Merien neutraloitumista ei tapahdukaan?


Kuva 1. Marita Noon. Kuvalähde: Heartland Institute

Emäksisten valtamerien vähäinen neutraloituminen, jota pelottelumielessä kutsutaan happamoitumiseksi, saattaakin olla pitkälti harha, joka on synnytetty valikoimalla havaintoaineistoa. Toimittaja Marita Noon kirjoittaa (Linkki), miten tutkija Feely kumppaneineen on jättänyt historiallisesta esityksestään pois miljoonittain aiemmin tehtyjä meriveden pH-määrityksiä. Hydrologi M. Wallace on havainnut tämän erikoisuuden.

Mahdollinen pHraud käsitellään myös WUWT-blogissa (Linkki). Kuva 2 kertookin, mitä historialliset mittaukset osoittavat merien pH:sta. WUWT-blogissa on myös myöhemmin esillä tri Sabinen vastaus (Linkki), miksei aiempaa aineistoa ole käytetty. Kyse olisi aineiston laadusta.

Kuva 2. Mitattu historiallinen pH-arvo merissä. Lähde: WUWT/Wallace.

Kuva 2. Mitattu historiallinen pH-arvo merissä. Lähde: WUWT/Wallace.

Meriveden ollessa pääasialliselta koostumukseltaan kohtuullisen vakioinen ja pH-mittauksen ollessa tarkalta instrumentoinniltaan satavuotias, ei yksittäisiä pH-mittauksia voida pitää yhtä desimaalia epätarkempina edes 1900-luvun alkupuolella.  Toisaalta kuvaa 2 katsottaessa nähdään, että pH-arvot ovat olleet paljon vaihtelevampia ennen vuotta 1965.  Koko valtamerien pH-vaihtelu ei varmaankaan ole ihmeellisesti vähentynyt tuolloin, vaan mittaukset on ilmeisestikin suoritettu viime vuosikymmeninä vakioisemmista paikoista, kauempana rannikosta jne.  Tämä vaatisi tarkempaa mittausaineiston selvittämistä, mutta laatukriteerin käyttäminen vanhemman aineiston hylkäämiseen ei vaikuta tältä näkemältä täysin keksityltäkään. Toisaalta vaikka vuodesta 1965 lähtien aineistossa on vähäisempi hajonta, kuvaaja ei kuitenkaan sovi erityisen hyvin yksiin ilmakehän tasaisehkon hiilidioksidipitoisuuden kasvun kanssa. Ennemmin merien pH-vaihtelu vaikuttaa olevan jaksottunut myös jonkin muun tekijän mukaan. Tri Wallacen mukaan tämä muu tekijä olisikin PDO.

Kuvassa 3 vielä jo aiemminkin esittämäni kuvaaja Havaijin suunnan meren pH:sta, CO2:sta ja saman ilmansuunnan ilmakehän CO2-pitoisuudesta. Siitä näkyy mm. se, että meren alueellinen pH-arvo ja CO2-pitoisuus vaihtelevat laajemmin kuin ilmakehän CO2-pitoisuus.

Kuva 3.

Kuva 3.

Olipa merien jo tapahtunut pH-vaihtelu tai -muutos sitten isompaa tai pienempää, niin jälleen löydämme yhden tutkimuksen (Linkki), joka osoittaa, että merieliöt, tällä kertaa simpukat (Mytilus edulis), kestävät sen meriveden pH-muutoksen, joka aiheutuisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisesta. Kuorissa näyttää tapahtuvan vähäisiä muutoksia, jotka ovat lämpötilan kohotessa vielä vähäisempiä. The Guardian uutisoi pelotellen (Linkki), että simpukan kuoret ”voivat tulla” hauraammiksi. Voivat siis olla tulemattakin.

 

Linkkejä

http://www.pmel.noaa.gov/pubs/PDF/feel2899/feel2899.pdf(LinkkiPDF) Merien pH-historia esitetty vain mallintamalla aiemmilta vuosikymmeniltä.

 

Mainokset

6 responses to “Merien neutraloitumista ei tapahdukaan?

    • Jos Feely käytti viitattua PDF-esitystä vaikkapa kongressin kuulusteluissa, niin sehän on tavallaan enemmän kuin tieteellinen.

      Linkkisi tasapainottaa esitystäni, mutta eipä tuo juuri mitään uutta siihen, mitä jo sanoin.

      Tykkää

      • En tiedä edellyttääkö kongressille todistaminen tieteellisyyttä eli peer-reviewattuja tutkimuspapereita.

        Olennaisempaa tässä on lähinnä kokonaisuuden surkeus. Feelyn käyrä on hyvin käsitteellinen, mutta siellä oli silti FOIAa käytetty ’datan’ saamiseksi, mikä ei tietenkään tuottanut tulosta.

        Feely siis piirsi aika lapsellisen käyrän, ja Wallace otti sen niin tosissaan tieteellisenä väitteenä. Toisaalta yleisö jolle käyrä on tarkoitettu ottaa sen lapsellisen tosissaan. Minusta aika surkeaa. Wallacen oma käyrä on kyllä todennäköisesti (en tiedä kun Wallacen käyrää ei ole peer-reviewattu) aika surkea sekin.

        Asiasta on olemassa ihan oikeaakin tutkimusta, siis miksi tämä päätön pyöriminen?

        Tykkää

  1. Tosin sanoen heikkolaatuisesta lyhyen aikavälin datasta vedetään absoluuttisia pitkän aikavälinväittämiä desimaalin murto-osien tarkkuudella.

    Kuinka tyypillistä ilmastohysteriatieteelle.

    Tykkää

    • Pikemmin piirretään kaunis teoreettinen kaari, vaikka mittaukset eivät ihan niin tasaista käyrää voi tuottaa.

      Se on vaan valitettavasti niin, että Wallacen graafi ei oikein sekään vastaa tieteellistä tasoa. Näen kyllä Feely-kritiikin aiheelliseksi, mutta sen tasoa pitäisi nostaa.

      Tykkää

  2. Eh, selitys Wattsin blogissa.

    ”I was unimpressed by the graph in that post, which seemed simplistic and, well, in a word, wrong. But on the other hand, I certainly found it bizarre and most interesting that someone would throw out that huge amount of scientific data. That was the reason I forwarded it to Anthony, in the hope of unraveling the actual truth of the matter.”

    Willis Eschenbach jakaa mielipiteeni, että esitys on kuraa, kuten myös että Feelyn käyrä ei välttämättä ole petos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s