Uutta tietoa merien orgaanisesta hiilivarannosta


Kuva 1. Johtokykyä, lämpötilaa ja syvyyttä mittaava CTD-instrumentti purettuna. Lähde: Wikipedia/ Hannes Grobe Käyttöoikeus: Creative Commons Attribution 3.0 Unported

Kuva 1. Johtokykyä, lämpötilaa ja syvyyttä mittaava CTD-instrumentti purettuna. Lähde: Wikipedia/ Hannes Grobe Käyttöoikeus: Creative Commons Attribution 3.0 Unported

Jo vanhastaan on tiedetty (Linkki), että valtamerissä on liuenneena orgaanisia yhdisteitä (DOC) niinkin paljon, että tämä hiilivaranto on ilmakehän hiilidioksidin luokkaa. Ehkä on hyvä korostaa, että tässä puhutaan periaatteessa palamiskelpoisesta materiaalista eikä karbonaattisuoloista, joita sitten onkin valtamerissä kymmeniä kertoja enemmän.

Nyt uusi tutkimus on selvittänyt (Linkki), miksi merien valottoman osan, siis kilometrin syvyydestä alaspäin, orgaaniset molekyylit eivät kelpaa eliöiden ravinnoksi. Aiempi arvaus oli, että kyse olisi vaikeasti hyödynnettävistä humusmaisista yhdisteistä.  Näitäkin esiintynee, mutta valtamerien väliveden hiiliyhdisteet ovat ainakin osaksi bakteerien tai arkkien ravinnoksi kelpaavaa ainesta, mutta niitä esiintyy vain liian alhaisina pitoisuuksina, että mikään mikrobi voisi elää niillä.

Science Daily uutisoi edellä viitatusta tutkimuksesta (Linkki) ja kirjoittaa myös näiden uusien havaintojen mahdollisesta merkityksestä ilmastonmuutoksiin. Voinemme ajatella, että liuenneiden orgaanisten yhdisteiden yhteispitoisuus saavuttaa nyt eliöiden absoluuttisen nälkärajan  jossain kilometrin syvyydessä ja siitä aina pohjaan asti tämä pitoisuus säilyy melko muuttumattomana, koska reaktioita ei juuri tapahdu. Edelleen voinemme olettaa, ettei mikään ilmastonmuutos muuta ratkaisevasti tuota nälkärajaa pitoisuuden osalta. Moninkertaisesti runsaampi eliöstö pintavedessä voisi ehkä hieman painaa sitä syvyysrajaa alaspäin, kun alaspäin suuntautuva ravinnevirtakin olisi oletettavasti runsaampi. Toisinsanoen tämä hiilivaranto vaikuttaa melko hitaasti muuttuvalta, vaikka meren pintaa pyrittäisin lannoittamaan tai jokin muu ilmiö muuttaisi alaspäin suuntautuvaa hiilivirtaa meressä.

Jesus Maria Arrietan ja kumppaneiden tutkielman tiivistelmästä ei käy ilmi, kuinka suuri osa DOC-aineksesta kelpasi ravinnoksi erilaisille väliveden mikrobeille. Jos kuitenkin osa aineksesta olisi ollut hyvin huonosti sulavaa, näitä yhdisteitä tuottavat prosessit pintavedessä voisivat toimia tehostettuna hiilinielunakin. Tässä siis voisi olla poikkeus edellisen kappaleen kuvailemaan kohtuu vakaaseen tilanteeseen.

Itseäni viehätti tässä uudessa tutkimuksessa eniten se, että tässä oli ilmeisestikin löydetty eräs biosfäärin raja, alin orgaanisten yhdisteiden pitoisuus, joka riittää ylläpitämään heterotrofista elämää nestemäisen veden ympäristössä.  Merien pohjavedet ovat sikseen kylmiä, ettei mistään löydy kovin paljon kylmempää nestemäistä vettä, joten tuolla rajalla voi olla universaalimpaakin soveltuvuutta. Ilmastokysymyksen korostus vain peitti tämän, mahdollisesti tieteellisesti merkittävämmän saavutuksen ainakin uutisoinnissa.

Linkkejä

http://en.wikipedia.org/wiki/Dissolved_organic_carbon (Linkki). Wikiartikkeli, jossa ei vielä ole huomioitu uusinta tutkimusta, mutta se antaa kuitenkin yleiskuvan asiasta.

http://www.whoi.edu/page.do?pid=131056 (Linkki) Radiohiilimenetelmästä DOC:n analysoinnissa kertova artikkeli. Merien pintavesienkin DOC vaikuttaa tuhansia vuosia vanhalta!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s