Talvivaaran kaivos konkurssissa


Huomatus vakiolukijoilleni: tämä ei ole ilmastoartikkeli.

Kuva 1. Talviaaran tehdasalue. Lähde: Talvivaara.com

Kuva 1. Talviaaran tehdasalue. Lähde: Talvivaara.com

Yle uutisoi kolmisen viikkoa sitten Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssista(Linkki). Myös Wikipedia on päivitetty Talvivaara-yhtiöiden tilanteen osalta(Linkki).

Miten tässä nyt näin pääsi käymään?  Selityksiä saattaa löytyä niin kemiasta kuin henkilökemiastakin, mutta myös talousmaailman vaihteluilla on ollut varmaan jokin osuus, unohtamatta politiikkaa ja mielikuvia.

Tietokirjailija Marko Erola löytää median mustamaalauksesta satojen miljoonien sijoitusvajauksen syyn(Linkki). Näin ainakin Taloussanomat uutisoi uutuusteoksesta Kirottu kaivos.

Edellä mainitun Taloussanomien toimittaja Jan Hurri esittää Kiinan odotettua hitaamman talouskasvun sekä nikkelin ja sinkin markkinahintojen laskun Talvivaaran tuhon syiksi(Linkki). Mitäpä sitä paljoa voi pätevän toimittajan talousanalyysiin lisätä. Katsoin, että nikkelin noteeraus oli vuoden 2011 huipustaan miltei puolittunut vuoden 2014 alkuun mennessä, kun sinkki näytti samalla aikavälillä loivemmin laskeneelta. Tänä vuonna näiden molempien metallien kurssit ovat olleet taas vähän kohoamassa.

Talvivaaran malminrikastusprosessia kutsutaan bioliuotukseksi(Linkki) tai biokasaliuotukseksi(Linkki). Zygomatica-blogi kertoo, mitä Talvivaaran ”suljettu kierto” ja bioliuotus ovat olleet(Linkki).  Tuota Jakke Mäkelän kirjoitusta tukee ainakin osittain Talvivaaran oma tiedottaminen kemikaalikulutuksesta(Linkki). Hämärä mielikuvani on, että jossain olisi ollut maininta, että lähialueen asukkaille tämä ”myytiin” nimenomaan bioliuotuksena, joka mielikuvissa on ekologinen prosessi.  Kemikaalikulutuksesta päätellen parempi termi voisi olla bakteeriavusteinen liuotus.  Suuri kemikaalikulutus johtaa sitten suureen määrään liukoisia sulfaatteja poistovesissä. Vaikka natriumsulfaatti on haitallisuudeltaan vain ruokasuolan luokkaa, sen päästöt kuitenkin ylittivät lupaehdot.

Kaiken kukkuraksi Talvivaarassa sattui yksi kuolemaan johtanut työtapaturma, jossa osasyynä oli huono suunnittelu. Saastuttajan mainetta saattoi lisätä myös kipsisakka-altaan vuoto. Näissä syynä saattoi olla turhan ohut hienojaekerros altaan muovikalvon alla. Vuoto aiheutti mm. raskasmetallipäästöjä ympäristöön.

Omien havaintojeni mukaan Talvivaaran ympäristöhaittoja on myös liioiteltu. On puhuttu ympäristökatastrofista, vaikkei vieläkään ole näkynyt esim. valokuvia kuolleista kaloista. Niitähän on pienempienkin päästöjen sattuessa jokivarret täynnään ja myös valokuvia mielellään esitetään.

Kaiketi yksi rekallinen lisärahoitusta laitoksen perustamisvaiheessa olisi viisaasti käytettynä estänyt suurimman osan onnettomuuksista ja maineen mustumisesta. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt kohottamaan nikkelin kurssia ja Talvivaara olisi saattanut ajoittain painua tuottavuudeltaan pakkaselle.  Suunniteltu uraanin rikastus olisi voinut antaa lisätuottoa ja tasata kurssivaihteluja.

Yrittämiseen liittyy aina riskejä. Talvivaarassa niitä riskejä myös totetui. Samoin totetui ainakin osittain se suuryritysten periaate, että voitot ovat omistajille yksityisiä mutta tappiot omistamattomille yhteisiä.

Mainokset

2 responses to “Talvivaaran kaivos konkurssissa

  1. Niinpä, jostain luin, että Talvivaaraan olisi 150 M€ syydetty verorahoja plus 50 M€ ”ympäristöön”? Verotuotot Talvivaarasta on ollut 350 M€? Jos tuo on totta niin onko noissa luvuissa sitten jotain ”hävettävää”?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s