Ilmastonmuutos muuttaa luonnontieteitä naurettavaksi


Tanskalainen kemian opiskelija on kehittänyt uuden synteesin, jolla valmistetaan 1,1-disyano-dihydroazuleenijohdannaista. Asiasta uutisoitaessa on kuitenkin huomio siirretty synteesin ratkaisuista valmistetun yhdisteen fotokemialliseen ominaisuuteen, jonka uskotaan toimivan aurinkoenergian varastoinnissa (Linkki). Ja tästä se naurettavuus sitten alkaakin.

Em. synteesi on tehty tanskalaisen aurinkoenergian hyödyntämiskeskuksen, Center for Exploitation of Solar Energy, suojissa. Tämä keskus on oletettavastikin pystyssä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen tukemat tutkimukset ovat tietenkin tavoitetutkimusta. Tämä taas johtaa siihen, että tuloksia pitää mainostaa tähän viitekehykseen sopiviksi ja lupaaviksi. Niinpä synteesin suorittajakin vertaa yhdistettään litiumiin ja auringonenergian keräämistä sillä litium-ioni-akkuihin. Tämä on suurinpiirtein sama kuin vertaisi kaukolämpöä ja katuvalaistusta. Nimittäin kaukolämmöstä ei saa sähköä eikä tanskalaisen yhdisteestä virtaa. Tapahtuva valokemiallinen reaktio on molekyylinsisäinen kovalenttisten sidosten järjestäytyminen toiseksi isomeeriksi. Palautumisen järjestäminen on vielä vähän tietymättömissä, mutta siinä varastoitunut energia vapautuisi lämpönä.  Verrattuna vaikkapa tavanomaiseen aurinkolämpökeräimeen, jossa lämpöenergia varastoidaan lämminvesivaraajaan, olennaisia etuja ei ole odotettavissa alle viikon lataus-purkaus-jaksotuksella.

Runsaammin kritiikkiä ja naureskelua löytyy WUWT-blogista (Linkki). Siellä viitataan myös jo Suomessakin käyttöönotettuun aurinkoenergian monivuotiseen varastointimenetelmään: halkoliiteriin.

Uusia ideoita ei tietenkään pitäisi heti lytätä, mutta kyllä tässäkin tapauksessa tuntuu, että ilmastonmuutos on pilannut ihan kelvollista kemiaa.  Nimittäin kyseisen kaltaisten yhdisteiden edullinen tuottamistapa voisi auttaa vaikkapa uudenlaisten valo-ohjattujen massamuistien kehittämisessä. Perustutkimuksen rajaaminen tavoitetutkimukseksi saattaa rajoittaa näköaloja.  Mitä sitten aurinkoenergian kemialliseen varastointiin tulee, niin jos sen saisi totetutettua yksinkertaisesti ja tehokkaasti, niin tokihan biosfäärissä yhteyttäminenkin olisi yksinkertainen reaktio.

Kuvassa 1 vielä eräs ehdotelma auringon energian varastoinniksi ja hyödyntämiseksi kemiallisesti. Kyse ei ole teknisestä mahdottomuudesta, vaan taloudellisesta kannattavuudestakin.

VTTaurinkoTekstein

Kuva 1. Eräs termokemiallinen aurinkoenergian hyödyntämistapa. Lähde: VTT

Linkkejä

http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/j100118a030 (Linkki) Tutkimus azuleenijohdannaisista vuodelta 1993.

http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2003/T2199.pdf (LinkkiPDF) VTT:n katsaus erilaisiin energiavarastointimenetemiin vuodelta 2003.

http://www1.eere.energy.gov/solar/pdfs/tces_workshop_2013_lovegrove.pdf (LinkkiPDF) Australialaiset eivät ole 40 vuodessa oikein oppineet, miten taloudellisesti kannattava auringonenergian hyödyntäminen ja varastointi termokemiallisesti toimisi. Liittyy myös kuvaan 1.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s