muistakin kaivannaistuotteista.

Kemikaalit

ISL-menetelmässä maata ei siirretä ollenkaan, vaan maaperään porataan pystysuoria kaivoja, joihin pumpataan liuotuskemikaalia. Kemikaali on rikkihappoa. Rikkihappo joutuu tekemisiin malmin kanssa. Liuennutta mineraalia sisältävä aines pumpataan sitten maan pinnalle jatkorikastukseen. Menetelmää käytetään kuparin ja uraanin erottamiseen maaperästä. Menetelmä pilaa erityisesti pohjavesiä. Haittojensa ohella menetelmä on toisaalta erittäin energiatehokas. Tätä menetelmää käytetään myös Suomessa.

Biokasaliuotuksessa mineraalien irrotus tapahtuu murskatusta maaperästä sekä rikkihappoa että bakteereja käyttäen. Murskauksen takia energian tarve on suuri. Tätä menetelmää käyttää Suomessa muun muassa Talvivaara tonkiessaan kuparia, nikkeliä, sinkkiä, kobolttia ja sivutuotteena uraania. Prosessissa murskekasoja kastellaan laimealla rikkihapolla. Metalleja liuottavien bakteerien toimintaa kiihdytetään puhaltamalla kasoihin ilmaa ja kastelemalla kasoja jatkuvasti. Kasteluveteen liuenneet metallit otetaan liuoksesta talteen saostamalla. Niistä tuotetaan metallisulfideja myyntiin. Jäte johdetaan kipsisakka-altaisiin. Prosessi on tehokas ja taloudellinen, mutta erittäin riskialtis ja sen ympäristövaikutukset ulottuvat useiden vuosien päähän ja ovat jopa ikuisia.

Biokasaliuotusmenetelmän haittana ovat sulfaattipäästöt vesistöön. Happamuus, bakteerit ja metallien liukeneminen ruokkivat toisiaan talteenoton jälkeenkin jätekasoissa ja – altaissa. Tätä ketjureaktiota on vaikea pysäyttää. Talvivaaran ympäristön vesissä kuten Nuasjärvessä ja Jormasjärvessä on havaittu yli kymmenkertaisia sulfaattipitoisuuksia tavalliseen järveen verrattuna. Liika sulfaatti voi rehevöittää järven. Pahimmassa tapauksessa pohjan sedimenttiin kerrostunut sulfaatti muuttuu rikkivedyksi, jolloin pohjan biologinen elämä päättyy. Pahiten saastuneiden järvien kuten Salmisen ja Kalliojärven pohjaan kerrostuneen veden sulfaattipitoisuudet ovat olleet luokkaa 4 200 – 7 900 milligrammaa litrassa. Talousveden sulfaatin suositusraja on alle 50 milligrammaa litrassa. Talvivaara ei ole tähän mennessä noudattanut sille määrättyjä lupaehtoja. Vahingot ovat jo nyt pysyviä. Syyllisiä ovat kaivoksen lisäksi myös Kauppa- ja teollisuusministeriö, joka Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) mukaan ei ole riittävästi selvittänyt haittoja, ei piitannut eturyhmien kuten matkailuyrittäjien tai mökkiläisten tarpeista eikä se myöskään ole piitannut yhteiskunnan eli meidän kaikkien kokonaiseduista. Jos kaivos ei noudata määräyksiä eikä saa yrityksistään huolimatta päästöjään kuriin, pitää kaivos sulkea. Näin sanoo suomalainen talonpoikaisjärki. Mitä ovat tähän mennessä sanoneet viranomaiset?

Kolmantena menetelmänä on syanidiliuotus. Menetelmää käytetään varsinkin kullan erottamiseksi hienoksi murskatusta malmista. Syanidi on ainoa kemikaali, joka pystyy tähän kemiallisesti. Tässä menetelmässä syanidia sekoitetaan noin 2 kiloa yhtä malmitonnia kohden. Jos murskatun maa-aineksen kultapitoisuus on 1,5 grammaa tonnissa, tarvitaan 2 kiloa syanidia 1,5 kultagramman saamiseksi. Jos koko Suomen vuosittainen kultamäärä eli yli 10 000 kiloa tuotettaisiin tällä menetelmällä, tarvittaisiin yli 13 miljoonaa kiloa syanidia. Paljon? Syanidi on erittäin myrkyllinen kemikaali. Talousvesistä tulee myrkyllistä syanidipitoisuuden noustua suuremmaksi kuin 0.05 milligrammaa litrassa. Jos syanidipitoisuus nousee pitoisuuteen yli 0.1 milligrammaa litrassa alkavat kalakuolemat.

