Korallit kestää


Kuva 1. Eunicea fusca -pehmytkoralli. Kuvalähde: NSU

Kuva 1. Eunicea fusca -sarveiskoralli. Kuvalähde: NSU/NCRI

Jälleen uusi tutkimus kertoo (Linkki), ettei merien neutraloituminen  (pelottelukielellä: happamoituminen) pysäytä korallien kasvua. Tämä tuskin onkaan mikään uutinen Roskasaitin vanhoille lukijoille.  Kolumbian ja Floridan yliopistojen tutkijat C. E. Gómezin johdolla olivat päättäneet löytää etukäteen arvellen varman tapauksen hiilidioksidista kärsivästä korallieliöstä. Tämä käy ilmi tutkielman tiivistelmästä (Linkki), jossa kerrotaan Eunicea fusca -sulkakorallin tulleen valituksi juuri siksi, että sen uskottiin olevan herkkä pH:n muutoksille runkonsa magnesiumpitoisuuden vuoksi. Tätä voisi perustella ainakin magnesiumkarbonaatin runsaammasta vesiliukoisuudesta kalsiumkarbonaattiin nähden.

Miamin yliopiston lehdistötiedotteessa tutkimukseen osallistunut professori Chris Langdon kertoo (Linkki), että tutkimuksen perusteella sarveiskorallit olisivatkin muita riuttaeliöitä kestävämpiä ”merien happamoitumismuutoksia vastaan, joita odotetaan tapahtuvan merissä ilmastonmuutoksen seurauksena”. Toki tutkijoilla on etuoikeus tulkita saamiaan tuloksia, mutta on hyvä huomata, ettei tässä tutkimuksessa verrattu eliölajeja keskenään. Itse tulkitsen tulokset niin, että on vaikeaa löytää lievän neutraloitumisen uhreja merestä.

Tutkimuksessa uhrattiin koeaikaa neljä viikkoa, jota itse pidän lyhyenä aikana siihen nähden, että kyse on hitaasti kasvavista ja pitkäikäisistä eliöistä.  Pahasti ajatellen voisi luulla, että ideana oli saada koralli liukenemaan hiilihappoon ja näin päästä jatkamaan happamoitusmispelottelua valokuvien kera. Kun koralli jatkoikin yrityksistä huolimatta kasvuaan, ei koetta jatkettu niin pitkään, että yksilölliset sopeutumismekanismit olisivat ehtineet täysin aktivoitua, puhumattakaan sukupolvien saatossa kertyvästä sopeutumisesta. Lähes täysin neutraloitu merivesi hidasti kokeessa korallin kalkinmuodostusta, mutta lyhyehkö vaikutusaika estää pitemmälle menevät päätelmät. Se on kuitenkin selvää, ettei näiden korallien sarveiskalkkirunko alkanut liukenemaan meriveteen.

Jos oletamme, että tutkijoilla oli alunperin oikea aavistus heikoimmasta lenkistä ja sekin osoittautui neutraloitumisen kestäväksi, voisimme yleistää tuloksen koskemaan suurinta osaa merien kalkkikuorisista eliöistä. Jos taas tutkijoiden ennakkoveikkaus menikin heidän tietämättömyydestään johtuen pieleen ja nyt annettu jälkiselitys olisi enempi oikea, että heille sattuikin juuri se sitkein eliö tutkimukseen, johtopäätöksiä ei voine paljoakaan vetää ennen laajempia tutkimuksia. Nythän ei kuitenkaan ole mitään mittauksiin perustuvaa näyttöä siitä, miten sitkeä Eunicea fusca on toisiin eliöihin nähden samoissa olosuhteissa. Pidän toistaiseksi ensinmainittua tulkintaa uskottavampana.

Vähintäänkin voimme sanoa, että merien neutraloitumisella on turha pelotella. Jos olosuhteet muuttuvat, eliöiden keskinäiset runsaussuhteetkin muuttuvat. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, että olosuhteiden jäädyttäminen kannattaisi. Sehän samalla tarkoittaisi, että elämme nyt, tai tarkemmin ottaen luomakunta eli vuonna 1800, parhaimmassa mahdollisessa tilassa.

 

 

Mainokset

4 responses to “Korallit kestää

  1. ”Sehän samalla tarkoittaisi, että elämme nyt, tai tarkemmin ottaen luomakunta eli vuonna 1800, parhaimmassa mahdollisessa tilassa.”

    Tuohan ilmastoalarmisteissa niin huvittavaa onkin. Koska kaikenlaiset epämiellyttävät ääri-ilmiöt ja muut ikävyydet lisääntyvät riippumatta siitä mihin suuntaan maapallon lämpötila menee, siitä voidaan tosiaan vetää se johtopäätös että elimme 1800-luvulla* parhaan mahdollisen ilmaston aikaa.

    *) 1866-1868 Suomessa koettiin viimeinen nälänhätä Länsi-Euroopassa, joka ei ollut sodan aiheuttama. Silloin sään ääri-ilmiöiden aiheuttama satojen epäonnistuminen ja vahvan markan politiikka johti siihen että kahdeksan prosenttia Suomalaisista – noin 150 000 – kuoli nälkään.

    Tykkää

    • Olen aina muistanut Snellmania hänen patsaansa nähdessäni tuosta nälänhädästä kiittää. Vaikka ei hän ilmastonvakioija ollutkaan.

      Tykkää

  2. Kun en ole kemisti, niin ihmettelen tätä, miten paljon tuo CO2:n lisääntyminen voi alentaa pH:ta? Olen ymmärtänyt, että CO2:n määrä merissä on jotain 30 … 40-kertainen vastaavaan ilmakehän sisältöön verrattuna. Jos jonkin aineen määrä, joka määrää oleellisesti pH:n, tuplaantuu, niin eikös sen vaikutuksen pitäisi muuttaa pH:ta korkeintaan 0,3:lla?

    Mistä ihmeestä tuollainen määrä hiilidioksidia voi meriin tulla? Oman laskuoppini mukaan koko ilmakehän CO2:n meneminen meriin voisi laskea pH:ta korkeintaan 0,01:n verran. Onko järjenjuoksussani tolkunhäivää, vai puuttuuko se ihan joiltain muilta?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s