Tarkemmin kerrottuna tässä menetelmässä rikasteesta on ensin kulta uutettu laimennetussa natriumsyanidiliuoksessa, sitten kulta-aines imeytetään aktiivihiileen ja lopuksi se konsentroidaan esimerkiksi elektrolyysin avulla. Konkreettinen esimerkki syanidin haitoista Suomessa on kanadalaisomisteisen Anglo-Eagle-yhtiön kaivos Kittilässä. Kittilän kaivos on Euroopan suurin kultakaivos Euroopassa. Kaivos tuottaa vuodessa 5000 kiloa kultaa, jonka arvo myyntihintana on kullan tämänhetkisen noteerauksen mukaan 205 miljoonaa euroa. Kaivos on omistajalleen erittäin kannattava. Kaivoksella on ollut ongelmia syanidin tuhoamisessa. Syanidia sisältävän rikastushiekan läjitysallas täyttyi jo vuonna 2011. Yhtiö otti silloin käyttöönsä tavalliselle rikastushiekalle varatun altaan, Ely-keskuksen luvan kanssa. Näin yhtiö vältti mittavan investoinnin. Tästä alkoi nyt sitten tämä luonnon tuhoutuminen. Syanidipitoisuuksina käytetään ainakin kahta arvoa: wad-syanidipitoisuus ja kokonaissyanidipitoisuus. Kittilän kaivoksen päästövesien wad-syanidipitoisuuksiksi on mitattu jopa 0.57 milligramma litrassa. Kaivosyhtiön saaman ympäristöluvan ehtona on ollut suurin sallittu wad-syanidipitoisuus 0.4 milligramma litrassa, joka sekin on suuri. Wad-syanidilla tarkoitetaan heikkoon happoon liukenevaa syanidia. Eräässä kaivoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan kun wad-syanidipitoisuus oli 0.01 milligrammaa litrassa niin kokonaissyanidipitoisuus oli 0.05 milligramma litrassa. Ylläesitetyn mukaan talousvesi on myrkyllistä, jos siinä on syanidia yli 0.05 milligramma litrassa. Siis kokonaissyanidimäärä? Onko nyt sitten niin, että kun Anglo-Eaglen Kittilän kaivoksesta on mitattu wad-syanidia 0.57 milligramma litrassa niin kokonaissyanidipitoisuus on siinä yli viisinkertainen eli 2,85 milligrammaa litrassa? Jos näin on, määrä on valtava.

Jätealtaiden vuodot

Yleisesti kaivosjäte sijoitetaan kasoihin tai suuriin jätealtaisiin. Niinpä tässäkin ylimääräinen syanidiliuos varastoidaan suuriin jäämäaltaisiin, joista se sitten vuodatetaan laimennettuna ympäristöön. Elleivät altaan seinämät ole sitä ennen esimerkiksi sateiden takia murtuneet ja näin aimo annos myrkkyä on päässyt kerralla luontoon. Jätealtaiden patojen ja kasojen sortumiset voivat johtaa vakaviin vaikutuksiin ympäristöön, ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen, menetyksiin maan tuottavuudessa, kokonaisten ekosysteemien vahingoittumiseen mm pölyn ja eroosion takia. Viimeisen 30 vuoden aikana on sortunut keskimäärin 1,7 kaivosjätepatoa vuodessa. Esimerkkeinä näistä onnettomuuksista mainittakoon seuraavat: Aberfan Walesissa 1966, Stavan Italiassa 1985, Aznac Collar Espanjassa 1998, Baia-Maren kultakaivos Tisza-joen alueella Romaniassa 2000, muita Nevadassa, Guyanassa, Etelä-Dakotassa ja Kirgistanissa – kaikki 1990-luvulla. Kotomaassamme Talvivaaran patovuoto tapahtui vuonna 2012. Jos ei määräyksiä ja valvontaa tiukenneta tuntuvasti, niin näitä onnettomuuksia tulee sattumaan lisää?

Vedet ja kiintoaineet

Kummallista Anglo-Eagle Kittilässä on myös se, että kaivos sai nostaa veteen päästettävän kiintoainepitoisuuden kaksinkertaiseksi ympäristölupaansa nähden: 10 milligrammasta litrassa 20 milligrammaan litrassa (FTU-luku?). Tämän pitoisuuden noston väitetään johtuvan siitä, että kaivos ei pysty alittamaan tuota sallittua rajaa, vaan ylitti sen jo viime vuonna. Jos tämä luku on niin sanottu FTU-luku niin vertailun vuoksi on mainittava se, että, kuten aikaisemmin on jo kerrottu, Lemmenjoen kullankaivajien aiheuttama suurin kiintoainepäästö oli vuodelta 2006 oli 1,5; keskiarvo on ollut luokkaa FTU 0,63: vain 3 % Anglo Eaglen päästöluvusta. Ja tästäkös kullanhuuhdonnan kiintoainepitoisuuksista viranomaiset äläkän nostivat. Kummallista. Lyhytnäköinen työllisyyspolitiikkako kaivosteollisuuden osalta ajaa viranomaiset tällaisiin Anglo Eaglen kaltaisiin järjettömiin lupiin? Kummallista on edelleen se, että kaivoksella ei ole mitään ehtoja sulfaatti- eikä nikkelipäästöjen osalta.

Kaivosteollisuuden jätteitä ovat myös saastuneet kaivosvedet ja kaivosten sivukivet. Monissa tapauksissa myös pölyhaitat ja hajuhaitat ovat ympäristölle kiusallisia. Kulta esimerkiksi voi olla kivessä yhdessä uraanin kanssa. Kultauraanimalmia kaivettaessa ja sitä jauhettaessa uraanin radioaktiivinen säteily ja radonkaasu pääsevät luontoon. Jopa pohjavesiin. Radioaktiiviset jätekasat ja pölysaaste jäävät lähes ikuisiksi ajoiksi saastuttamaan koko luontoa. Onko mitään järkeä siinä, että hyväksymme ulkomaisten kaivosyhtiöiden pilaavan puhtaan luontomme pysyvästi – puhtaan ilman, puhtaan veden ja puhtaan ruuan. Vesilintujen kuolemat ovat nyt jo osa kaivosteollisuuden myrkkyvesien haitoista. Minusta kullanhuuhdonta sellaisessa muodossa kuin sitä nykyisin sallitaan on vielä hyväksyttää, kemikaaleja käyttävä kaivostoiminta ei.

Missä vastuunkanto?

Monet ympäristöön liittyvät ongelmat ovat selkeitä ja yksinkertaisia: ilmaan ei saa päästää hiilidioksidia tai veteen ei saa laskea fosfaatteja. Silloin kun mennään yksityiskohtiin kuten esimerkiksi miten paljon mitäkin päästöjä saa tehdä tai ei saa tehdä, muuttuu tilanne vaikeammaksi. Jo puolen milligramman ylitys esimerkiksi syanidipitoisuudessa on merkittävä uhka. Tai miten paljon suhteessa toisiinsa mitäkin kemikaalia saa päästää luontoon. Edelleen mitkä ovat eri päästöjen keskinäiset suhteet ja vaikutukset? Voivatko kemikaalit toistensa kanssa tai kemikaalit luonnon aineiden kanssa yhtyä toisiinsa niin, että syntyy entistä pahempia yhdisteitä? Eräs esimerkki: kun rikkidioksidia sekoittuu veteen, syntyy syövyttävää rikkihappoa. Kuka hallitsee kaiken tämän monimutkaisuuden? Ei kukaan? Ymmärtävätkö poliitikot päätöksiä tehdessään mitkä ovat näiden asioiden suhteet ja vaikutukset todellisuudessa? Miten paljon päättäjät turvautuvat niin sanottuihin asiantuntijoihin? Ovatko asiantuntijat puolueettomia vai jonkun intressipiirin asialla? Päättäjät ovat kiusallisessa tilanteessa päättäessään kaivosten päästöistä. Kunnallispoliitikkoja painavat työllisyysnäkökohdat. Kaikkia politiikkoja, sekä kunnallisia että kansanedustajia, painavat tulevien äänestäjiensä suhtautuminen asioihin. Miten paljon voi antaa painoa työllisyydelle luonnon kustannuksella? Kaikkein pahin tilanne syntyy silloin kun päättäjät eivät ymmärrä minkälaisesta kokonaisuudesta päättävät – vaan päättävät kumminkin.

Nykyisen suunnitelman mukaan Kittilän kaivos ehtyy ja suljetaan vuonna 2025. Voidaan olettaa, että siihen mennessä kalat ovat kuolleet kaivoksen vaikutuspiiriin kuuluvissa vesistöissä. Pahimmassa tapauksessa tämän yhden ravintoketjun lenkin katkettua koko alueen monimuotoista ekosysteemiä kohtaa peruuttaman vahinko. Olenko liioittelemassa – tuskin?!

Sarjan seuraava osa käsittelee kullanhuuhdonnan ja kaivostoiminnan mittasuhteita ja kaivostoiminnan lopettamisen maisemointivaatimuksia.

Mainokset

One response to “Vieraskynä: Kummallinen kaivoslaki, Osa 2

  1. Sisällysluettelo kaivoslakisarjaan

    Osa 1
    Johdannoksi
    Määrittelyjä ja epämääräisyyksiä
    Ulkomaalaiset Suomen kansallisaarteiden kimppuun
    Apua vastikkeetta
    Alustavasti rahasta

    Osa 2
    Luetteloita ympäristövaikutuksista
    Kullanhuuhdonta ja ympäristö
    Kaivostoiminta ja ympäristö
    Missä vastuunkanto?

    Osa 3
    Jätemaata syntyy
    Maata luovutetaan muille
    Miltä näyttää?

    Osa 4
    Hyötyjät ja häviäjät
    Parannusehdotuksia
    Kaivosyhtiöiden omistus
    Hyödyt niille, joille ne kuuluvat

    Osa 5
    Kaivostoiminta ja muut elinkeinot
    Talonpoikaisjärki
    Tulevaisuus

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s